Väärä loma

Olin ajatellut lomailevani seuraavan kerran talvilomaviikolla vasta, mutta käsi päätti olla eri mieltä. Viime ke se ilmoitteli että nyt riittää, Mehiläisen kautta saikulle. Tänään uudestaan lääkärille ja tuomio oli että viikko saikkua, jossei perjantaina ole parempi ni sitte pitää antaa piikkiä. Rakastan tuota tenniskyynärpäätä. Ja omaa tyhmää ittiäni, joka ei malta saikuttaa tarpeeksi että se käsi ehtisi kunnolla parantua. Tällä kertaa sentään älysin hakia sitä saikkua ajoissa, ei tarvi olla molemmat käpälät tulehtuineina.

Olen pitäny ittiäni aina viimesen päälle lihansyöjänä, mutta nyt on tullu semmosia fiiliksiä, että kai sitä ruokaa voi tehä ilman sitä ainasta lihaa (tai satunnaista kalaa). Kaupan hevi-osastolla oon tehny heräteostoksia ja niistä sitten improvisoinu mahan täytettä. Mielihyvin otan vastaan kivoja kasvisruokareseptejä jos vaan joku tahtois niitä jakaa mun kans :D.

Mietin kauan aikaa että kirjotanko mitään vaaleista. Toisaalta voisin möyhötä niistä vaikka kuinka paljon, siitä miten ihmiset äänesti taas väärin ja ja ja... Mutta mitä se hyödyttää, jälkikäteen ainakaan ei mitään. Eilen kun näin tulokset, tuumasin vaan että yhtä helppo valinta kuin ekalla kierroksella se, ketä äänestän. Ensimmäisellä kierroksellahan se oli ittestään selvää. Jostain periaatteesta joudun nyt ehkä vähän, en ihan tinkimään, vaan venyttämään rajoja ehkä ennemminkin, mutta jos toinen vaihtoehto kuuluu kategoriaan "en ikinä", niin ei kai siinä sitten ole kahta sanaa...

Talvilomalla lupauduin avon kans viemään anopin Tallinnaan, ei ole koskaan aiemmin siellä käynyt. Saa nähdä miten Hannan hermon käy, teenkö Itämeren ylityksen ennätyksen talvikelissä uimalla vai meneekö leppoisammin. Pitäis vaan osata ottaa se hermostumatta, mutta se nyt ei aina vaan ole ihan niin helppoa :D.

:)

Pakko oli tulla raapustamaan elonmerkkejä tännekin. Yritin tehä tätä samaa jo muutamia viikkoja sitten, mutta luovutin, kun en millään meinannu ensin muistaa käyttäjätunnustani, ja sitten hakkasin tunnin päätä seinään ja sormet hellinä kokeilin noin miljoonaa eri salasanaa, tuloksetta. Nyt meni viiennellä kerralla oikein :)

Hirmusesti menny aikaa viime kirjotuksesta, mutta ehkä mulla on niin tylsä elämä, ettei juuri mitään ihmeellistä ole tapahtunu. Poskiontelot leikattiin ja tenniskyynärpää sekä tulehtuneet jänteet ranteessa on huolehtineet siitä, ettei ole tarvinnu kärsiä saikun puutteesta. Alkaa pikkuhiljaa hajoaan pää taas, neljättä viikkoa olen nyt tuon ranteen kans saikulla, perjantaina pääsee onneksi jo töihin. Vähän jännittää, miten se ranne kestää. Aamulla kävin nakkaan autolla avon töihin, ja tuntu siltä ettei tuo ranne ratin vääntöä viä arvostanu, siksi epäilyttää nuo työt kun niissä nyt sattuu tartteen käsiään.

Tän saikun aikana olen löytäny itestäni kauhean maailmantuska-piirteen. Kun ei ole joutunut töissä olemaan, on ollut aikaa seurata liiankin paljon tuota Japanin tilannetta, samoin Libyaa sun muuta. Tsunami ja Fukushiman jutut mulla ahisti niin paljon, että olin itekki ihan yllättyny. Samalla koukutuin tosissani Twitteriin. Ihan loistava "uutiskanava" jos niin haluaa. <3.

Lupaan pyhästi päivittää tätä nyt vähän aktiivisemmin, jos näin ei tapahdu, läimäyttäkää mua tuolla kommenttilaatikossa, jooko? Tällä kertaa lyhkänen pikapostaus ihan vaan siitä ilosta että muistin tunnarit! Nyt keittään kahvia kun lupauduin kuskiksi äidille. Ostettiin hänelle synttärilahjaksi kahden eri hoidon lahjakortti Frantsilan hyvän olon keskukseen, tänään vuorossa kalevalainen jäsenkorjaus :). (Pikkusenko tekis itelläki mieli johki ihanaan hoitoon, tai ihan vaikka vaan hierojalle....)

Maanantaita

Miten se voi olla taas maanantai? Viikonloppu meni kyllä luvattoman nopeasti. Lauantaina heräsin puoli kasilta ihan paniikissa, revin avonkin hereille ja kirosin miksei se ole herättänyt mua töihin, miksei kukaan ole soittanut ja kysynyt missä olen jne... Ehkä meni noin viisi minuuttia ennen kuin avo sai minut vakuutettua että on lauantai eikä minun todellakaan tarvitse mennä töihin. La-iltana oli ystäväni kolmekymppiset, ensin vähän virvokkeita hänen kotonaan, sitten hänen miehensä keikalle keskustan kuppilaan. Oli ehkä toinen kerta kahteen vuoteen kun käyn keskustan baarissa. Kyllä on kerrat harventuneet NIIN paljon muutamien vuosien takaiseen menoon nähden, ettei ihan heti uskoisi. Ja pääsimme vielä ajoissa irrottautumaan humusta ja kömpimään pizzerian kautta taksilla kotiin. Jopa sunnuntaina krapulakin melkein loisti poissa olollaan, mitä en pistä pahakseni.

Töissä on yllättävän kivaa hommaan nähden. Iso kiitos siitä kuuluu varmasti hulvattomalle työparilleni. Voisi pää hajota muutamaankin kertaan jossei olisi päätöntä nauruseuraa. Ai niin, sopimushan mulla loppui tuossa pääsiäisenä, mutta postissa on tulossa liitettä työsopimukseen jossa suhde muutetaan toistaiseksi voimassa olevaksi. Toisaalta ihan ok, jonkin näköinen varmuus kuitenkin, vaikka en aio eläkkeelle tuosta hommasta jäädäkään. Ei vaan tuolla "omalla" alalla, metallilla, ole niin mainittavasti kysyntää työntekijöistä juuri tällä hetkellä. Ehkä joskus sitten.

Hirveesti tekisi mieli ottaa yksi tyttö tuonne terraan Arskan ja Hilman kaveriksi vielä. Ei vaan tahdo Tampereelta löytyä. Pitänee soittaa erääseen liikkeeseen tuonne Turun puoleen ja tiedustella asiaa. Jos sitä vaikka ottaisi sukulaisvierailustaan muutakin hyötyä kuin tuttujen naamojen näkemisen. On muuten jännä miten noi sammakot vaihtaa väriään. Kun katsoo aikaisempaa kuvaa täällä Hilmasta ja vertaa sitä tuoreimpaan, on kyllä ero valtava. Se riippuu mm. taustan väristä minkä värinen Hilma on. Arska ei niin paljoa vaihda väriään, mutta jonkin verran kuitenkin. Välillä Hilma on tasaisen vihreä, välillä kuin eri otus:
Näyttää kuin Arska rukoilisi ruokaa (tai sitten että häipyisi sen kameransa kanssa touhottamasta):
(Nämähän saa isommaksi klikkaamalla kuvaa)

Ensimmäistä kertaa melkein minun muistini aikana oikein odotan kesää. Kalastusta, ukkosia, mansikoita (näitä kahta varsinkin tosin olen odottanut joka kesältä), mielenkiintoisia retkiä/matkoja, tuleeko parvekkeesta peikkometsä vai loppuuko inspiraatio kesken. Samalla kun näitä tässä haaveilin, tuli mieleen väistämättä kaikki ne asiat mistä en tykkää kesässä, mutta jospa en vaan suostu niitä nyt ajattelemaan. Melkein kuitenkin väitän, että parasta kesässä on se, että sen jälkeen tulee syksy.

Iltatee odottelee, sitten voi taas todeta että miksi en ollut jo nukkumassa aiemmin.

Sinnehän se meni.

Kyllä nämä viikonloput tuntuu menevän tosi nopeaa. Mielellään sitä olisi tietty vaikka viikon lomalla tässä välissä, mutta minkäs teet kun ei ole lomaa näköpiirissä pitkiin aikoihin.
Jotenkin on sellainen olo, että tekisi mieli kirjoitella vaikka mitä, mutta ei kuitenkaan saa mitään järkevää tekstiä aikaiseksi. Ja tuo toinen maailmansotakin kaipailee minua kohta taistelukentälle (siis Medal of Honor). Mutta jospa muutaman kuvan tämän viikonlopun reittien varrelta laittaisi kuitenkin.

Arska (kuvassa) ja Hilima saivat pyydystellä kärpäsiä. Vauhdikkaasti katosivat parempiin suihin.

Häijäässä oli rallia lauantaina.

Siellä paistettiin myös makkaraa.

Tänään käveleskeltiin kaupungilla, mm. tuon ali mentiin.

Missasinko jotain?

Mihin tämä viikonloppu taas meni? Nykyään tuntuu menevän aika muutenkin niin nopeasti, varsinkin nämä viikonloput huristelee ohi ihan tolkutonta vauhtia. Arkipäivät meni kyllä mukavammin kuin viime viikolla, syynä varmaankin avon aamuvuoro. Ehdittiin tekemään yhdessä kaikenlaista, toisin kuin hänen iltaviikkoina. Oli ihan ihme tunne kun esimerkiksi perjantaina olimme jo kolmeen mennessä käyneet myöhäisellä lounaalla (molemmilla jäänyt syöminen töissä väliin) ja selvinneet kaupastakin jo takaisin autoon. Eikä se edes tympäise niin paljoa herätä aamulla aikaisin kun toinenkin nousee samaan aikaan. Ei edes ke ja pe, jolloin kello soi 3.55. Ensi viikolla avo olisi iltavuorossa, mutta vaihtaa vissiin loppuviikosta aamuun. Kivaa :).

Tällä viikolla muutamana päivänä ainakin karttui rutkasti kokemusta talvikeleistä. Ajokorttihan minulla on vasta ollut kesäkuun alusta, niin sitä kokemusta ei ole kamalasti ehtinyt umpihangesta karttua ennen kuin nyt. Kun koko yön sataa lunta, niin umpihangessahan sitä saa ajella kun ennen viittä on liikkeellä pienemmillä teillä. Ojan puolelle en eksynyt kertaakaan, enkä törttöillyt muutakaan. Lehdistä sain kyllä lukea että pelti oli rytissyt. Mieluummin minä hissuttelen teillä kuin sukeltelen ojaan. Ne menee ohi joilla on kiire.

Tänään kävin ensimmäistä kertaa Werstaalla. Ensimmäinen kerta oli avollekin. Etukäteen odotukset museosta oli jostain syystä laimeat, mutta kun sieltä pois tulimme, hehkutin paikkaa koko ajan. Erittäin mielenkiintoisia juttuja, herätti innostusta, ihmetystä, nostipa verenpainettakin ja sai minut monta kertaa jupisemaan ääneen. Jos joku siellä ei ole käynyt vielä, suosittelen kyllä lämpimästi. Yksi päälimmäisistä ajatuksista joka mielessä oli käynnin jälkeen, oli se että vaikka välillä tympii tämä nyky-yhteiskunta, on ne asiat olleet (varsinkin naisilla) joskus niin paljon huonomminkin. Ja olipas uskomaton se Sulzer-höyrykone! Ihan järetön kapistus.

Nyt kyllä karkailee ajatus niin pahasti, että taidan livetä takavasemmalle iltateen keittoon ja sitten jonkun ajan päästä nukkumaan. Luulisi unen tulevankin suht aikaisin, kun viime yönä unet jäi kolmeen tuntiin. Vapaaottelua jumimme seuraamaan telkkarista, unohdimme kokonaan että avo oli lupautunut lähtemään koskelle kalaan aamukasilta. (Eikä tullut ruokakalaa, syväjäätynyt olo kuulemma vaan kaikille kolmelle kalamiehelle.)

Dingding!

Ei kylllä tunnu yhtään perjantailta. Ei ole tuntunut koko päivänä, mutta ei kai sen niin väliäkään, kunhan vaan huomenna saa nukkua vähän pitempään kuin arkisin.

Tällä viikolla onkin menny noi aamuheräämiset vähän vaihtelevasti. Ma, to ja pe menin kuuteen töihin, ti vasta yhteentoista ja ke piti olla toisella puolen kaupunkia jo 5.15. Ainainen ongelmahan mulla on se, etten vaan osaa mennä ajoissa nukkumaan. Pieni poikkeus tosin oli tiistai, avo on iltavuorossa, ja olin sikeästi unten mailla jo kymmenen aikaan kun hän tuli töistä. Näin perjantaisin tuo huonosti nukuttu viikko alkaa tuntumaan, väsyttää yleensä ihan älyttömästi. Minun kohdalla ainakin päiväunet on saatanasta, ne sotkee yöunet sitten ihan kokonaan vaikka nukkuisi vaan pikaiset puolen tunnin päikkärit. Plus että oon sitten loppupäivän yleensä huonolla tuulella, eli ei kannata nukkua päikkäreitä. Tänään houkutus meinasi käydä liian suureksi, päädyin sitten torjumaan väsymystä liiankin tutulla keinolla eli kofeiinilla. Keitin pannullisen kahvia ja siemailin päälle vielä puoli litraa energiajuomaa. Mietinpä tuossa itsekin, että olisi varmaan syytä rajoittaa hieman tuota kahvin yms. juontia...

Olisi tuossa pari ilmaista lippua leffaankin, ei vaan osaa päättää mitä menisi katsomaan. Tunnustan katsovani ihan järettömän vähän leffoja, varsinkaan teatterissa. Itseänikin huvittaa kun tajuaa milloin viimeksi olen käynyt teatterissa katsomassa jonkun elokuvan, se oli nimittäin (jos en ihan väärin muista, tuskin ainakaan paljolla heittää) Taru sormusten herrasta - kuninkaan paluu. Ja ilmestymisvuosihan oli 03. Voi hyvin olla että olen jonkun käynyt katsomassa senkin jälkeen, mutta ei vissiin ole ollut mitenkään mieliinpainuva. Ei niitä kuitenkaan tuo 03 jälkeen ole tullut katsottua kuin maksimissaan yksi. Muutenkin katson tosi harvoin elokuvia. Telkkarista ehkä puolen vuoden välein, vuokrattuna keskimäärin yhden vuodessa. Silloin kun vuokraan jonkun, tulee yleensä valittua joku susihuono ja sitten ei taas kiinnosta vuokrailla mitään. Mieluummin luen kirjoja.

Mikähän Taiwan-kausi minulla on tuolla postcrossingissa menossa? Viikon sisällä olen lähettänyt ehkä 5 korttia, joista kaksi Taiwaniin ja olen saanut sieltä viikon sisällä yhden kortin.

Lähdenpä etsimään kaapista Samarinia, tätä se liika kahvin juonti tiesi.

Tiistaitorstai

Olen ollut kyllä tänään päivissä ihan sekaisin. Johtunee varmaan siitä, että tällä viikolla tuntui kuin olisi ollut kaksi maanantaita. Ensin ihan oikea maanantai, ja sitten vapaa päivän jälkeen toinen mokoma. Ei oikein osaa asennoitua siihen, että huomisen työpäivän jälkeen taas vapaata. Mutta ei, en minä toki valita! Se vaan, että mitenhän sitä osaa taas pitkästä aikaa tehdä viisi päivää putkeen töitä?!

Huomenna vielä töihin samaan vanhaan kohteeseen, maanantaina johonkin muualle. Toisaalta ihan kiva, toisaalta ei. Juuri kun tuon homman sai menemään mukavalla rutiinilla eikä tullut joka päivä tuhoton kiire, ja juuri kun tuli melkein mitta täyteen yhtä naista ja hänen joka päiväistä mussutustaan jostain käsittämättömästä asiasta. Kyllä mie varmaan olen kuitenkin ihan tyytyväinen kun vaihtuu kohde.

Tänään oli asukasinfotilaisuus tulevasta putkirempasta. Onhan edellisestä remontista hurjat 13 vuotta aikaa! Toivoa sopii, että nämä tulevat putket kestää ainakin tuplasti tuon ajan. Meidän kämppä on todennäköisesti viimeinen missä työmiehet tulee käymään, ja tämän rapun kohdalla aikataulu menee heinä-elokuulle. Ja remppa alkaa työmaan pystytyksellä maanantain. En osannu arvata että se menee niin pitkälle, vaikka kyllähän minä sen tiesin ettei se ihan hetkessä tapahdu. Siinähän sitä sitten ehtii seurailla mitä kaikkea tästä vielä tulee.

Hirveästi teki mieli kirjoitella kaikkea, mutta ajatus vaeltaa sinne ja tänne niin nopeasti, etten saa mistään kiinni. Ei kai tässä muu auta kuin luovuttaa ja mennä vaikka rekisteröimään 6v tytöltä tullut hauska postcrossing-kortti. Pika-avautuminen vielä aiheesta: Viime viikolla sain jenkeistä "kortin". Ihan järettömän tärähtänyt kuva jostain ikkunasta varmaan otettuna, kuvassa jotain rakennuksia ja metsää. Lähettäjä asuu itse Ohiossa ja kuva otettu Pittsburghista. Ehkä määritelmä "postikortti" on sitten hyvin venyvä... Laitan vielä kuvankin "kortista" (klikkaamalla isonee) :

Järetön väsy

Vaikka tämä ihminen on jo näin vanha, ei se vieläkään ole oppinut menemään riittävän aikaisin nukkumaan jos seuraavana aamuna kello soi ennen viittä. Eikä se varmaan koskaan opikaan. Töistä kun pääsin kotiin, avo lähti töihin, simahdin sohvalle. Nyt, kaksi kupillista kahvia juoneena, alkaa pikkuhiljaa tuntumaan, että ehkä elämä löytyy vielä tälle illalle. Ja Emmerdalestakin tunnin jakso juuri nyt menossa! Onneksi tulee tuo torstai kohta, ja vapaata edes se yksi päivä. No, sittenhän kohta se viikonloppukin on.

Tällainen käveli vastaan jossain tuolla netin ihmeellisessä maailmassa, ja tapan nyt aikaa sen muodossa.

VUOSI 2008

IHMISET:
- Kenen kanssa vietit aikaa eniten? - Avon
- Keiden kanssa vuoden parhaat muistot? - Avon
- Tapasitko uusia? - Kyllä.
- Riitelitkö usein? - Enpä tainnut usein.
- Riitaannuitko kenenkään kanssa pysyvästi? - En ole harrastanut tätä moneen vuoteen, varmaan vuosikymmeneen.
- Ihastuitko/rakastuitko? - Jatkoin rakastuneena olemista.
- Oletko enää ihastunut? - Toki.
- Petyitkö ihmisiin? - En oikeastaan. Olen oppinut jo aiemmin, että ei kannata olettaa mitään, koska 98% kerroista johtaa pettymykseen.
- Olisitko halunnut viettää enemmän aikaa kenenkään kanssa? - Ystävien ja kavereiden varmaankin.
- Vietitkö liikaa aikaa jonkun kanssa? - En.

ITSE:
- Mitkä asiat vuodessa olivat tärkeitä? - Terveys, perhe, rakkaat.
- Oletko muuttunut jotenkin ? - Joo. Olen oppinut hillitsemään itseäni ja ajattelemaan ennen kuin sanon tai teen jotain.
- Kenties lihonut? - En tiedä.
- Haluaisitko muuttaa jotain? - En mitään järin isoa asiaa/piirrettä. Ihmisen pitäisi pyrkiä olemaan tyytyväinen itseensä eikä aiheuttaa lisää stressiä pyrkimällä koko ajan johonkin muutokseen.
- Oletko oppinut uutta? - Joo!
- Kadutko jotain? - Jotain pikkujuttuja varmaankin.
- Olisitko jättänyt jotain tekemättä? - Aina kai sitä löytyy sellaisia asioita joita olisi voinut jättää tekemättä.
- Olisitko tahtonut tehdä jotain mitä et tehnyt? - No... voi olla, vaikka juuri nyt en keksikään mitä se voisi olla.
- Tahtoisitko elää jonkun päivän uudestaan? - Kyllä vaikka voisinkin.
- Olisitko tahtonut jättää jonkun päivän elämättä? - Oikeastaan en.

MUISTOJA:
- Matkustelitko? - Jonkin verran.
- Ulkomailla vai kotimaassa? - Sekä että.
- Kävitkö festareilla? - En.
- Jokin surullinen asia? - Kummisedän kuolema tulee ensimmäisenä mieleen.
- Laivalla? - Jep
- Rannalla? - Kalassa.
- Parhaat muistot? - Kesälomalta ja pienistä hetkistä.
- Parhaat päivämäärät? - No, ei kyllä pysty sanoon mitään tähän.
- Paskimmat päivät? - Kaksissa hautajaisissa olin, ei mitään häävejä päiviä.
- Oletko tyytyväinen tähän vuoteen? - Suhteellisen.
- Oliko paras kesä? Miksi / Miksi ei? - En osaa oikeastaan sanoa. Hyvä oli. Paha vaan verrata kesiä keskenään.
- Millainen tulee ensi vuodesta? - Näkee sitten, toiveitahan on.

MUUTA:
- Fyysisiä vammoja?- Arpia tainnut tulla lisää.
- Pitivätkö uudenvuodenlupauksesi?- Ei ole tapana tehdä uudenvuodenlupauksia.
- Paras elokuva jonka kävit katsomassa? - No hoh, en käynyt katsomassa yhtään ainoaa elokuvaa teatterissa!

MYÖNNÄTKÖ
- Kokeillleesi tupakkaa?- K.
- Kokeilleesi alkoholia?- K.
- Lintsanneesi koulusta/töistä? - E.
- Harrastaneesi yhden illan juttuja? - E.
- Suudelleesi vastakkaisen sukupuolen edustajaa?- K.
- Suudelleesi saman sukupuolen edustajaa?- E.
- Tapelleesi fyysisesti? - E.

Miten sitä huomenna jaksaa?

Nonniin, joulu tuli, oli ja menikin jo. Tänä(kin) vuonna se tuntui taas pitkältä. Johtui jälleen siitä, että meidän perhe vietti jouluaattoa jo muutamia päiviä etukäteen, sunnuntaina. Oli kolmas vuosi peräkkäin, kun meidän aatto ei ole osunut oikealle aatolle. Ei kai se niin tarkkaa ole milloin sitä viettää. Silloin vietetään kun saadaan porukka koolle. Tänä vuonna siskoni miehensä kanssa ja veljeni avovaimonsa kanssa tulivat Turusta lauantaina ja sunnuntaina, ennen kuin lähtivät puoliskojensa koteihin oikeaksi jouluaatoksi. Vanhempanihan asuvat myöskin täällä Tampereella, joten meillä avon kanssa on helppo suihkaista sinne enempiä suunnittelematta. Pöytä notkui jouluruokaa, ja lahjuksiakin saatiin. En uskonut että ihan niin kiltti olisin ollut kuin mitä pakettikasa antoi ymmärtää.
Oikeana jouluaattona sitten kävimme hautausmaalla viemässä ystäväni haudalle ja muualle haudattujen paikalle kynttilöitä illalla. Ihan uskomattoman kaunista siellä oli taas. Anopin haimme töistä ja sitten taas jouluruokaa. Niin, ja lahjat vaihdoimme jälleen.
Joulupäivä ei kyllä mennytkään niin kristillisissä merkeissä, hyvä ystäväni K miehensä kanssa tuli viihdyttämään meitä, ilta meni mm. punaviinin, suomirock-trivian ja lahjaksi saadun Guitar Heron parissa.
Tapanina sitten vielä avon isän luo syömään vielä kerran jouluruokaa. Tässä vaiheessa totesin kyllä että ei enää lanttulaatikkoa ennen ensi joulua. Hyväähän kaikki jouluruoat on, mutta raja se on niilläkin. Tapanin aamuna varattiin Helsingistä hotellihuone kahdeksi yöksi. Parina edeltävänä päivänä olin väläytellyt ehdotusta pienestä lomasta. Halutti vaan päästä vähäksi aikaa pois totutusta arjesta ja jotenkin tuntui että halusi lomailla kaikesta hössötyksestä. Avon isän luota suuntasimmekin suoraan Helsinkiä kohti. Hotelli oli oikein viihtyisä, pari kilometriä rautatieasemalta, viiden minsan köpöttelymatkan päässä metroasemalta. Nautittiin vaan olostamme, siitä ettei puhelimet soineet ja siitä ettei koko ajan tarvinnut miettiä minne ja mitä seuraavaksi. Perjantaina ei kyllä tehtykään mitään, hotellillekin tultiin vasta joskus seiskan aikaan. Lauantaina mätimme mahat täyteen aamupalalla, sitten hetki lepoa ja nokka kohti Korkeasaarta. Viimeksi olen käynyt siellä varmaan vuonna 86, avo ei kertaakaan aiemmin. Monta tuntia siellä meni kaikkea ihmetellessä, ja eläimissähän sitä ihmeteltävää on.

Mietin mikä ihme minua niissä muurahaisissa kammottaa. Siellä oli yhdessä terraariossa lehdenleikkaajamuurahaisia, enkä voinut edes kunnolla katsoa niitä. Seisoin kahden metrin päässä lasissa, ja heti kun näin liikettä kasvin varrella, alkoi huokailuttamaan, tuli kylmiä väreitä ja melkeinpä fyysisesti huono olo. En ymmärrä mikä niissä muurahaisissa on, mutta ne vaan on jotain ihan järkyttävää. Hyi olkoon! Korkeasaaren jälkeen takaisin keskustaan, kauppahallissa käväistiin ja käveleskeltiin hiukan lisää. Hotellilla käytiin kääntymässä sen verran että lämpimään suihkuun pääsimme molemmat (ei ollu mikään lämpimin olo siellä Korkeasaaressa). Ruokapaikan valinta osui tällä kertaa venäläiseen ravintolaan. Voin sanoa että ei yhtään huonompi valinta ollut. Jotenkin alkanut vähän kyllästyttämään tuo perinteinen pihvilinja. Ruoka oli kyllä todella hyvää ja sitä oli riittävästi.
Tänään aamupalan ja huoneen luovuttamisen jälkeen päätimme vielä käväistä Kansallismuseossa. No, ei kai tuon kokoisessa paikassa käyntiä voi käväisyksi sanoa, sen verran siellä aikaa vierähtää. Paljon oli nähtävää ja olisi sitä aikaa voinut saada siellä enemmänkin kulumaan, mutta onpahan hyvä syy mennä uudelleen joskus vielä.
Kotiin ei ehditty ihan valoisan aikana, mutta sehän nyt oli tietokin ettei sitä ehdi jos jossain meinasi poiketa matkalla.

Ei kyllä juurikaan huvittaisi mennä huomenna töihin. Onneksi on taas vajaa viikko... Ehkä sitä ajattelemalla jaksaa muutaman päivän, ja sitten taas perjantain sillä, että sitten onkin jo viikonloppu taas. On vaan nyt kyllä sellainen blaah-olo. No, kyllä se siitä menee kun huomenna pääsee sinne töihin ja heittää aivot narikkaan ja tekee vaan ne hommansa mitään ajattelematta. Hoh, kuulostinpas tosi innostuneelta työstäni, kai sen huomaa että tämä on juuri sitä hommaa mitä olen aina halunnut tehdä! Kai tätäkin taas hetken tekee kun ei se kotona makaaminenkaan niin hääppöistä ole, ja kun oman alan hommia on käytännössä mahdoton löytää tässä tilanteessa.

Kaikenlaista sitä...

Olipas ihmeen kivuton maanantai töiden suhteen ainakin. Ihmettelin miten oli niin helppoa herätä aamulla puoli viideltä, eikä oikeestaan vieläkään ole paljoa tympäissyt. Tosin työpäivähän on jo takana, että tuskin sitä syletystä isommin tuleekaan?

Viikonloppu meinasi alkaa kyllä mielenkiintoisissa merkeissä. Viime viikonhan olin yhdellä koululla töissä, ja meidän sossutilat on siellä kellarikerroksessa. Menin sitten neljän maissa käymään vessassa, ja laitoin perässäni oven lukkoon tapani mukaan. Soitin vielä avollekin, että oon vähän aikataulusta edellä, voin jopa päästä aiemmin lähtemään kotiin. No, sitten kun yritän ulos siitä betonikopista, niin eihän se ovi mihkään aukea. Onneksi kuljetan puhelinta taskussa koko työpäivän, enkä jätä sitä esim. pukukaappiin. Vaikka siellä vessassa huonot kentät olikin, sain soitettua pomolle. Hän sitten soittelemaan sinne ja tänne, lopulta sai kiinni ko. koulun reksin, joka puolestaan sai kiinni muutaman tyypin, jotka olivat vielä koululla. Ensin sinne oven taakse tuli rapistelemaan nämä kolme ihmistä. Aikansa ovea roplattuaan ilman tuloksia, päätyivät soittamaan huoltojampan paikalle. Hän ähersi oven parissa aikansa, päätti sitten mennä hakemaan sorkkaraudan. Hyvin kaikui sitten hetken se pauke vessan betoniseinistä, mutta ovi pysyi kiinni. Huoltojamppa käski yrittää rikkoa sitä ovea kun oli sitä heikentänyt sillä sorkkaraudalla. Aukenihan se viimein, puolitoista tuntia siellä sainkin kökkiä. Olisi voinut käydä mielenkiintoiseksi jossei pomo olisi vastannut puhelimeen kun työaika oli jo loppunut.

Lauantaina käytiin katsomassa ilotulitusta avon, veljensä ja tämän vanhemman (kohta 4v) muksun kanssa. Muksu oli kotona ollut ihan reteenä kun pääsee katsomaan paukkuja, mutta niinhän siinä kävi kuten arvata saattoi. Heti kun päästiin Koskipuistoon, alkoi se kitinä että hän tahtoo kotiin. Sitten kun ekat raketit paukahti, alkoi itku vaikka oli korvatulpatkin. Eikä hän kuulemma halunnut ees nähdä niitä raketteja, veti vaan pipon silmille. No, ehkä hän joskus alkaa nauttia noista paukuistakin...

Sunnuntai oli osittain orastavaa hermojen menetystä. Päätettiin lähteä ostohysteriahelvettiin, myös Ideaparkkina tunnettuun paikkaan. Aateltiin että jos mennään ajoissa, ei siellä ole niin kauhea ryysis. 12.10 oltiin parkkiksella, ja se oli melkeinpä jo silloin ammuttu täyteen. Tosin vielä täydempi se oli sitten kun lähdettiin, siellä olisi parkkisakkoja saanut liisat kirjoittaa ranteet hellinä. Joululahjoja lähdettiin ostamaan, ja yllättävän hyvin niitä saatiinkin hankittua. Se ihmismäärähän siellä sitä hermoa vaan kiristää, meistä kumpikaan kun ei ole mitään ruuhkissa viihtyvää tyyppiä. Tarkoituksena oli käydä syömässä siellä jotain, mutta luovuttiin toivosta kun nähtiin jonot joka ruokapaikkaan. Samasta syystä jäi kahvitkin välistä. No, nälkä kadotettiin täydellisesti keskustassa Haraldissa. Tuosta paikasta voisi tulla vaikka joku perinne meille näihin aikoihin vuodesta, vuosipäivän tienoilla. En kyllä suostu ottamaan mitään stressiä noista muutamasta puuttuvasta joululahjasta, tänään käyn vielä kaupungissa hommaamassa yhden, tässä on hyvin vielä aikaa, ja pari ideaa on jo mitkä toteutan viikonlopun Turun reissun yhteydessä. Jospa pitkästä aikaa säästyisi siltä 23. päivän syletykseltä kun yrittää muiden myöhäisten kanssa epätoivoisesti löytää jotain...

Melkein jaksais

Ei kyllä yhtään juuri kiinnostais mennä töihin. Onneksi sentään on perjantai. Toisaalta on siinä mielessä kiva mennä, että tietää jo mitä tekee tänään, jopa saanu koko viikon tehdä samaa paikkaa ilman mitään sähellystä. Pahaa pelkään että ensi viikko ei enää jatku samaan malliin, vaan joudun ravaamaan paikoista toisiin. Ihmettelen oikein miten mun hermo on kestäny noita lapsia tuolla (ala-asteella siis olen ollut tämän viikon), onneksi ne on vaan osan päivää jaloissa pyörimässä. Sitten kun ne lähtee koteihinsa ja siirryn ala-/kellarikerrokseen, säikyn kaikkia ääniä mitä ei normaalisti siinä metelissä edes huomaa. Yks mikä varmaan eniten ärsyttää tän viikon hommassa, on työajat, 11-18.30. Tokihan työkohde on vielä toisella puolen Tamperetta, että varmasti joudun lähtemään ajelemaan jo heti kympin jälkeen, ja sitten illalla kun käväsen pikasesti kaupassa, kello onkin äkkiä melkein kasi ennen kuin olen kotona. Eipähän ole minkäänlaista ongelmaa vapaa-ajan vieton suhteen. Jospa tänään tekisi vähän rivakammin hommat, voisi ehtiä aikaisemmin kotiin. Avokin vaihtoi aamuvuoroon tänään, ois aika jees ehtiä vaikka yhessä kauppaan ja tehä jotain muuta kivaa.

Miten minut taas yllätti tuo kalenteri! Olin suunnitellut kaikenlaista (joululahjashoppailua, teatterilippujen hakemista yms.) kovasti, sitten yhtäkkiä tajusin että eihän niistä mitään tule ku on itsenäisyyspäivä. Ei vaan aina pysty hahmottamaan :D. No, ei kai siinä auta kuin siirtää shoppailut sunnuntaille ja lippujen haku ens viikolle. Saa nähdä miten toteutuu tuo minun päätös joululahjojen ostamisesta. Niin usein se jää sinne aaton aattoon, että päätin tänä vuonna hankkivani ne ajoissa. Osa on jo hankittu, vaikeimmat tietty vielä jäljellä. Kai se pitää raahata ittensä ostohysteriahelvettiin (lue Ideapark) kun ei millään jaksaisi laukkoa eri puolilla kaupunkia tuolla loskapaskassa. Täytyy vaan toivoa ettei siellä ole puolta maakuntaa yhtä aikaa, sitten ei kyllä kestä hermo millään.

Ahistaa kun kello on noin paljon. Kai se pitää alkaa kampaamaan naamaa, tosin tuon palkkalaskelman avaan kyllä ensin, ehkä se motivoi edes vähän taas lähtemään.

Ai niin, pitää muistaa ottaa autoon joku levy mukaan. Voitin Radio957:lta "Melkein vieraissa- Nimemme on Dingo"-levyn ja olen pari päivää sitä kuunnellut autossa, nyt alkaa riittämään. Aina noissa tribuuttilevyissä on sama vika, joitain biisejä kun kukaan ei pysty tekemään paremmin kuin alkuperäisesittäjä. Varsinkaan jos musiikin tyylilaji mennään muuttamaan ihan täysin. Kuunnelkaa itse tuo levy, niin tiedätte mitä tarkoitan...

Aamukaffetta

Tajusin tuossa hetki sitten, että mulla on ollut ikävä näitä aamuisia kahvihetkiä tässä tietokoneen äärellä aamutv:n uutisten kuuluessa taustalla. Kummallista, että tällaisella yöihmisellä on voinut olla tällaista ikävä. Kaikesta sitä joutuu luopumaan kun töihin menee.

Töissä on periaatteessa mennyt ihan ok. Vähän on toisaalta tympinyt kun päivässä tulee ajeltua 80-100 kilometriä paikoista toisiin. Ei mulla mitään sitä vastaan ole, että paikkoja joissa täytyy käydä on noin monta, mutta kun ne ovat niin hajallaan ympäri kaupunkia ja naapuripitäjää. No, tänään menenkin sitten vaan yhteen paikkaan katselemaan mitä siellä pitää tehdä kun sieltä vakkari on lomalla ens viikon ja mun pitäisi tuurata. Huominen menee siellä kans. Siinä mielessä ihan mukavaa myös, että tänään soi kello vasta viideltä (koska vein avon kuuteen töihin) eikä neljältä niinkuin normaalisti on viime aikoina soinut. Ja tässähän ehtii tehdä kotihommiakin vähän ennen kuin pitää lähteä suhaamaan tuonne itäpuolelle. Tästäkin viikosta tulee lyhyt työviikko, kuten viime viikostakin. Viime pe olin kipee, ihan kiva kun olen ollut tuolla niin vähän aikaa töissä, että meni palkattomaksi saikkupäiväksi. Ja tän viikon pe tulee palkattomaksi kans, kun on aamupäivästä hautajaisiin meno.

Pitääkin muistaa soittaa tänään liittoon. Kyllä ois helpompi tuossa mielessä jatkaa vaan kotona makaamista. Aloitin siis työt 12 päivä ja vaihdoin liittoa. Uuden liiton jäsenyys alkoi 18. päivä ja nyt tuli palkka kolmelta päivältä. Niistä ei ole mennyt liiton maksuja, täytyy maksaa itse, ja sitten vielä viimeiset liiton rahat on jumissa kun olen odotellut palkkatodistusta. Hyvällä tuurilla seuraavastakin tilistä joudun itse maksamaan toiselle liitolle parin päivän palkan. Miksi nämä jutut ei mene koskaan silleen sujuvasti, ilman mitään ylimääräisiä sähellyksiä? Sylettää tällainen.

Kehtaako jo tähän aikaan laittaa tiskikoneen päälle? Kyllä kai sitä jo nyt, tunti sitten mietin samaa ja siitähän on niin kauan jo aikaa että kyllä nyt voi.

Vaikka mitä

On siis ehtinyt tapahtua taas viime postauksen jälkeen.

Lauantai-ilta toissa viikolla vanhan porukan (ja uusien tuttavuuksienkin) kanssa meni mukavasti. The Grillissä käytiin täyttämässä maha, ja sen jälkeen täytettiin päätä eriasteisesti Höyryssä ja Tabussa. Aikas myöhäänhän siellä meni, vaikka kovasti ensin aattelin ettei ole oikein sellainen fiilis että jaksaisi hirmumyöhään olla. Mutta johtui varmaan seurasta, että siellä sitä kuitenkin pönötettiin niin pitkään. Sunnuntai sitten ei ollutkaan mikään häävi päivä. Hiukan oli hutera olo, mutta eipähän voi sanoa että yllätyksenä tuli se.

Viime viikolla mulla alkoi oikeasti hajoilemaan pää kotona olemiseen. Laitoin sitten tiistaina hetken mielijohteesta työhakemuksen ihan jollekin muulle alalle kuin omalleni. Tunti sen jälkeen kun netissä hakemuksen täytin, sieltä firmasta soitettiin ja pyydettiin iltapäivällä käymään. Keskiviikkona sitten työt alkoivatkin aamukuudelta. Aiemmin joskus vuosia sitten olen samanlaista hommaa tehnyt, ei mitään yletöntä herkkua, mutta ei mitään järetöntä kärsimystäkään, varsinkaan kun heittää aivot narikkaan ja ajattelee jotain ihan muuta.

Perjantaina oli Pakkahuoneella Apulanta. Ennen keikkaa nähtiin samanhenkisten kavereiden kanssa kahvin/tms. merkeissä Klubilla. Oli siinä mielessä erikoinen keikka mulle, että avo laittoi täydellisen pogouskiellon mulle päälle. Hyvästä syystä, myönnän. Tulin nimittäin tuossa joku päivä selälläni/vasemmalla kyljelläni kuusi betonirappusta alas, ja vasemman kyynärpään alapuolella on muhkea mustelma, samoin muutamassa kohdassa vasenta jalkaa. Samassa rytinässä ilmeisesti oikea polvi vääntyi jotenkin ja oikea pohje revähti vähän. Perjantaina oli sen verran vaikeaa sitten se kävelykin, etten kyllä suoraan sanottuna tiedä, tekikö edes mieli pogota. Huomasin, että jotenkin keikasta saa eri asioita irti kun nojailee siellä salin puolen välin tienoilla seinään ja seurailee kaikenlaisia juttuja. Sen voin sanoa, että olipa hieno keikka (jälleen). Kumi, nahka, piiskan ja mextexin aikana oli varmasti vaikeinta pysyä aloillaan. Akustinen osio oli loistoa. Uudet biisit kuulosti livenäkin hyviltä. Jälki oli kiva kuulla. Erityismaininnan saavat keikkaseuralaiset, kiitoksia teille.

Lauantaina käytiin avon ja hänen veljen muksun kanssa Särkänniemessä. Harmitti hiukan kun delfinaario oli kiinni, mutta riitti meillä näkemistä akvaariossakin. Tais muksua pelottaa vähän Näsinneulassa, vaikkei se sitä juuri myöntänytkään. Myönsi sentään että pelkäs sampea akvassa. Harmitti kyllä kun tuli vesisade juuri sopivasti kun mentiin neulaan ylös (aamulla ei satanut), ei nähnyt kyllä juuri mitään maisemia. No, ehtiihän sitä. Minä olen tainnut käydä useammankin kerran siellä, mutta avo ei. Tosin Pyynikin näkötornista näkee melkein yhtä pitkälle siedettävällä hinnalla, tuo Särkän touhu on kyllä sellasta rahastusta että voi hyvää päivää. En kyllä muista että viime vuonna olisi vielä maksanut 8€ hissikyyti Näsinneulaan, korjatkaa jos olen väärässä.

Sunnuntaina sitten oli avon veljen nuoremman lapsen ristiäiset. Hyvin meni bileet, lapsi sai nimen, pappi kahvia ja muut mahansa täyteen voileipä-, täyte- ja juustokakkua. Oikeestaan ihan kiva kun nyt sitä pikkusta voi kutsua virallisesti nimelläkin, eikä tarvi aina vaan vauvatella.

Illan odotusta ja muuta

Hirveesti ois hommaa vielä täällä kotona ennen iltaa. Vanha kaveriporukka ja vähän ekstroja kokoontuu tänään syöpöttelyn ja juopottelun merkeissä. Eipä hiukka kivaa, siitä on niin kauan aikaa kun olen osan tästä porukasta viimeksi nähnyt! Ja ei niitä muitakaan voi liian usein nähdä :). Pitäisi tässä sitä ennen saada makaroonilaatikko pyöräytettyä, siivoiltua ja ja ja... Tässä sitä vaan istun silti. Tosin minähän tarvitsen sen kiireen että saan mitään tehtyä.

Minä en oikein tiedä pitäisikö minun avautua tyhmistä ihmisistä. Siinä käy helposti niin, että alkaa sylettämään taas. Otan silti riskin.
Tässä meidän lähistöllä asuu tyhmiä ihmisiä. Ne on jatkuvasti (useamman kerran viikossa) oven takana pummaamassa rahaa ja milloin mitäkin. Eivät ymmärrä ettei meillä kiinnosta elättää niitä vaikka kuinka nihkeästi yritetään vastailla lainapyyntöihin. Ei sillä, kyllä minä yleensä lainaan rahaa kavereille jos on mahdollista, ja jos he tosiaan maksavat takaisin silloin kun lupaavat. Mutta a) en menisi näitä ihmisiä heti luokittelemaan kavereiksi ja b) kun niinä kertoina joina ollaan lainattu, rahat on tullu takaisin monta viikkoa luvattua aikaa myöhemmin. Sitten näillä on pokkaa tulla kysymään autoa lainaan, vaikka me ei lainailla edes rahaa. Miksi ihmeessä me haluttaisi lainata niille auto, varsinkin kun tiedetään että se saatetaan saman illan sijasta sitten palauttaa kuukauden päästä?? Minä en ymmärrä oikeasti miten voi olla krooninen rahapula niin paha, että tullaan lainaamaan rahaa sillä verukkeella että lapsille pitää saada ruokaa, jos samaan aikaan on varaa käydä hakemassa rotukoiran pentu ja pitää kahta autoa, toista vielä sellaisella paikalla että pyyhkijöiden alla on nippu sakkolappuja. Ja maksaa jokapäiväiset bussimatkat kertalipulla kun se nyt vaan maksaa kahdessa viikossa enemmän kuin kuukauden työmatkalippu. Kannattaisiko ehkä miettiä rahankäyttöä uudestaan jos joka toinen päivä joutuu käydä lainaamassa puurorahoja, laittaa menot tärkeysjärjestykseen? Ai niin, ja sitten kun tämä rotupiski pureskelee puhelimen laturin, niin mitä silloin käydään lainaamassa? Veikkaan että kaikki normi-ihmiset tulisi kysymään että oisko ylimääräistä laturia. Mitä tekee tyhmä ihminen? Totta kai tulee kysymään että oisko teillä ylimääräistä puhelinta. Tätä jupinaa voisin jatkaa ties kuinka pitkään, mutta en jaksa enää pilata päivääni syletyksen keräämisellä.

On ollut tämä Kuutio tehokuuntelussa. Siinä mielessä eroaa edeltäjästään EVOEI:sta että tämä aukeaa minulle huomattavasti nopeampaa kuin EVOEI. Muutama biisi on aivan helmiä (freestylemeikit, ravistettava ennen käyttöä ja kuution palaset)! Loputkin on kyllä ihan ok:n yläpuolella. Osassa biiseissä on niin mukavaa rytyytystä, että vanhakin innostuu kunnolla. Turha kai tässä on alkaa koko levyä selostamaan, parempi kun jokainen kuuntelee itse :).

Olen yllättänyt itseänikin tänä vuonna. Ne joulukortit on jo aikaa sitten askarreltu, ja nyt on joululahjaostoksetkin kalenteriin nähden ihan loistavassa mallissa. Eilen löytyi yksi lahja ja tuolla kaapeissa odottaa muutama juttu jotka ovat osa jotain lahjaa. Ei ole vuosikausiin ollut näin hyvää tilannetta. Mutta kyllä minä silti varmaan aatonaattona juoksen paniikki kannoilla kaupoissa. Pahoin pelkään että näin siinä käy joka joulu.

Pakko malttaa.

Viime yönä oli Radio rockin ennakkosoitossa Apulannan Kuutio (kuinka aurinko voitettiin). Ensin mietin että maltan odottaa siihen asti, että saan levyn hyppysiini (maltoin olla kuuntelematta noita biisejä kun ne tiputellen soiteltiin radiosta, oliko ylex vai mikä olikaan). No, enhän sitten malttanut. Kuulosti ihan järjettömän hyvältä. Oli varmasti ensimmäinen biisi ikinä tuo Pakkomielle missä kuulen käytettävän sanaa yhteishakukaavake. Nyt on sitten pakko malttaa odottaa huomiseen että saan sen levyn käsiini kauppareissun yhteydessä. Ei todellakaan jaksa lähteä bussilla jurruuttamaan mihinkään kauppaan tässä flunssassa. Kasvattaa luonnetta kummasti tällainen odottaminen. Sitten tuo levy varmaan meneekin tehokuunteluun, on kiva sisäistää biisit ennen Pakkahuoneen keikkaa. Innolla odotan sitä keikkaa, tosi mukava nähdä monia kavereita kahvin merkeissä ennen kuin siirrytään tapahtumapaikalle.

Eilen olin ahkera, leivoin kinkkupiirakkaa pellillisen ja sellaista hyydytettävää suklaa-tuorejuustokakkua. Voin kertoa että hyviä olivat molemmat, tosin nyt on jonkun asteinen suklaaöveri päällä kun just vedin palan kakkua. On hiukka makeaa, mutta eipähän sitä tarvi isoa palaa kerralla vetää.

Tänään en jaksa olla yhtä ahkera. Jos sentään kahvit jaksaisi keittää, laittaa pyykit narulta kaappiin ja imuriakin voisi moikata.

Niinhän sitä luuli.

Eilen vielä tuntui siltä, että olisin voittamassa flunssan. Tänään ei tosiaankaan tunnu siltä enää. Ei koskaan pitäisi mennä iloitsemaan mistään ennen kuin se on satavarmaa. Taas se nähtiin.

Havahduin tänään muutamaan tekemättömään asiaan, mitkä pitäisi saada tehdyksi aika pian. Partsin tuijalle pitäisi jonkinlainen kylmänsuoja kyhätä laatikon ympärille ja harsoakin pitäisi käydä ostamassa. Jospa jälkimmäisen muistaisi tänään kauppareissulla. Kellarikoppi pitäisi käydä järjestelemässä. Aina siinä käy niin, että ensin järjestelet sen tosi hyvin, sitten muutaman kerran kun viet sinne tavaraa, niin nakkaat ne vaan siitä ovesta ja sitten siellä on taas mukava viettää aikaa sitä järjestellen. Miksi se on niin vaikeaa laittaa ne tavarat suurinpiirtein edes hyvin. Tosin taidan ensi kerralla katsella niitä tavaroita sillä silmällä, että mitkä joutaa kirpparille. Ei kertakaikkiaan voi kahdella ihmisellä olla kellarikopissa noin paljon roinaa, pakkohan niistä osan on olla turhaa. Tosin onhan siellä pari keittiönpöytää, kahvinkeitintä, vedenkeitintä yms. mitkä tuli tuplana kun muutettiin yhteen eikä olla vielä saatu aikaseksi hävittää niitä minnekään. Pitäisi vaan raskia heittää omista nurkista pois. Tai sitten vaan järjestää ne sinne kunnolla :).

Tilasin eilen Absessin uuden levyn. Innolla odotan milloin se on hyppysissä ja pääsee kuuntelemaan. Niin ja uuden Apulannan levyn ilmestymiseenkään ei ole enää kauhean paljoa aikaa! Eikä niiden Tampereen keikkaankaan!

Laiskuutta vaiko itsehillintää?

Tänään postinjakaja toi lappusen, että Apulannan Vauriot oottelee mua postissa. Nätti punainen vinyyli, jonka sisältö a-puolta lukuunottamatta on vielä mysteeri. Otsikossakin mietin jo, olenko laiska, vai onko minun itsehillintä loikannut ihan uudelle tasolle. Levysoitinhan on tuolla olkkarin kirjahyllyssä, mutta pari piuhaa ei ihan yllä oikeille paikoille. Avo sanoi aamulla, että hän laittaa, johon vastasin ettei sun tarvitse. Aattelin että kyllä minä laitan ne itse. En ole vielä laittanut. Laiskuutena tuo alkoi, ei vaan jaksanut heti kun tuli kotiin kaupasta, ja nyt ajattelin testata itsehillintää, että riittääkö se iltaan asti.

Viime viikolla taisin valitella rapun vatipäistä, jotka terrorisoi muiden yöunia huolella. No, nyt on ollut muutama yö hiljaisempaa (jyskytän puuta huolella). Mutta johan sitä riittikin. Su-ma yönä se alkoi ja pe-la yö taisi olla viimeinen mekkalayö. Olihan siinä välissä toki to-pe yö hiljaista. Voin kertoa, että näinkin rauhallisella ihmisellä kuin minä (yeah right) alkaa hirttämään pahasti kiinni tuossa tilanteessa. Meillähän avolla oli viime viikko aamuvuoroa, eli kello herättää viideltä. Automaattisesti herään kolmen kellon pirinään siis siihen. Ei tässä iässä enää jaksa montaa yötä alle kolmen tunnin yöunilla. Maanantaina oli asukaskokous, missä mukana oli asukasisännöitsijä, ja hän sanoi, että säätiössä ollaan hyvinkin tietoisia häiriöstä (laput, soittelut, käynnit on siis tehonnut?) ja asiaan on tulossa muutoksia ehkä hyvinkin nopeasti. Tuskin maltan odottaa :D.

Viikonloppuna käytiin maaseutuajelulla. Aikamme kuluksi ja vanhat purkit mielessä suuntasimme Häijääseen, Sattuman kauppaan. Sieltä löytyikin kolme vanhaa kahvipurkkia, just sellaisia mitä olen kirppareilla kuolaten katsellut (ja jättänyt ostamatta hinnan takia). Tuolta sain kolme purkkia samalla hintaa kuin tamperelaisilta kirppareilta yhden.
Häijäästä suihkastiin Hämeenkyröön Frantsilaan kahville ja ostamaan kolotustippoja äidille joululahjaksi. Olenkin kerrankin ajoissa jouluhommien suhteen, 50 korttia olen jo askarrellut ja ainakin yksi osa yhdestä lahjasta on siis hankittu. Ja tänään selasin Oriflamen tämän jakson kuvastoa, ja sieltä pomppasi pari lahjaideaa myös... Olen kuitenkin varma, että muut sitten jäävätkin taas aatonaattoon, niinkuin melkein aina :D.

Nyt tämä pää vaatii kahvia.

Ei näin.

Mihin se viikonloppu taas meni? Tuntuu että saa jotain aikaseksi, mutta silti se menee ihan liian nopeeaa. Perjantaina avo piti puolipekkasen, ehdittiin siis käydä avon veljellä, kaupoilla ja tehdä jotain kotonakin. Lauantaina löydettiin Kontista kirjotuspöytä makkariin (mahtuu vähän paremmin kaikki roipe tietokoneesta perhovehkeisiin tähän kuin vanhalle), kävästiin taas Nokialla avon veljellä. Sunnuntaina anopilla syömässä ja kirppareilla. Löydettiin mukavan hämärä lamppu ja vanhahko radio suht halvalla. Illalla yritettiin epätoivoisesti keksiä mihin yksi kaappi mahtuisi täällä kämpässä, harmitti oikein jättää se sinne kirpparille.

Otsikon ei näin tarkoittaa sitten tätä aamupäivää. Avo heräsi viideltä, minä samaan aikaan. Puoli kuuden aikaan mietin, että torkun puolituntia ja sitten aamutv ja kahvia. Niinpä niin, kello oli 11.15 kun seuraavan kerran avasin silmät. Ei sillä että sylettäis. Olisi tässä muutama homma mitä pitäisi tehdä tänään. Avo pääsee kahden maissa töistä ja sitten lähdetään suoraan taas anopilla poikkeamaan ja kaupassakin pitäisi käydä. Ja minä tässä vaan istun koneella tappamassa aikaa, kun voisin oikeasti tehdä jotain ihan muuta. Esim. laittaa nuo pyykit kuivumasta kaappiin. No, kaitpa minä vielä ehdin. Pakko.

Ja että oikein saisin aikaa kulutettua tässä vähemmän tärkeässä hommassa, teenpä Tiinalta löytyneen meemin :).

Onko sinulla sängyssä "halityyny", jota halit kun nukut?
[ ] Ei
[ ] Kyllä
[x] Toisinaan (silloin kun avo on lähtenyt esim. töihin ja jatkan unia, avon tyyny hoitaa tätä virkaa)

Jos rahalla voisi ostaa onnea, olisitko halukas myymään onneasi?
[ ] Mikä ettei. Riippuu hinnasta.
[x] En, hinnasta riippumatta.
[ ] Eipä olisi mitään mitä myydä.
[ ] En osaa sanoa

Missä säilytät kännykkääsi?
[x] Housujen etutaskussa (kun en ole kotona)
[ ] Housujen takataskussa
[x] Repussa / laukussa (jos on hame päällä)
[ ] Takin povitaskussa
[ ] Takin sivutaskussa
[ ] Jossain muualla
[ ] Minulla ei ole kännykkää
[x] Milloin missäkin (kotona)

Voisitko koskaan harkita muuttoa ulkomaille?
[ ] En
[ ] Kyllä, mutta enintään vuodeksi
[ ] Kyllä, 2-5 vuodeksi
[x] Kyllä, pidemmäksi aikaa mutta en pysyvästi (en kyllä osannu oikeasti valita näistä kyllä-vaihtoehdoista. Riippuisi varmaan maasta ja muusta kuinka pitkäksi aikaa...)
[ ] Kyllä, pysyvästi
[ ] En osaa sanoa

Minkä väriset hiukset sinulla on?
[ ] Harmaat
[ ] Mustat
[x] Punaiset (värjäyksen tuloksena)
[ ] Ruskeat
[ ] Siniset
[x] Vaaleat (luonnollinen väri)
[ ] Valkoiset
[ ] Vihreät
[ ] En osaa sanoa
[ ] Olen kalju

Missä säilytät kotiavaimiasi?
[ ] Avainnauhassa
[x] Housuntaskussa
[ ] Laukussa
[ ] Lompakossa
[ ] Takintaskussa
[x] Jossain muualla (avainkaappi)
[ ] Minulla ei ole kotia

Jos WC-paperi on mielestäsi telineessä väärin päin, korjaatko sen ja laitat rullan "oikein"?
[x] Kyllä (hyvin paljon sylettää julkiset vessat, missä teline on sellaista mallia ettei sitä rullaa voi kääntää jos joku tumpelo on laittanut sen väärin päin)
[ ] En
[ ] Toisinaan

Mitkä ovat (olivat) lempiaineitasi koulussa?
[ ] Biologia
[ ] Englanti
[ ] Filosofia
[ ] Fysiikka
[ ] Yhteiskuntaoppi
[x] Kemia (yläasteella, lukiossa ei todellakaan)
[ ] Kuvaamataito
[x] Käsityöt (kasilla ja ysillä kun oli tekninen, sitä ennen ei rättikässyt todellakaan)
[ ] Liikunta
[x] Maantieto
[ ] Matematiikka
[ ] Musiikki
[ ] Psykologia
[ ] Ruotsi
[ ] Saksa
[ x] Uskonto / Elämänkatsomustieto
[ ] Äidinkieli
[ ] Inhosin kaikkea!
[x] Jokin muu aine (venäjä)

Jos olisit kansainvälisesti tunnettu huippu-urheilija, mikä olisi lajisi?
[ ] Golf
[] Koripallo
[ ] Jalkapallo
[ ] Juoksu
[ ] Jääkiekko
[ ] Mäkihyppy
[ ] Nyrkkeily
[x] Muu laji
[ ] En osaa sanoa
[ ] En voisi millään kuvitella olevani huippu-urheilija

Mitkä ovat arkivaatteidesi hallitsevimmat värit?
[ ] Harmaa
[ ] Keltainen
[x] Musta
[x] Punainen
[ ] Ruskea
[ ] Sininen
[ ] Valkoinen
[ ] Vihreä
[ ] Jokin muu

Mihin aikaan heräät arkiaamuisin?
[ ] Ennen viittä
[ ] 05-06
[ ] 06-07
[ ] 07-08
[ ] 08-09
[ ] 09-10
[ ] 10-11
[ ] 11-12
[ ] Mihin aikaan sattuu
[x] Vaihtelevasti

Kumpia sinulla on enemmän, ystäviä vai vihamiehiä?
[x] Ystäviä
[ ] Vihamiehiä
[ ] Yhtä paljon
[x] En varmasti tiedä ketkä kaikki vihaavat minua

Voisitko kuvitella meneväsi kauneusleikkaukseen?
[ ] Kyllä
[ ] En
[x] Vain onnettomuuden, palovammojen tms jälkeen
[ ] En osaa sanoa

Oletko itse tai onko sinulle koskaan luettu Uppo-Nallea?
[ ] Kyllä
[ ] Ei
[x] En ole varma

Kuinka vastaat puhelimeen?
[x] "Haloo"
[x] "Moi"
[ ] "Niin?"
[ ] Epämääräisellä ynähdyksellä
[ ] Jollain muulla tavalla
[] Omalla etu- ja sukunimellä
[x] Omalla etunimellä (kännyyn)
[ ] Omalla sukunimellä
[ ] En osaa sanoa
[ ] En vastaa puhelimeen

Kuinka WC-istuin (rinkula) ja istuimen kansi tulee jättää käytön jälkeen?
[ ] Sekä kansi että WC-istuin alhaalla
[x] WC-istuin alhaalla, kansi ylhäällä
[ ] Sekä WC-istuin että kansi ylhäällä
[ ] Asialla ei ole mitään väliä

Kirjoitatko nopeammin koneella vai käsin?
[x] Koneella
[ ] Käsin
[ ] Yhtä nopeasti
[ ] En osaa sanoa

Millainen olet juuri nyt?
[ ] Ahkera
[ ] Iloinen
[ ] Janoinen
[ ] Kärsimätön
[ ] Levoton
[ ] Masentunut
[x] Nälkäinen
[ ] Onnellinen
[ ] Pirteä
[ ] Surullinen
[ ] Tylsistynyt
[ ] Unelias
[ ] Vihainen
[x] Väsynyt

Kuinka tyytyväinen olet tähänastiseen elämääsi? Anna sille kouluarvosana 4-10.
[ ] 4
[ ] 5
[ ] 6
[ ] 7
[x] 8 (viimeaikainen elämä kompensoi paljon aikaisempaa, siksi jopa kasi)
[ ] 9
[ ] 10
[ ] En osaa sanoa

Onko sinulla tapana syödä tietokoneesi ääressä?
[x] Kyllä
[ ] Ei
[ ] Toisinaan

Kuinka kauan olet yleensä suihkussa?
[ ] En käy suihkussa
[ ] 0 - 2 min
[ ] 3 - 5 min
[x] 6-10 min
[x] 11 - 15 min
[x] 16 - 20 min
[ ] 21 - 30 min
[ ] yli 30 min
[ ] riippuu ajasta ja paikasta

Mitkä asiat ovat sinulle pyhiä?
[ ] Harrastus
[x] Isänmaa
[ ] Jumala/jumaluus
[x] Koti
[ ] Lemmikkieläin
[ ] Perhe
[ ] Raha
[x] Rakkaus
[ ] Sauna
[ ] Sotaveteraanit
[ ] Sunnuntait
[ ] Talvisota
[ ] Uskonto
[ ] Vapaus
[ ] Mikään asia ei ole minulle pyhä

Mitä täytteitä et ikinä haluaisi pizzaasi?
[ ] Ananas
[x] Anjovis
[ ] Aurajuusto
[ ] Basilika
[ ] Chilikastike
[ ] Edamjuusto
[ ] Fetajuusto
[ ] Herkkusieni
[ ] Jalopeno
[ ] Jauheliha
[ ] Kana/broileri
[x] Kananmuna
[ ] Kanttarelli
[ ] Katkarapu
[ ] Kebabliha
[ ] Kinkku
[x] Kuivattu tomaatti
[x] Maissi
[ ] Mozzarella
[ ] Naudanliha
[ ] Oliivi
[ ] Oregano
[ ] Paprika
[x] Parsa
[ ] Pekoni
[ ] Pepperoni
[x] Persikka
[ ] Poronliha
[ ] Porsaanfilesuikaleet
[x] Rucola
[ ] Salami
[x] Simpukka
[ ] Sinihomejuusto
[ ] Sipuli
[x] Siskonmakkara
[ ] Smetana
[ ] Suolakurkku
[ ] Tatti
[ ] Tofu
[ ] Tonnikala
[ ] Valkosipuli
[ ] Vuohenjuusto

Mihin rusinat kuuluvat?
[x] Maksalaatikkoon (en koskaan osta rusinatonta maksalaatikkoa)
[x] Simaan
[x] Pullaan
[ ] Yäk, ei mihinkään!

Oletko jo liukastunut (ja kaatunut) kuluneena talvena?
[x] En ole (ootellaan nyt sitä talvea ensin, kaatuminen tulee takuuvarmasti)
[ ] Olen
[ ] En muista

Kumpi laitetaan leivällä päällimmäiseksi?
[x] Juusto
[ ] Makkara / kinkku
[ ] En syö juusto- tai makkara/kinkkuleipiä
[ ] Asialla ei ole mitään merkitystä

Olisitko halukas kuulemaan tarkan kuolinhetkesi etukäteen?
[ ] Kyllä
[x] En (vois vähän ahistaa!)
[ ] En osaa sanoa

Tunnustaisitko syyllisyyden murhaan jota et ole tehnyt, jos saisit siitä 3 vuotta vankeutta ja 10 miljoonaa euroa korvauksena todelliselta tekijältä?
[x] En (tässä elämäntilanteessa todellakaan!)
[ ] Kyllä
[ ] En osaa sanoa

Jos tekisit itsemurhan, mitä välinettä käyttäisit?
[ ] Ampuma-ase
[ ] Korkea paikka (hyppääminen)
[ ] Köysi
[ ] Myrkky/lääkkeet/alkoholi
[ ] Pommi
[ ] Veitsi
[ ] Vesi (hukuttautuminen)
[ ] Jokin muu
[x] En osaa sanoa (En ole juuri ajatusta uhrannut tälle asialle)

Kuinka usein halaat toista ihmistä?
[ ] Halaaminen on homojen hommaa. En halaa koskaan.
[ ] Joka päivä, yli 10 kertaa päivässä
[x] Joka päivä muutaman kerran (avoa)
[ ] Kerran-pari viikossa
[ ] Useimpina päivinä viikossa
[ ] Viikoittain
[x] Kerran kuussa (riippuu kuinka usein näen näitä ihmisiä joita on tapana halailla)
[ ] Kerran, pari vuodessa
[ ] Vieläkin harvemmin

Kuulutko yleensä mielipideasioissa enemmistöön vai vähemmistöön?
[ ] Enemmistöön
[ ] Vähemmistöön
[ ] Minulla ei ole omia mielipiteitä
[x] Milloin mitenkin (en ole ajatellut, riittää että on mielipide)

Mistä tyypillisesti katsot kellonajan?
[x] Herätyskellosta
[x] Kysyn kaverilta
[x] Kännykästä
[ ] Mikroaaltouunista
[ ] Radion aikamerkistä
[ ] Rannekellosta
[x] Seinäkellosta
[x] Tietokoneen kellosta
[x] Ulkoisesta julkisesta kellosta
[ ] Videonauhurista / DVD-soittimesta / TV:stä
[ ] Muualta

Mitä näistä "hyvistä käytöstavoista" noudatat?
[x] Avaan oven tuntemattomille
[ ] En aloita syömistä ennenkuin naapurissa istuvat ovat saaneet annoksensa
[ ] En pidä kyynärpäitä ruokapöydällä
[x] Laitan käden suun eteen kun aivastan
[x] Laitan käden suun eteen kun haukottelen (pyrin ainakin)
[x] Päästän mummon istumaan bussissa

Seisooko lopussa kiitos?
[x] Ei (en jaksa uskoa tähänkään)
[ ] Kyllä
[ ] Riippuu tilanteesta
[ ] Toivottavasti

Hermojen lepuutusta

Tulin sitten lepuuttamaan hermojani tähän koneelle. Alettiin eilen kokoamaan palapelejä, eka tehtiin sellanen näppärän kokoinen 300 palan ja sitten jatkettiin jo kerran aloitettua 1500 palan hässäkkää. Aika nopeesti tuli mieleen miks jätettiin se sillon aikanaan pölyttymään :). Voin sanoa että tulee kyllä voittajafiilis jos ton saa joskus tehtyä. Ei mulla siinä rasita se palojen määrä, vaan se että samaa väriä tulee laajoja alueita ja sitten puolestaan toisaalle tulee isompi kokonaisuus missä on paljon pieniä yksityiskohtia. En voi muutenkaan kehua että mun hermot ois maailman parhaimpia, ja kyllä tuossa hommassa taas huomaa, että pieni paussi on paikallaan sillon tällön. Sen paussinhan voi käyttää hyödyksi (laitoin sentään pyykit pyörimään ennen kuin tulin tähän koneelle ja tarkotus ois kuiten maksaa laskujakin jossain vaiheessa... *selittelen itselleni*)

Eilettäin oli kyllä jotenkin ihmeen reipas päivä. Okei, nukkumaan meno meni aika pitkään joten herääminenkin meni luonnollisesti. Kahvin jälkeen sitten alettiinkin siivoamaan. Kolme tuntia siinä meni mutta eipä ole pitkään aikaan ollutkaan näin siistiä. Siis, kyllähän täällä siivotaan säännöllisesti, muttei noin perusteellisesti joka kerta. Sitten iltapäivällä tuli appiukon porukka käymään kahvilla, ekaa kertaa. Ihan leppoisasti meni vierailu, eipä siinä kyllä koskaan tarvi mitään ressata kun rouva pitää aika pitkälle huolen puheen riittämisestä. Siinä sitten riittääkin vaan että nyökyttelee ja mutisee jotain väliin. Toisaalta helppoa, mutta toisaalta rasittavaa jollain tapaa. Illalla käytiin vielä ilta-ajelulla ja keskustassa subilla kun unohdettiin ostaa lauantaina kaupasta sunnuntaille suunniteltuja ruoka-aineita.

Kai sitä vois mennä jatkamaan sitä kirottua palapeliä. Villi veikkaus että vartti ja taas menee silmät solmuun ja hermo liian tiukalle. Onneksi olen hyvä keksimään kaikenlaista muuta tekemistä...