Köh köh

Sitä on vissiin flunssaa liikkeellä. Mulla on ollut reilun viikon jo sellainen olo, että flunssa olisi tulossa. Ei vaan ole tullut kunnolla vielä, mutta pahasti näyttää siltä että nyt tulee. Kurkku on karheampi ja lämpöäkin on noussut vähäsen. Avo kuulostaa kipeältä myöskin. Stockalla käytiin tänään ja valehtelematta joka toinen myyjä ja asiakas aivasteli. Kunhan vaan ei tulisi viime talven kaltaista poskiontelokierrettä, silloin meni kyllä antibioottia toisen perään ihan huolella.

Lauantaina käytiin Helsingissä. Se on kyllä sellainen kaupunki, että mun hermoilla tuntuu aina kivalta tulla takaisin Tampereelle. Tai ehkä se johtuu siitä, että olen aina siellä missä tungoskin on. Tällä kertaa sitä tungosta riitti messukeskuksessa kirjamessuilla. Aamusta (oltiin siellä jo heti kymmenen jälkeen) ei ollut vielä paha, mutta puolen päivän aikaan olikin jo ihan toinen juttu. Siskoni miehensä kanssa Turusta olivat siellä myös. Yleensähän meillä on ollut tapana käydä Turun kirjamessuilla, mutta tänä vuonna jäivät väliin, eli oli pakko korvata ne Helsingin vastaavilla. Kiinnitin huomiota, että divaripuolella hinnat vaikutti jokseensakin korkeammilta kuin viime vuonna Turussa, johtuuko sitten yleisestä kallistumisesta, vaiko paikkakunnasta, en tiedä. Mutta ihan hyviä ostoksia tehtiin silti.
Messuilta paineltiin sitten Ikeaan. Ei kai vaan sielläkin sitten porukkaa ollut ihan riittämiin, eipä. Piti mennä hakeen sieltä vaan minifångsteja rottahäkkiin, mutta viisikymppiä saatiin tuhlattua siellä. Tosin ei kyllä mitään oikeasti turhaa ostettu. Kaikenlaista pientä tarpeellista rottapehmolelusta (joka sai nimekseen Otto Waldemar) peltiseen poljinroskikseen.

Tänään kävin sitten hamstraamassa postikortteja Kirjatorilta ja Puutarhakadun korttikaupasta. Niitähän mulla on toki muutenkin kotona, mutta kun selailin niitä, niin tulin siihen tulokseen, että muutaman (tässä tapauksessa reilut parikymmentä) kivan tarvin vielä. Nyt niitä kortteja alkaa sitten menemäänkin tuon postcrossingin takia enemmän kuin aiemmin.
Anoppi poikkesi tuossa iltalenkillään täällä kahvilla. Toisaalta pakko ihailla ihmistä joka pystyy puhumaan niin paljon koko ajan ja vaihtamaan aihetta sujuvasti kesken lauseen. Kun vielä pystyisi kehittämään itselleen sellaisen kyvyn, että voisi seurata kärryillä pysyen tätä tulvaa. Oli muuten ensimmäistä kertaa tarpeen nuo Oriflamen huulipunanäytteet. Kun ne tuli mulle, ajattelin että ei kai näillä mitään tee, mutta kyllä anoppi niihin jaksoi perehtyä, kai ne sitten tarpeellisia ovat. Tuoksunäytteiden tarpeellisuus on kyllä tullut testattua jo aiemmin.

Tekisikö tee ehkäpä hyvää? Kyllä luulen niin, siispä vettä kiehumaan.

Perjantaita...

Olenkohan tulossa vanhaksi, kun tuntuu nämä viikot menevän niin nopeesti? Luulisi äkkiseltään että aika kuluisi hitaasti kun ei sinällään ole mitään ihmeempää hommaa. Mutta joka päivä on vähän se tunne, että aika loppuu kesken kun ei ole saanut tehdyksi kaikkea sitä mitä on aikonut. No, luulenpa kuitenkin että se johtuu vaan siitä etten saa aikaiseksi tehdä kaikkia niitä asioita mitä aion, mieluummin istun koneella tai teen joitain muita mukavampia asioita. Laiska paska mikä laiska paska. Sitten ne asiat kasaantuu aina loppuviikolle ja yllättäen sitten on kiire.

Huomasin tänään itsessäni tyttö-piirteitä taas. Olen aina pitänyt itseäni enemmän poikamaisena kuin tyttömäisenä, mutta kyllä jotkut tyttöjutut kiinnostaa. Pinkki värinä ei kuulu niihin (paitsi hiusvärinä), eikä shoppailukaan innosta, ainakaan vaatekaupoissa. Mutta yks uusi asia mikä on alkanut kiinnostaa, on kosmetiikka. Johtuu varmasti siitä, että minut ylipuhuttiin Oriflamen myyntikonsultiksi tuossa parisen kuukautta sitten. Tänä aikana olen mielenkiinnolla seurannut yöpöytääni, sinne on nimittäin alkanut kertyä purkkia ja purnukkaa. Vähäistähän tuo vielä on moneen muuhun naiseen verrattuna, mutta huomattavasti enemmän noita on kuin aiemmin. Tosin eipä noita ole kuin neljä tuossa nyt, eli oikeasti vähän. Tänään tuli Oriflamen paketti. Siinä menikin sitten taas aikaa kun järjesteli tavarat sen mukaan kenelle ne menee, kirjoitteli kuitit, pussitti tuotteet, kuvastot mukaan jne. Avomies pudisteli päätään kun katseli touhua. Mutta ihan tyytyväisenä kuitenkin otti suihkuun mukaan uuden suihkugeelin, dödön ja partavaahdon. Että se siitä tyttöjutusta, kyllä sieltä karvanaamoillekin löytyy tavaraa :).

Rakastan syksyä. Se on ylivoimaisesti kaunein vuodenaika. Monet sanoo, että kesä on ihanan värikäs, mutta katsokaapa pihalle, eikö syksy vasta olekin värikäs! Harmi, näyttää vähän siltä että alkaa sataan. Olisin voinut lähteä vaikka tuonne rantaan kävelylle, haistelemaan vähän syksyä. Ei vaan huvita jos sataa, kun tuntuu että ois vähän flunssaa tulossa. Ei mua normaalisti kyllä pieni, eikä vähän isompikaan sade haittaa, mutta en nyt tahtois tulla enempää flunssaseksi. Viime talvi on vielä niin hyvin muistissa jatkuvine poskiontelontulehduksineen... Illemmalla sitten suihkasen kyllä tuonne metsäpolulle jos yhtään selkenee. Jospa huonoksi korvikkeeksi laittais sitten vaikka syksyisen kuvan...