Järetön väsy

Vaikka tämä ihminen on jo näin vanha, ei se vieläkään ole oppinut menemään riittävän aikaisin nukkumaan jos seuraavana aamuna kello soi ennen viittä. Eikä se varmaan koskaan opikaan. Töistä kun pääsin kotiin, avo lähti töihin, simahdin sohvalle. Nyt, kaksi kupillista kahvia juoneena, alkaa pikkuhiljaa tuntumaan, että ehkä elämä löytyy vielä tälle illalle. Ja Emmerdalestakin tunnin jakso juuri nyt menossa! Onneksi tulee tuo torstai kohta, ja vapaata edes se yksi päivä. No, sittenhän kohta se viikonloppukin on.

Tällainen käveli vastaan jossain tuolla netin ihmeellisessä maailmassa, ja tapan nyt aikaa sen muodossa.

VUOSI 2008

IHMISET:
- Kenen kanssa vietit aikaa eniten? - Avon
- Keiden kanssa vuoden parhaat muistot? - Avon
- Tapasitko uusia? - Kyllä.
- Riitelitkö usein? - Enpä tainnut usein.
- Riitaannuitko kenenkään kanssa pysyvästi? - En ole harrastanut tätä moneen vuoteen, varmaan vuosikymmeneen.
- Ihastuitko/rakastuitko? - Jatkoin rakastuneena olemista.
- Oletko enää ihastunut? - Toki.
- Petyitkö ihmisiin? - En oikeastaan. Olen oppinut jo aiemmin, että ei kannata olettaa mitään, koska 98% kerroista johtaa pettymykseen.
- Olisitko halunnut viettää enemmän aikaa kenenkään kanssa? - Ystävien ja kavereiden varmaankin.
- Vietitkö liikaa aikaa jonkun kanssa? - En.

ITSE:
- Mitkä asiat vuodessa olivat tärkeitä? - Terveys, perhe, rakkaat.
- Oletko muuttunut jotenkin ? - Joo. Olen oppinut hillitsemään itseäni ja ajattelemaan ennen kuin sanon tai teen jotain.
- Kenties lihonut? - En tiedä.
- Haluaisitko muuttaa jotain? - En mitään järin isoa asiaa/piirrettä. Ihmisen pitäisi pyrkiä olemaan tyytyväinen itseensä eikä aiheuttaa lisää stressiä pyrkimällä koko ajan johonkin muutokseen.
- Oletko oppinut uutta? - Joo!
- Kadutko jotain? - Jotain pikkujuttuja varmaankin.
- Olisitko jättänyt jotain tekemättä? - Aina kai sitä löytyy sellaisia asioita joita olisi voinut jättää tekemättä.
- Olisitko tahtonut tehdä jotain mitä et tehnyt? - No... voi olla, vaikka juuri nyt en keksikään mitä se voisi olla.
- Tahtoisitko elää jonkun päivän uudestaan? - Kyllä vaikka voisinkin.
- Olisitko tahtonut jättää jonkun päivän elämättä? - Oikeastaan en.

MUISTOJA:
- Matkustelitko? - Jonkin verran.
- Ulkomailla vai kotimaassa? - Sekä että.
- Kävitkö festareilla? - En.
- Jokin surullinen asia? - Kummisedän kuolema tulee ensimmäisenä mieleen.
- Laivalla? - Jep
- Rannalla? - Kalassa.
- Parhaat muistot? - Kesälomalta ja pienistä hetkistä.
- Parhaat päivämäärät? - No, ei kyllä pysty sanoon mitään tähän.
- Paskimmat päivät? - Kaksissa hautajaisissa olin, ei mitään häävejä päiviä.
- Oletko tyytyväinen tähän vuoteen? - Suhteellisen.
- Oliko paras kesä? Miksi / Miksi ei? - En osaa oikeastaan sanoa. Hyvä oli. Paha vaan verrata kesiä keskenään.
- Millainen tulee ensi vuodesta? - Näkee sitten, toiveitahan on.

MUUTA:
- Fyysisiä vammoja?- Arpia tainnut tulla lisää.
- Pitivätkö uudenvuodenlupauksesi?- Ei ole tapana tehdä uudenvuodenlupauksia.
- Paras elokuva jonka kävit katsomassa? - No hoh, en käynyt katsomassa yhtään ainoaa elokuvaa teatterissa!

MYÖNNÄTKÖ
- Kokeillleesi tupakkaa?- K.
- Kokeilleesi alkoholia?- K.
- Lintsanneesi koulusta/töistä? - E.
- Harrastaneesi yhden illan juttuja? - E.
- Suudelleesi vastakkaisen sukupuolen edustajaa?- K.
- Suudelleesi saman sukupuolen edustajaa?- E.
- Tapelleesi fyysisesti? - E.

Miten sitä huomenna jaksaa?

Nonniin, joulu tuli, oli ja menikin jo. Tänä(kin) vuonna se tuntui taas pitkältä. Johtui jälleen siitä, että meidän perhe vietti jouluaattoa jo muutamia päiviä etukäteen, sunnuntaina. Oli kolmas vuosi peräkkäin, kun meidän aatto ei ole osunut oikealle aatolle. Ei kai se niin tarkkaa ole milloin sitä viettää. Silloin vietetään kun saadaan porukka koolle. Tänä vuonna siskoni miehensä kanssa ja veljeni avovaimonsa kanssa tulivat Turusta lauantaina ja sunnuntaina, ennen kuin lähtivät puoliskojensa koteihin oikeaksi jouluaatoksi. Vanhempanihan asuvat myöskin täällä Tampereella, joten meillä avon kanssa on helppo suihkaista sinne enempiä suunnittelematta. Pöytä notkui jouluruokaa, ja lahjuksiakin saatiin. En uskonut että ihan niin kiltti olisin ollut kuin mitä pakettikasa antoi ymmärtää.
Oikeana jouluaattona sitten kävimme hautausmaalla viemässä ystäväni haudalle ja muualle haudattujen paikalle kynttilöitä illalla. Ihan uskomattoman kaunista siellä oli taas. Anopin haimme töistä ja sitten taas jouluruokaa. Niin, ja lahjat vaihdoimme jälleen.
Joulupäivä ei kyllä mennytkään niin kristillisissä merkeissä, hyvä ystäväni K miehensä kanssa tuli viihdyttämään meitä, ilta meni mm. punaviinin, suomirock-trivian ja lahjaksi saadun Guitar Heron parissa.
Tapanina sitten vielä avon isän luo syömään vielä kerran jouluruokaa. Tässä vaiheessa totesin kyllä että ei enää lanttulaatikkoa ennen ensi joulua. Hyväähän kaikki jouluruoat on, mutta raja se on niilläkin. Tapanin aamuna varattiin Helsingistä hotellihuone kahdeksi yöksi. Parina edeltävänä päivänä olin väläytellyt ehdotusta pienestä lomasta. Halutti vaan päästä vähäksi aikaa pois totutusta arjesta ja jotenkin tuntui että halusi lomailla kaikesta hössötyksestä. Avon isän luota suuntasimmekin suoraan Helsinkiä kohti. Hotelli oli oikein viihtyisä, pari kilometriä rautatieasemalta, viiden minsan köpöttelymatkan päässä metroasemalta. Nautittiin vaan olostamme, siitä ettei puhelimet soineet ja siitä ettei koko ajan tarvinnut miettiä minne ja mitä seuraavaksi. Perjantaina ei kyllä tehtykään mitään, hotellillekin tultiin vasta joskus seiskan aikaan. Lauantaina mätimme mahat täyteen aamupalalla, sitten hetki lepoa ja nokka kohti Korkeasaarta. Viimeksi olen käynyt siellä varmaan vuonna 86, avo ei kertaakaan aiemmin. Monta tuntia siellä meni kaikkea ihmetellessä, ja eläimissähän sitä ihmeteltävää on.

Mietin mikä ihme minua niissä muurahaisissa kammottaa. Siellä oli yhdessä terraariossa lehdenleikkaajamuurahaisia, enkä voinut edes kunnolla katsoa niitä. Seisoin kahden metrin päässä lasissa, ja heti kun näin liikettä kasvin varrella, alkoi huokailuttamaan, tuli kylmiä väreitä ja melkeinpä fyysisesti huono olo. En ymmärrä mikä niissä muurahaisissa on, mutta ne vaan on jotain ihan järkyttävää. Hyi olkoon! Korkeasaaren jälkeen takaisin keskustaan, kauppahallissa käväistiin ja käveleskeltiin hiukan lisää. Hotellilla käytiin kääntymässä sen verran että lämpimään suihkuun pääsimme molemmat (ei ollu mikään lämpimin olo siellä Korkeasaaressa). Ruokapaikan valinta osui tällä kertaa venäläiseen ravintolaan. Voin sanoa että ei yhtään huonompi valinta ollut. Jotenkin alkanut vähän kyllästyttämään tuo perinteinen pihvilinja. Ruoka oli kyllä todella hyvää ja sitä oli riittävästi.
Tänään aamupalan ja huoneen luovuttamisen jälkeen päätimme vielä käväistä Kansallismuseossa. No, ei kai tuon kokoisessa paikassa käyntiä voi käväisyksi sanoa, sen verran siellä aikaa vierähtää. Paljon oli nähtävää ja olisi sitä aikaa voinut saada siellä enemmänkin kulumaan, mutta onpahan hyvä syy mennä uudelleen joskus vielä.
Kotiin ei ehditty ihan valoisan aikana, mutta sehän nyt oli tietokin ettei sitä ehdi jos jossain meinasi poiketa matkalla.

Ei kyllä juurikaan huvittaisi mennä huomenna töihin. Onneksi on taas vajaa viikko... Ehkä sitä ajattelemalla jaksaa muutaman päivän, ja sitten taas perjantain sillä, että sitten onkin jo viikonloppu taas. On vaan nyt kyllä sellainen blaah-olo. No, kyllä se siitä menee kun huomenna pääsee sinne töihin ja heittää aivot narikkaan ja tekee vaan ne hommansa mitään ajattelematta. Hoh, kuulostinpas tosi innostuneelta työstäni, kai sen huomaa että tämä on juuri sitä hommaa mitä olen aina halunnut tehdä! Kai tätäkin taas hetken tekee kun ei se kotona makaaminenkaan niin hääppöistä ole, ja kun oman alan hommia on käytännössä mahdoton löytää tässä tilanteessa.

Saahan sen ajan näinkin kulumaan

Ihan kuin ei mitään tärkeämpääkään olisi... Tällaiseen olen törmännyt tämän päivän aikana niin monesti, että pakko kai se on sitten tehdä, vaikka saman tyylisiä olen kyllä tehny jo vaikka kuinka ja monta.

1. Put your iTunes/Napster/Zune Player/WinAmp/etc on shuffle.
2. For each question, press the next button to get your answer.
3. YOU MUST WRITE THAT SONG NAME DOWN NO MATTER HOW SILLY IT SOUNDS!
4. Tag 10 or more friends who might enjoy doing this as well as the person you got it from.
*****

IF SOMEONE SAYS "IS THIS OKAY" YOU SAY?
If you see Kaye (tell her I L-O-V-E her)

WHAT WOULD BEST DESCRIBE YOUR PERSONALITY?
Likainen vesi

WHAT DO YOU LIKE IN A GUY/GIRL?
Get it on

HOW DO YOU FEEL TODAY?
Witch hunt

WHAT IS YOUR LIFE'S PURPOSE?
Evil thing

WHAT IS YOUR MOTTO?
Käännä se pois

WHAT DO YOUR FRIENDS THINK OF YOU?
Knocking on heavens door

WHAT DO YOU THINK OF YOUR PARENTS?
Country house

WHAT DO YOU THINK ABOUT VERY OFTEN?
Miten käy norsun

WHAT IS 2+2?
Pala rauhaa

WHAT DO YOU THINK OF YOUR BEST FRIEND?
Where the rainbow ends

WHAT DO YOU THINK OF THE PERSON YOU LIKE?
Laululintu

WHAT IS YOUR LIFE STORY?
The hippie killers

WHAT DO YOU WANT TO BE WHEN YOU GROW UP?
Suudelma

WHAT DO YOU THINK WHEN YOU SEE THE PERSON YOU LIKE?
Walk

WHAT DO YOUR PARENTS THINK OF YOU?
Häpeän lävistämä

WHAT WILL YOU DANCE TO AT YOUR WEDDING?
Neliöjuuri

WHAT WILL THEY PLAY AT YOUR FUNERAL?
Penny arcade

WHAT IS YOUR HOBBY/INTEREST?
Nobody listens

WHAT DO YOU THINK OF YOUR FRIENDS?
American Jesus

WHATS THE WORST THING THAT COULD HAPPEN?
Soul on fire

HOW WILL YOU DIE?
A voodoo doll & a snake´s head

WHAT IS THE ONE THING YOU REGRET?
Babylon forever

WHAT MAKES YOU LAUGH?
The world won´t stop without you

WHAT MAKES YOU CRY?
All fantastic images

WILL YOU EVER GET MARRIED?
Voipallo

WHAT SCARES YOU THE MOST?
Nice shot

DOES ANYONE LIKE YOU?
Tunnit

IF YOU COULD GO BACK IN TIME, WHAT WOULD YOU CHANGE?
The forbidden zone

WHAT HURTS RIGHT NOW?
We bite

WHAT WILL YOU POST THIS AS?
Hollow


Tehköön kuka haluaa.

Kotona taas

Koti on siitä kiva paikka, että sinne on kuitenkin mukava palata. Tosin on sieltä mukava päästä välillä poiskin, en minä sitä kiellä.

Perjantaina lähdettiin Turkuun, moikkaamaan mun siskoa, veljeä sekä heidän puoliskoitaan. Mennessä koukattiin Raision Ikean kautta. Oli ihmeen helppo koukkaus hermojen kannalta. Ei ollut liikaa porukkaa ja se on pelkästään hyvä asia. Ei vaan meinattu oikein löytää mitään kivaa (viimeisiä lahjoja etsittiin), siihen meinas louhahtaa hermo vaan jossain vaiheessa. Mutta löydettiin sitten viimein kuitenkin. Ilta kului näissä merkeissä aika pitkälle:
En voittanut, mutta en tippunut ensimmäisenä. Lauantaina käytiin veljeni luona ihastelemassa heitä (ovat liittyneet perheeseen viime reissun jälkeen):
Sitten suuntasimme Vanhalle Suurtorille joulumarkkinoille. Eipä sieltä juuri mitään ihmeellistä löytynyt, savusiikaa ja jotain kovia vanhanaikaisia karkkeja vähän. Ilta sitten menikin pokeriturnauksen ja Buzz-visailun merkeissä. Tänään lähdettiin ajoissa ajelemaan takaisin Tamperetta kohti. Matkalla poikettiin ostoksilla Nuutajärvellä.
Ei kyllä yhtään nappaisi mennä huomenna töihin. No, onneksi se syletys sitten menee vähän ohi kun sinne pääsee, tekee vaan hommansa ja ajattelee jotain ihan muuta kuin sitä työtä. Ei sillä, ei tuo paskin homma ole mitä olen tehnyt, mutta toisinaan vaan tympii. Tosin enhän minä tiedä tympiikö huomenna, mutta nyt ainakin ajatuskin arkeen paluusta.

Kaikenlaista sitä...

Olipas ihmeen kivuton maanantai töiden suhteen ainakin. Ihmettelin miten oli niin helppoa herätä aamulla puoli viideltä, eikä oikeestaan vieläkään ole paljoa tympäissyt. Tosin työpäivähän on jo takana, että tuskin sitä syletystä isommin tuleekaan?

Viikonloppu meinasi alkaa kyllä mielenkiintoisissa merkeissä. Viime viikonhan olin yhdellä koululla töissä, ja meidän sossutilat on siellä kellarikerroksessa. Menin sitten neljän maissa käymään vessassa, ja laitoin perässäni oven lukkoon tapani mukaan. Soitin vielä avollekin, että oon vähän aikataulusta edellä, voin jopa päästä aiemmin lähtemään kotiin. No, sitten kun yritän ulos siitä betonikopista, niin eihän se ovi mihkään aukea. Onneksi kuljetan puhelinta taskussa koko työpäivän, enkä jätä sitä esim. pukukaappiin. Vaikka siellä vessassa huonot kentät olikin, sain soitettua pomolle. Hän sitten soittelemaan sinne ja tänne, lopulta sai kiinni ko. koulun reksin, joka puolestaan sai kiinni muutaman tyypin, jotka olivat vielä koululla. Ensin sinne oven taakse tuli rapistelemaan nämä kolme ihmistä. Aikansa ovea roplattuaan ilman tuloksia, päätyivät soittamaan huoltojampan paikalle. Hän ähersi oven parissa aikansa, päätti sitten mennä hakemaan sorkkaraudan. Hyvin kaikui sitten hetken se pauke vessan betoniseinistä, mutta ovi pysyi kiinni. Huoltojamppa käski yrittää rikkoa sitä ovea kun oli sitä heikentänyt sillä sorkkaraudalla. Aukenihan se viimein, puolitoista tuntia siellä sainkin kökkiä. Olisi voinut käydä mielenkiintoiseksi jossei pomo olisi vastannut puhelimeen kun työaika oli jo loppunut.

Lauantaina käytiin katsomassa ilotulitusta avon, veljensä ja tämän vanhemman (kohta 4v) muksun kanssa. Muksu oli kotona ollut ihan reteenä kun pääsee katsomaan paukkuja, mutta niinhän siinä kävi kuten arvata saattoi. Heti kun päästiin Koskipuistoon, alkoi se kitinä että hän tahtoo kotiin. Sitten kun ekat raketit paukahti, alkoi itku vaikka oli korvatulpatkin. Eikä hän kuulemma halunnut ees nähdä niitä raketteja, veti vaan pipon silmille. No, ehkä hän joskus alkaa nauttia noista paukuistakin...

Sunnuntai oli osittain orastavaa hermojen menetystä. Päätettiin lähteä ostohysteriahelvettiin, myös Ideaparkkina tunnettuun paikkaan. Aateltiin että jos mennään ajoissa, ei siellä ole niin kauhea ryysis. 12.10 oltiin parkkiksella, ja se oli melkeinpä jo silloin ammuttu täyteen. Tosin vielä täydempi se oli sitten kun lähdettiin, siellä olisi parkkisakkoja saanut liisat kirjoittaa ranteet hellinä. Joululahjoja lähdettiin ostamaan, ja yllättävän hyvin niitä saatiinkin hankittua. Se ihmismäärähän siellä sitä hermoa vaan kiristää, meistä kumpikaan kun ei ole mitään ruuhkissa viihtyvää tyyppiä. Tarkoituksena oli käydä syömässä siellä jotain, mutta luovuttiin toivosta kun nähtiin jonot joka ruokapaikkaan. Samasta syystä jäi kahvitkin välistä. No, nälkä kadotettiin täydellisesti keskustassa Haraldissa. Tuosta paikasta voisi tulla vaikka joku perinne meille näihin aikoihin vuodesta, vuosipäivän tienoilla. En kyllä suostu ottamaan mitään stressiä noista muutamasta puuttuvasta joululahjasta, tänään käyn vielä kaupungissa hommaamassa yhden, tässä on hyvin vielä aikaa, ja pari ideaa on jo mitkä toteutan viikonlopun Turun reissun yhteydessä. Jospa pitkästä aikaa säästyisi siltä 23. päivän syletykseltä kun yrittää muiden myöhäisten kanssa epätoivoisesti löytää jotain...

tulta

Valokuvatorstain 111. haaste

Melkein jaksais

Ei kyllä yhtään juuri kiinnostais mennä töihin. Onneksi sentään on perjantai. Toisaalta on siinä mielessä kiva mennä, että tietää jo mitä tekee tänään, jopa saanu koko viikon tehdä samaa paikkaa ilman mitään sähellystä. Pahaa pelkään että ensi viikko ei enää jatku samaan malliin, vaan joudun ravaamaan paikoista toisiin. Ihmettelen oikein miten mun hermo on kestäny noita lapsia tuolla (ala-asteella siis olen ollut tämän viikon), onneksi ne on vaan osan päivää jaloissa pyörimässä. Sitten kun ne lähtee koteihinsa ja siirryn ala-/kellarikerrokseen, säikyn kaikkia ääniä mitä ei normaalisti siinä metelissä edes huomaa. Yks mikä varmaan eniten ärsyttää tän viikon hommassa, on työajat, 11-18.30. Tokihan työkohde on vielä toisella puolen Tamperetta, että varmasti joudun lähtemään ajelemaan jo heti kympin jälkeen, ja sitten illalla kun käväsen pikasesti kaupassa, kello onkin äkkiä melkein kasi ennen kuin olen kotona. Eipähän ole minkäänlaista ongelmaa vapaa-ajan vieton suhteen. Jospa tänään tekisi vähän rivakammin hommat, voisi ehtiä aikaisemmin kotiin. Avokin vaihtoi aamuvuoroon tänään, ois aika jees ehtiä vaikka yhessä kauppaan ja tehä jotain muuta kivaa.

Miten minut taas yllätti tuo kalenteri! Olin suunnitellut kaikenlaista (joululahjashoppailua, teatterilippujen hakemista yms.) kovasti, sitten yhtäkkiä tajusin että eihän niistä mitään tule ku on itsenäisyyspäivä. Ei vaan aina pysty hahmottamaan :D. No, ei kai siinä auta kuin siirtää shoppailut sunnuntaille ja lippujen haku ens viikolle. Saa nähdä miten toteutuu tuo minun päätös joululahjojen ostamisesta. Niin usein se jää sinne aaton aattoon, että päätin tänä vuonna hankkivani ne ajoissa. Osa on jo hankittu, vaikeimmat tietty vielä jäljellä. Kai se pitää raahata ittensä ostohysteriahelvettiin (lue Ideapark) kun ei millään jaksaisi laukkoa eri puolilla kaupunkia tuolla loskapaskassa. Täytyy vaan toivoa ettei siellä ole puolta maakuntaa yhtä aikaa, sitten ei kyllä kestä hermo millään.

Ahistaa kun kello on noin paljon. Kai se pitää alkaa kampaamaan naamaa, tosin tuon palkkalaskelman avaan kyllä ensin, ehkä se motivoi edes vähän taas lähtemään.

Ai niin, pitää muistaa ottaa autoon joku levy mukaan. Voitin Radio957:lta "Melkein vieraissa- Nimemme on Dingo"-levyn ja olen pari päivää sitä kuunnellut autossa, nyt alkaa riittämään. Aina noissa tribuuttilevyissä on sama vika, joitain biisejä kun kukaan ei pysty tekemään paremmin kuin alkuperäisesittäjä. Varsinkaan jos musiikin tyylilaji mennään muuttamaan ihan täysin. Kuunnelkaa itse tuo levy, niin tiedätte mitä tarkoitan...