Väärä loma

Olin ajatellut lomailevani seuraavan kerran talvilomaviikolla vasta, mutta käsi päätti olla eri mieltä. Viime ke se ilmoitteli että nyt riittää, Mehiläisen kautta saikulle. Tänään uudestaan lääkärille ja tuomio oli että viikko saikkua, jossei perjantaina ole parempi ni sitte pitää antaa piikkiä. Rakastan tuota tenniskyynärpäätä. Ja omaa tyhmää ittiäni, joka ei malta saikuttaa tarpeeksi että se käsi ehtisi kunnolla parantua. Tällä kertaa sentään älysin hakia sitä saikkua ajoissa, ei tarvi olla molemmat käpälät tulehtuineina.

Olen pitäny ittiäni aina viimesen päälle lihansyöjänä, mutta nyt on tullu semmosia fiiliksiä, että kai sitä ruokaa voi tehä ilman sitä ainasta lihaa (tai satunnaista kalaa). Kaupan hevi-osastolla oon tehny heräteostoksia ja niistä sitten improvisoinu mahan täytettä. Mielihyvin otan vastaan kivoja kasvisruokareseptejä jos vaan joku tahtois niitä jakaa mun kans :D.

Mietin kauan aikaa että kirjotanko mitään vaaleista. Toisaalta voisin möyhötä niistä vaikka kuinka paljon, siitä miten ihmiset äänesti taas väärin ja ja ja... Mutta mitä se hyödyttää, jälkikäteen ainakaan ei mitään. Eilen kun näin tulokset, tuumasin vaan että yhtä helppo valinta kuin ekalla kierroksella se, ketä äänestän. Ensimmäisellä kierroksellahan se oli ittestään selvää. Jostain periaatteesta joudun nyt ehkä vähän, en ihan tinkimään, vaan venyttämään rajoja ehkä ennemminkin, mutta jos toinen vaihtoehto kuuluu kategoriaan "en ikinä", niin ei kai siinä sitten ole kahta sanaa...

Talvilomalla lupauduin avon kans viemään anopin Tallinnaan, ei ole koskaan aiemmin siellä käynyt. Saa nähdä miten Hannan hermon käy, teenkö Itämeren ylityksen ennätyksen talvikelissä uimalla vai meneekö leppoisammin. Pitäis vaan osata ottaa se hermostumatta, mutta se nyt ei aina vaan ole ihan niin helppoa :D.

Kesäkooma on ohi!

Mietin tässä aamusella sellaista, että mulla taitaa olla aina kesäisin jonkun sortin kooma. Ei se kaikissa asioissa näy, mutta monissa. Joissain jutuissa sitä riittää energiaa vaikka kuinka, mutta moni sellainen asia, joiden tekemistä talvella pitää itsestään selvyytenä jää totaalisesti tekemättä. Tai ainakin niiden tekeminen vaatii suunnattomia ponnisteluja. Näitä asioita tuntuu olevan mm. yhteydenpito ihmisiin, levy- ja kirjahyllyn järjestyksessä pitäminen, nörääminen, kokkailu. Syksy kun tulee, pomppaa jostain hirveästi energiaa, ja sitten jaksaakin tehdä kaikenlaista. Pieni energiapomppaus tuli tuossa viime viikolla, mutta se hautautui jälleen kerran sitkeän flunssan alle. Nyt viisi päivää antibiootteja napanneena alkaa taas jaksamaan jotain. Maltan tuskin odottaa sitä edessä olevaa poskionteloleikkausta, jos vaikka sitten olisi yhden päivän edes röörit auki. Puolen vuoden sisään pitäisi päästä leikattavaksi :).

Niin, se kesä oli, meni ja tuskastutti. En ole koskaan ollut mikään kesäihminen, ehkä hieman vaan ryydytti tämän kesän helteet. Viime kesänä kuumina päivinä lupasin, etten valita talvella yhtään jos vähän palelee, enkä kyllä valittanutkaan. Saman lupasin tänä kesänä moneen kertaan. Kesäloman pidin kahdessa pätkässä. Ensimmäinen loma oli sen verran aikaisin, että saatiin reissussa lähinnä tuskastella kun ei juuri monikaan poikkeamispaikka ollut vielä auki. Ensimmäistä kertaa aloitin kesäloman heti vapusta, ja toisaalta tykkäsin. Ehkä se johtuu siitä, etten ole niitä kesäihmisiä. Monella olisi varmasti romahtaneet fiilikset siinä kun herää teltasta räntäsateessa, minusta se oli ihan ok :).

Tällä ekalla reissulla hypättiin autoon ja huristeltiin ensimmäiseksi yöksi Kemiin. Tuulet oli suotuisat hotellin sijaintiin nähden, ei ollut sitä "rahan" hajua ilma sakeana. Se on aina plussaa Kemissä. Haaparannan puolella käytiin lähinnä ostoksilla, jotkut asiat kun on siellä niin paljon halvempia ettei pieni koukkaus reitiltä tunnu missään.
Kemijoessa oli vielä jääsohjoa, tämä kuva Isohaarasta. Muutenkin kun täältä meni pohjoista kohden, huomasi kyllä kuinka paljon myöhemmin sinne kevät tulee. (klikklik isommaksi jos tahtoo saada jotain selvää)
Rovaniemen puolella koukattiin hiidenkirnuja katsomaan, ja päätettiin että ehkä keskikesällä tullaan joku vuosi uudestaan.
Tokihan kesälomaan lumi-/räntätuisku kuuluu, tämä sattui Kuusamon ja Hossan välille. Muutama yö oltiin avon isovanhempien mökissä, kolmantena päivänä uskalsi riisua jo villasukat mökissä. Ulkona ja sisällä mittarit näytti +1 kun tultiin, mutta onneksi ostettiin ennen joulua hyvät makuupussit. Muuten oli kyllä kivaa, mutta ihan vähän vaan jäi harmittamaan kun ei päästy kalaan. Mökkijärvi oli jääsohjon peitossa, samoin lammet vähän kauempana, ei enää uskaltanut pilkille, mutta ei voinut muutenkaan onkia. Onneksi kesän aikana tuli muuten kalasteltua aika paljon. Kalastuksen merkeissä jatkettiin reissua Ruunaankoskille Lieksaan. Ensimmäinen yö teltassa, josta tosiaan herättiin räntäsateeseen, toinen yö oli kovasti tarkoitus nukkua laavulla, mutta pullamössöinä vuokrattiin aittamökki. Aamulla mökissä herätessä kyllä kävi mielessä että olisiko laavusta ollu sittenkin mukavampi herätä, oli sen verran kylmää ja kosteaa. Yksi pieni sähköpatteri yritti kyllä parhaansa, mutta ei se nyt kuitenkaan ihan riittänyt... Kalastus Ruunaalla jäi taas kokemuksen hankkimiseksi vain, ei tullut yhtään kalaa. Kuulosteltiin muita kalastajia siellä ja ilman tuntui kaikki jääneen. Komeita maisemia kuitenkin nähtiin.
Haapavitjalla oli mukavan rauhallista, ei tarvinnut jonottaa laavulle makkaran paistoon.
Välillä vähän hirvitti kalastella jään päällä, kun kuunteli sitä paukahtelua mikä lähti kun jäät murtui rannasta. Kuivin jaloin selvittiin kuitenkin :).

Toinen kesäloma olikin sitten sesonkiaikana, heinäkuun puolivälin kieppeillä. Ensimmäinen yö oltiin Lappajärvellä teltassa. Siinä paarmaparvessa hikoillessa lämpömittarin näyttäessä +33 varjossa, tuli jo ikävä edellisen reissun telttayötä. Matka jatkui Kemijärvelle Rovaniemen kautta, yhtä tuskaa istua autossa, jossa ei ole ilmastointia, noilla keleillä! Välillä tuli vettä ja mitään muuta vaikutusta asialla ei ollut, kuin kosteusprossan pompsahtaminen taivaisiin. Kemijärvellä sentään oli vähän inhimillisemmät lämmöt.
Avolle piti esitellä entisen kotikaupungin nättejäkin puolia. Tätini huolenpidosta nautittiin yksi yö ja sen jälkeen jatkettiin vielä pohjoiseen päin.
Pyhällä koukattiin, harmitti vähän kun näköalahissit ei olleet sinä päivänä toiminnassa, eikä sitten jaksettu lähteä pitkospuille kävelemään. Sen verran poltteli päästä määränpäähän, Savukosken Kairijoelle. Päätimme kyllä että vien vielä joskus avon Pyhänkasteen putoukselle.
Kairijoella oli niin nättiä ja rauhallista ettei paremmasta väliä. Kummasti sitä kaipaakin välillä pois jatkuvasta metelistä. Tosin illalla kun on menossa teltassa nukkumaan ja jostain suon reunasta alkaa kuulumaan ulvontaa, joutuu hetken vakuuttelemaan itselleen sen ulvojan olevan vain koira :).
Kokkailu tuntui oikein mukavalta tällä tavalla, vaikka ehkä se nyt oli vähän vaivalloisempaa kuin kotona. Savun ja offin haju tuntuu vieläkin hupparissa, vaikka reissun jälkeen ne on pestykin useampaan kertaan.
Tällä tyypillä oli komeimmat sarvet koko reissulla. Liekö ollut normaalia enemmän sääskiä yms. öttiäisiä metsissä, kun tuntui ainakin normaalia enemmän oleilevan porot tiellä. Kairilta Lokan kautta Sodankylään, sieltä Rovaniemen puolelle äitini kotikylään enon luokse yöksi. Siitä jatkettiin jälleen kerran Hossaan, jossa nautittiin lisää luonnonrauhasta.
Aika "mettäläiset" kesälomareissut tänä vuonna, ehkä sitten joskus tulevaisuudessa enemmän kaupunkijuttuja. Pakko vaan päästä välillä nollaamaan pää muuallekin kuin lähimetsiin sienestämisen merkeissä. (Poimin muuten tänä vuonna ensimmäistä kertaa melkein kahteenkymmeneen vuoteen mustikoita!)

Tämmöisiä tällä kertaa, nyt täytyy alkaa toimimaan kun avo pääsee kohta töistä. Jäänkin kalastusleskeksi taas vaihteeksi kun avo lähtee veljensä kanssa viikonlopuksi kalareissuun. Ehkä juuri ja juuri saan aikani kulumaan kuoharin ja naposteltavien kanssa joita olen täksi illaksi suunnitellut ;)

Aika menee siivillä.

Sinne se kesä meni, toivottavasti ainakin helteet. En ikinä ole ollut erityisen kesä-ihminen, vielä vähemmän perustanut helteistä. Ainoa keino millä helteet menee, on olla järvessä päälakeaan myöten, se vaan ei tahdo onnistua enää nykysin niin hyvin kun kakarana. Töissä on aikalailla yhtä helvettiä ollut noilla kuumilla ilmoilla. Kovasti lämpöhalvausta olen yrittänyt välttää, mutta kerran se pääsi yllättämään. Työpäivien aikana nautitun vissyn määrä ei ole millään tasolla verrannollinen vessareissujen määrään kun kaikki on puskenut läpi jotain muuta reittiä. No, toivottavasti nyt ainakin noitten osalta helpottaa. Olisi syytäkin, onhan nyt jo elokuun puoliväli!

Kesäloma oli ja meni. Ehkä se meni liiankin nopeaa, mutta eihän se ollutkaan kuin vaivaiset kaksi viikkoa. Ilmat oli ihan kivat kun ei ollut liian lämmintä. Sattui jopa loman ainoaksi telttayöksi se hallayö niillä main jolloin oli reilut kolme astetta pakkasta mitattu siinä kulmilla. Hyvin tuli uni siitäkin huolimatta. Ensimmäinen viikko lomasta meni kiertäessä Suomea. Ensimmäiseksi yöksi hurautettiin Lappajärvelle, toiseksi vähän Kemin alapuolelle. Siitä matkalla Kemijärvelle pysähdyttiin Ruotsin puolella (ei nyt ihan suoraan matkan varrella, mutta hyvin pieni lenkki kuitenkin) ja Rovaniemellä. Oli kyllä mukavaa nähdä hyvää ystävää pitkästä aikaa. Vaikka Suomi pieni maa onkin, niin välillä nuo välimatkat ystävän välillä tuntuu sen verran pitkiltä että on vaikeahkoa tavata, mutta onneksi yhteydenpito onnistuu muutenkin. Kemijärvellä oltiin yö, oli tarkoitus käydä Pyhällä kävelemässä, mutta vettä tuli sen verran reilusti ettei siinä sitten ollut mitään järkeä, varsinkaan kun kummallakaan ei ollut mikään hyvä olo. Taisimme saada ruokamyrkytyksen tai jotain sen tapaista toisen aamun aamiaispaikasta. Kemijärveltä Auttikönkäälle yhden sukulaisvisiitin kautta. Luontopolulle lähdettiin reippain mielin, se reipas mieli vaan katosi siinä loppumatkasta, ehkä se valui sen oksennuksen kanssa jonnekin mättään väliin. Avo oli kylläkin oksentanut jo Kemijärvi-Autti välillä, mutta olo ei ollut mikään paha. Minulla se olo oli kyllä ihan karsea. Könkään parkkipaikalla tyhjensin mahaa sitten huutamalla kilpaa ukkosen kanssa raesateessa. Kokemus sekin. Illaksi ehdimme kuitenkin Hossaan muutamista äkkinäisistä pysähdyksistä huolimatta. Kuumettakin todennäköisesti oli ihan huolella kun tuntui ettei riitä vaikka kamina hohkaa punaisena. Avo makasi lattialla kuumassa saunamökissä hien valuessa päästä ja minä makasin huppari päällä makuupussissa ja paiskoin lisää halkoja kamiinaan. Yöllä sitten heräsinkin mökin kuumuuteen. Seuraavana päivänä olo oli kyllä parempi, jaksoin lähteä kalaankin. Avo sai yhden kirjolohen ylös, karkuutti yhden ja minä karkuutin kaksi. No, jotain savustettavaa kuitenkin tuli. Kuopioon hotelliin suuntasimme sitten viimeiseksi yöksi. Avo oksensi koko yön vessassa (herkkä vatsainen tyyppi ja varmasti tuo aiempi käynyt mahan päälle) ja joutui jättämään aamupalan väliin. Missään ei sitten enää kotimatkalla poikettukaan. Vatsojen reistailuista huolimatta tuosta matkasta jäi ihan hyvä mieli, ei siis tosiaankaan mikään paskareissu.

Muutama päivä oltiin välissä kotona ja sitten lähdimme Uuteenkaupunkiin. Siellä on Tampereen kaupungin leirintäalue, vanhemmat olivat jättäneet vaunun sinne jossa sitten olimme kaksi yötä. Ihan mukava paikka kyllä, suosittelen tamperelaisia tutustumaan paikkaan.

Talviturkinkin sain tänä kesänä heitettyä! Viime kesänä se jostain tuntemattomasta syystä jäi tekemättä. Viime viikonloppuna olimme Keski-Suomessa eräällä mökillä ja sinne se turkki sitten jäi. Oli kyllä älyttömän lämmintä vettä!

Tuolta mökiltä tullessa koukkasimme tätini luo ja nyt on pakastin puolillaan viinimarjaa. En oikein tiedä mihin syksyn kaikki sienet mahtuu sitten kun tuli vielä ostettua kaksi laatikkoa mansikkaakin. Ehkä pitää jatkaa tämän päivän linjalla eli alkaa jo nyt tyhjentää sitä pakastinta :D. Mustikkapiirakan otin juuri uunista, ehkä siirryn nauttimaan siitä.

Vähän mutta liikaa.

Aikaa lomaan meinaan. Tämä ja ensi viikko vielä pitäisi jaksaa. Ehkä se helpottaa ensi viikolla kun vakiotyöpari palaa lomalta. Ei sillä, on ihan ok ollut tuo kesätyttökin, mutta välillä tuntuu että on ikävä vakkariparia. Ehkä enemmän samoilla suunnilla joissain asioissa ajatukset. No, enpä ehdi kuin viikon nauttia S:n seurasta ja sitten se LOMA! Okei, hikiset kaksi viikkoa vaan, mutta en todellakaan valita, onneksi edes sen verran. Nyt on kyllä ollut todellista pään hajoitusta pari viikkoa töissä, johtuu varmaan siitä että a) nukun edelleen liian vähän ja olen väsyneenä kuin perseelle ammuttu karhu b) toiset työkohteet sylettää ihan älyttömän paljon nykyään c) sitä melkein vaan laskee minuutteja lomaan ja silloinhan se aika menee vielä hitaammin kuin yleensä ja d) kun on niin pirun kuuma ettei jaksaisi edes laiskotella.

Juhannuskin oli ja meni. En oikein noteerannu sitä mitenkään ihmeelliseksi päiväksi taaskaan, pitkä viikonloppu toki oli ja sehän on aina kiva asia. En muista olenko täällä avautunut siitä miksi tympii juhannus, uusi vuosi ja vappu ainakin (olin avautunut, tarkistin. Mutta menköön kertauksena). No lyhyesti siksi etten ymmärrä miksi pitäisi olla kaikilla hauskaa vain siksi kun sattuu kalenteri sanomaan niin. No, juhannus tai ei, viime viikonloppu oli kuitenkin hauska. Avon kanssa lähdettiin het kun torstaina töistä pääsin, Turkuun siskoni luo. To-su välillä tuli grillattua niin paljon että ihme kun mahduin vielä vaatteisiin. Tikkaa heitettiin kädet kipeiksi, krokettitaitojakin hiottiin tai minun tapauksessa paremminkin herätettiin unohduksista. Mukavaa oli, kiitoksia kaikille osallisena olleille.

Muuta suunnitelmaa ei lomaksi vielä ole, kuin rentoutua jossain päin maata luonnon rauhassa. Siitä on hyvä alkaa, vai mitä!
(Kuva joltain viime kesän venereissulta, mutta kertoo sen minkä tiedän varmaksi lomasta. Luontoa ja kahvia.)