Kahvin puutetta vai ukkosta?

Nimittäin kummasta tuo minun päänsärky johtuu... Jos ensimmäisestä, asian pitäisi olla ihan justiinsa korjattu, jos jälkimmäisestä, toivotaan kunnon myrskyä.

Olen monta kertaa kironnu kärsimättömyyttäni. Vaihteeksi oli taas päästäni kadonnu salasana tänne, ja tahkosin aikani vaihtoehtoja. Muistin kyllä, että johonki lapulle oon sen kirjottanu, mutta eihän sitä lappua tietty löytyny. Lisää hermojen menetystä ja luovan parveketauon jälkeen vilkasin viä kerran siihen laatikkoon missä sen lapun ois pitäny olla, ja siinähän se köllötteli päälimmäisenä. Sylettää väliin ittiänsäki kun ei oo sitä kärsivällisyyttä ollenkaan, tosin haluaisin kovasti syyttää näitä helteitä, ei kai kellään ole hermoja tällä ilmalla.

Viime päivityksen jälkeen on tapahtunutki sitte vähän vaikka mitä. Ostettiin avomiehen kans asunto, ensimmäinen oma molemmille :). Kymmenen neliötä tässä on enemmän tilaa kuin tuolla vanhassa ja neliöitäkin tärkeämpi on lisähuone. Enää ei tarvi v*ttuuntua siitä, että makkarissa on tuhottomasti kaikkea muutakin kuin tarpeellista, nyt sai tietokoneet sun muut sälpät tänne ylimääräiseen. Joku nimi tälle huoneelle pitäisi varmaan keksiä, harrastehuone kuulostaa niin jotenkin viralliselta ja ylimääräinen irralliselta. Remppaa ollaan jonkun verran tehty, seiniä maalattu, laminaattia ja listoja laitettu, kattojakin jouduttiin maalaileen. Vielä on toki paljon hommaa jäljellä, mutta ei ole mikään kiire. Olkkarissa pitäisi tapetoida pari seinää jossain välissä, makkarin vaatekaapit maalata ja tänne ylimääräiseen (menköön tällä nimellä toistaiseksi) ei olla tehty vielä mitään, oikeastaan lattiasta kattoon pitäisi tehdä jotain. Eniten on ärsyttänyt nuo katon maalaukset, periaatteessa ne oli ihan siistit, mutta edelliset seinien maalaajat olivat onnistuneet tökkiin telalla kaikki reunat katosta maaliin. En tiennytkään kuinka montaa eri vaaleanpunaiseen viittaavaa sävyä on olemassa ennen kuin näin tämän kämpän. Yhtään niistä ei kyllä jätetä jäljelle. Mielenkiinnolla odotan, onko meillä kolmaskin asukki. Kuulin naapurilta, että edellinen asukas oli kuollut tähän kämppään ja ei mitään kunnon todisteita vielä ainakaan kummittelusta. Ensin ajattelin että hyi prkl mitään kummituksia, mutta jos se lepponen ois, ni ei kai se sit ois niin paha asia? No, makkarin kaapin ovet kyllä aukeilee väliin itekseen, mutta todennäkösesti ne on vaan sen verran vinot eikä oo laitettu kunnolla kiinni. Äskeinen makkarin oven järetön kiinni pamahdus (säikähdin muuten pikkusen!) johtu vaan läpivedosta. Melkein tekis mieli huhuilla antaan joku merkki jos tänne ois entinen asukki jäänyt, mutta varmasti oisin paskat housussa jos jotain sitte tapahtuiski, eli taidan jättää väliin :D Ei niin pätkääkään mun väri.

Toisin kuin tässä näkyvät keittiön ja eteisen seinät.

Ens viikko olis vielä töitä, sitten alkaa kesäloma. Jospa loman aikana saatais taas jotain tehtyä tänne, vaikkapa tapetointia. Mulla on täydet neljä viikkoa, miehellä puolet siitä vaan, mutta eiköhän sitä jotain saa aikaan, varsinkin kun ei olla pohjoiseen suuntaamassa tällä kertaa. Saimaan saareen kyllä tuli kutsu, tuskin maltan odottaa :)

Rinkulankin sain tuossa vasemman käden yhteen sormeen ;). Vihjailut siis tuotti vihdoin tulosta.

Vihdoinkin!

Torstaina soitettiin siitä liikkeestä minkä kautta olemme yrittäneet saada noita sammakoita, että niitä olisi taas maahantuojan listalla. Lauantaina saatiin viesti, ettei niitä tullutkaan. Niin pitkältä tuntui odottavan aika, että päätimme jotain muuta kautta yrittää. Muistin että olimme nähneet Ideaparkin Faunattaressa joskus reilu kuukausi sitten noita sammakoita. Soitin sinne ja kysyin onko ne vielä siellä. Olivathan ne, eli siitä sitten vaan autoon ja nokka kohti Lempäälää. Kaksi pitkäkoipista siellä oli ja mukaan lähtivät. On ne vaan ihan uskomattoman veikeitä eläimiä. Yksi pitäisi vielä saada jostain. Jos kävelee vastaan jossain, niin vinkatkaa!

Lehdellä on mukava kölliä. (Klikkaamalla isommaksi)

Ei oikein osaa päättää olisiko valppaana vai jäisikö tähän unille.

Liimanäpeissä riittää pitoa.

Illan odotusta ja muuta

Hirveesti ois hommaa vielä täällä kotona ennen iltaa. Vanha kaveriporukka ja vähän ekstroja kokoontuu tänään syöpöttelyn ja juopottelun merkeissä. Eipä hiukka kivaa, siitä on niin kauan aikaa kun olen osan tästä porukasta viimeksi nähnyt! Ja ei niitä muitakaan voi liian usein nähdä :). Pitäisi tässä sitä ennen saada makaroonilaatikko pyöräytettyä, siivoiltua ja ja ja... Tässä sitä vaan istun silti. Tosin minähän tarvitsen sen kiireen että saan mitään tehtyä.

Minä en oikein tiedä pitäisikö minun avautua tyhmistä ihmisistä. Siinä käy helposti niin, että alkaa sylettämään taas. Otan silti riskin.
Tässä meidän lähistöllä asuu tyhmiä ihmisiä. Ne on jatkuvasti (useamman kerran viikossa) oven takana pummaamassa rahaa ja milloin mitäkin. Eivät ymmärrä ettei meillä kiinnosta elättää niitä vaikka kuinka nihkeästi yritetään vastailla lainapyyntöihin. Ei sillä, kyllä minä yleensä lainaan rahaa kavereille jos on mahdollista, ja jos he tosiaan maksavat takaisin silloin kun lupaavat. Mutta a) en menisi näitä ihmisiä heti luokittelemaan kavereiksi ja b) kun niinä kertoina joina ollaan lainattu, rahat on tullu takaisin monta viikkoa luvattua aikaa myöhemmin. Sitten näillä on pokkaa tulla kysymään autoa lainaan, vaikka me ei lainailla edes rahaa. Miksi ihmeessä me haluttaisi lainata niille auto, varsinkin kun tiedetään että se saatetaan saman illan sijasta sitten palauttaa kuukauden päästä?? Minä en ymmärrä oikeasti miten voi olla krooninen rahapula niin paha, että tullaan lainaamaan rahaa sillä verukkeella että lapsille pitää saada ruokaa, jos samaan aikaan on varaa käydä hakemassa rotukoiran pentu ja pitää kahta autoa, toista vielä sellaisella paikalla että pyyhkijöiden alla on nippu sakkolappuja. Ja maksaa jokapäiväiset bussimatkat kertalipulla kun se nyt vaan maksaa kahdessa viikossa enemmän kuin kuukauden työmatkalippu. Kannattaisiko ehkä miettiä rahankäyttöä uudestaan jos joka toinen päivä joutuu käydä lainaamassa puurorahoja, laittaa menot tärkeysjärjestykseen? Ai niin, ja sitten kun tämä rotupiski pureskelee puhelimen laturin, niin mitä silloin käydään lainaamassa? Veikkaan että kaikki normi-ihmiset tulisi kysymään että oisko ylimääräistä laturia. Mitä tekee tyhmä ihminen? Totta kai tulee kysymään että oisko teillä ylimääräistä puhelinta. Tätä jupinaa voisin jatkaa ties kuinka pitkään, mutta en jaksa enää pilata päivääni syletyksen keräämisellä.

On ollut tämä Kuutio tehokuuntelussa. Siinä mielessä eroaa edeltäjästään EVOEI:sta että tämä aukeaa minulle huomattavasti nopeampaa kuin EVOEI. Muutama biisi on aivan helmiä (freestylemeikit, ravistettava ennen käyttöä ja kuution palaset)! Loputkin on kyllä ihan ok:n yläpuolella. Osassa biiseissä on niin mukavaa rytyytystä, että vanhakin innostuu kunnolla. Turha kai tässä on alkaa koko levyä selostamaan, parempi kun jokainen kuuntelee itse :).

Olen yllättänyt itseänikin tänä vuonna. Ne joulukortit on jo aikaa sitten askarreltu, ja nyt on joululahjaostoksetkin kalenteriin nähden ihan loistavassa mallissa. Eilen löytyi yksi lahja ja tuolla kaapeissa odottaa muutama juttu jotka ovat osa jotain lahjaa. Ei ole vuosikausiin ollut näin hyvää tilannetta. Mutta kyllä minä silti varmaan aatonaattona juoksen paniikki kannoilla kaupoissa. Pahoin pelkään että näin siinä käy joka joulu.

Pakko malttaa.

Viime yönä oli Radio rockin ennakkosoitossa Apulannan Kuutio (kuinka aurinko voitettiin). Ensin mietin että maltan odottaa siihen asti, että saan levyn hyppysiini (maltoin olla kuuntelematta noita biisejä kun ne tiputellen soiteltiin radiosta, oliko ylex vai mikä olikaan). No, enhän sitten malttanut. Kuulosti ihan järjettömän hyvältä. Oli varmasti ensimmäinen biisi ikinä tuo Pakkomielle missä kuulen käytettävän sanaa yhteishakukaavake. Nyt on sitten pakko malttaa odottaa huomiseen että saan sen levyn käsiini kauppareissun yhteydessä. Ei todellakaan jaksa lähteä bussilla jurruuttamaan mihinkään kauppaan tässä flunssassa. Kasvattaa luonnetta kummasti tällainen odottaminen. Sitten tuo levy varmaan meneekin tehokuunteluun, on kiva sisäistää biisit ennen Pakkahuoneen keikkaa. Innolla odotan sitä keikkaa, tosi mukava nähdä monia kavereita kahvin merkeissä ennen kuin siirrytään tapahtumapaikalle.

Eilen olin ahkera, leivoin kinkkupiirakkaa pellillisen ja sellaista hyydytettävää suklaa-tuorejuustokakkua. Voin kertoa että hyviä olivat molemmat, tosin nyt on jonkun asteinen suklaaöveri päällä kun just vedin palan kakkua. On hiukka makeaa, mutta eipähän sitä tarvi isoa palaa kerralla vetää.

Tänään en jaksa olla yhtä ahkera. Jos sentään kahvit jaksaisi keittää, laittaa pyykit narulta kaappiin ja imuriakin voisi moikata.

Voiton puolella.

Minä vs. flunssa-taistelussa saatan olla voiton puolella. On aika reippaasti parempi olo kuin muutamana viime päivänä. Mutta en kuitenkaan innostu vielä, sen verran kokemusta flunssailusta, että ei pidä tosiaankaan iloita ennen kuin on enemmän kuin satavarma että se on ohi. Saa nähdä miten avon flunssan käy, hänellä oli jo hyvähkö olo ja lähti tänään koskelle kalaan. Ja huomenna pitäis mennä nostamaan vene (ensinnä ylös pohjasta laiturin vierestä ja varmaan melko pian sitten kokonaan maihin). Toivottavasti ei nyt tule sitten uudestaan kipeäksi.

Mistähän saisi kärsivällisyyttä lisää? Ainahan mun kärsivällisyys on ollut aika heikkoa joissain asioissa, toisissa asioissa jopa luokattoman huono. Tänään meinasi kilahtaa oikein kunnolla kiinni tiettyjen nettisivujen ponnahdusmainoksien kanssa. Tiedättekö, niiden juuri jotka ponnahtelee peittämään koko helvetin ruudun joka toisen lauseen kohdalla. Ei kestä tällaisina päivinä tämän ihmisen hermo niitä. Ei kyllä meinaa kestää minään muunakaan päivänä.

Sitä paitsi täällä kämpässä haisee ihan itänaapurille. Teen nimittäin kaalipataa. No, kaitpa tätä hajua kestää kun kerran tietää kuinka hyvää ruokaa sieltä on tulossa.

Tuosta kärsivällisyydestä vielä... En millään malttaisi odottaa että saan ensimmäisen postcrossing-kortin. Numerot 9 ja 10 odottelee postilaatikkoon pääsyä tuossa olohuoneen pöydällä ja olisi se kiva saadakin sieltä jo jotain. Tiedän, että eihän tässä ole kauaa edes mennyt, mutta kun tahtoo hetiheti.

Jotain positiivistä sentään tähän päivään: satoi räntää! Niin no, olisihan se lumi ollut mukavampi, mutta kyllä räntäki on ihan jees näin syksyllä. Kunhan sitten sitä ei tammikuussa tule. Toisaalta odotan lunta ihan innolla, toisaalta toivon että ei ihan hetkeen tulisi, pitäisi nimittäin käydä suppilovahveroita poimimassa vielä jahka tämä flunssa on vähän paremmin ohi.