Jumi.

Tuntuu vaan, että olen monellakin tapaa jumissa. Sellainen jumi, ettei oikein jaksaisi tehdä mitään, niskat on jumissa, flunssa jumittaa minussa... Toisaalta sylettää ihan täysillä, toisaalta taas ei. Mukavan ristiriitaista olisi, jossei palaisi hermot :D.

Taas vaihteeksi siis olen saikulla. Olen NIIN kyllästyny olemaan kipiänä ettei hyvä tosi! Nyt on reilun kuukauden sisään kolmas antibioottikuuri menossa. Poskiontelotulehdus on rakastunut minuun sen verran taas, ettei tahdo lähteä oikein millään, ja houkuttelee sillon tällön vielä korvatulehduksenki kylään. Edes onteloiden punkteeraus ei saanut sitä rakkautta sammumaan, täytyisi varmaan kokeilla uudestaan. Töihinkin on jopa ikävä, vaikkei juuri ominta alaa olekaan nuo hommat. Mutta mieluummin siellä kuin saikulla. Kotona on liikaa aikaa potea ja ajatella sitä josko pään amputointi auttaisi yöunet vievään korvasärkyyn. Ehkä murisen koko viikonlopun tälle taudille ja pelotan sen maanantaihin mennessä pois.

Eilen oli asukaskokous, ja minä olin jo päättänyt, että en ala enää sihteeriksi. Ehkä minun pitäisi opetella joissain tilanteissa pitämään pääni. Niinhän siinä sitten taas kävi, että vuodeksi ainakin on toimikunnan sihteerin nakki minulla. No, ehkä se menee, ja ehkä saan sen ajan riittämään paremmin. Toisaalta onhan tämä mielenkiintoistakin kun oppii uusia asioita aina välillä, täytyy ajatella positiivisesti. Eikä tämä homma nyt koko aikaa kuitenkaan vituta, satunnaisesti vaan. Niinkuin kaikki muukin tässä elämässä...

Jospa sitä sitten positiivisiin asioihin. Täällä sataa toista päivää LUNTA! Ensilumi kyllä satoi tuossa jo reilu viikko sitten, mutta kyllähän sitä lumesta saa aina iloita, eikö? Lumi on ehkä parasta talvessa. Silloin kun muutin tänne etelämmäksi, ihmiset kyselivät että kuinka pahasti kaamosväsymys painoi Lapissa. No eihän se painanut siellä, ensimmäisen kerran elämässäni tunnistin kaamosväsymystä ja -syletystä vasta täällä. Pohjoisessa kun on yleensä talvella lunta, niin siellä ei ole läheskään niin pimiää kuin täällä. Antaisin melkein mitä vaan jos saisin pohjoisen talvet tänne. Tökkii nämä talvet täällä kun maa on mustana ja sitä loskapaskaa vaan on monta kuukautta. Onneksi edes vähän sillon tällön saadaan tuota valkoista höttöä taivaalta.

Nyt menen ottamaan makaronilaatikon uunista ja odottelen avoa kotiin kurssilta. (On taas näitä tyhjänpäiväisiä kursseja joilla halutaan vain ja ainoastaan kaunistella tilastoja.)

Aika menee siivillä.

Sinne se kesä meni, toivottavasti ainakin helteet. En ikinä ole ollut erityisen kesä-ihminen, vielä vähemmän perustanut helteistä. Ainoa keino millä helteet menee, on olla järvessä päälakeaan myöten, se vaan ei tahdo onnistua enää nykysin niin hyvin kun kakarana. Töissä on aikalailla yhtä helvettiä ollut noilla kuumilla ilmoilla. Kovasti lämpöhalvausta olen yrittänyt välttää, mutta kerran se pääsi yllättämään. Työpäivien aikana nautitun vissyn määrä ei ole millään tasolla verrannollinen vessareissujen määrään kun kaikki on puskenut läpi jotain muuta reittiä. No, toivottavasti nyt ainakin noitten osalta helpottaa. Olisi syytäkin, onhan nyt jo elokuun puoliväli!

Kesäloma oli ja meni. Ehkä se meni liiankin nopeaa, mutta eihän se ollutkaan kuin vaivaiset kaksi viikkoa. Ilmat oli ihan kivat kun ei ollut liian lämmintä. Sattui jopa loman ainoaksi telttayöksi se hallayö niillä main jolloin oli reilut kolme astetta pakkasta mitattu siinä kulmilla. Hyvin tuli uni siitäkin huolimatta. Ensimmäinen viikko lomasta meni kiertäessä Suomea. Ensimmäiseksi yöksi hurautettiin Lappajärvelle, toiseksi vähän Kemin alapuolelle. Siitä matkalla Kemijärvelle pysähdyttiin Ruotsin puolella (ei nyt ihan suoraan matkan varrella, mutta hyvin pieni lenkki kuitenkin) ja Rovaniemellä. Oli kyllä mukavaa nähdä hyvää ystävää pitkästä aikaa. Vaikka Suomi pieni maa onkin, niin välillä nuo välimatkat ystävän välillä tuntuu sen verran pitkiltä että on vaikeahkoa tavata, mutta onneksi yhteydenpito onnistuu muutenkin. Kemijärvellä oltiin yö, oli tarkoitus käydä Pyhällä kävelemässä, mutta vettä tuli sen verran reilusti ettei siinä sitten ollut mitään järkeä, varsinkaan kun kummallakaan ei ollut mikään hyvä olo. Taisimme saada ruokamyrkytyksen tai jotain sen tapaista toisen aamun aamiaispaikasta. Kemijärveltä Auttikönkäälle yhden sukulaisvisiitin kautta. Luontopolulle lähdettiin reippain mielin, se reipas mieli vaan katosi siinä loppumatkasta, ehkä se valui sen oksennuksen kanssa jonnekin mättään väliin. Avo oli kylläkin oksentanut jo Kemijärvi-Autti välillä, mutta olo ei ollut mikään paha. Minulla se olo oli kyllä ihan karsea. Könkään parkkipaikalla tyhjensin mahaa sitten huutamalla kilpaa ukkosen kanssa raesateessa. Kokemus sekin. Illaksi ehdimme kuitenkin Hossaan muutamista äkkinäisistä pysähdyksistä huolimatta. Kuumettakin todennäköisesti oli ihan huolella kun tuntui ettei riitä vaikka kamina hohkaa punaisena. Avo makasi lattialla kuumassa saunamökissä hien valuessa päästä ja minä makasin huppari päällä makuupussissa ja paiskoin lisää halkoja kamiinaan. Yöllä sitten heräsinkin mökin kuumuuteen. Seuraavana päivänä olo oli kyllä parempi, jaksoin lähteä kalaankin. Avo sai yhden kirjolohen ylös, karkuutti yhden ja minä karkuutin kaksi. No, jotain savustettavaa kuitenkin tuli. Kuopioon hotelliin suuntasimme sitten viimeiseksi yöksi. Avo oksensi koko yön vessassa (herkkä vatsainen tyyppi ja varmasti tuo aiempi käynyt mahan päälle) ja joutui jättämään aamupalan väliin. Missään ei sitten enää kotimatkalla poikettukaan. Vatsojen reistailuista huolimatta tuosta matkasta jäi ihan hyvä mieli, ei siis tosiaankaan mikään paskareissu.

Muutama päivä oltiin välissä kotona ja sitten lähdimme Uuteenkaupunkiin. Siellä on Tampereen kaupungin leirintäalue, vanhemmat olivat jättäneet vaunun sinne jossa sitten olimme kaksi yötä. Ihan mukava paikka kyllä, suosittelen tamperelaisia tutustumaan paikkaan.

Talviturkinkin sain tänä kesänä heitettyä! Viime kesänä se jostain tuntemattomasta syystä jäi tekemättä. Viime viikonloppuna olimme Keski-Suomessa eräällä mökillä ja sinne se turkki sitten jäi. Oli kyllä älyttömän lämmintä vettä!

Tuolta mökiltä tullessa koukkasimme tätini luo ja nyt on pakastin puolillaan viinimarjaa. En oikein tiedä mihin syksyn kaikki sienet mahtuu sitten kun tuli vielä ostettua kaksi laatikkoa mansikkaakin. Ehkä pitää jatkaa tämän päivän linjalla eli alkaa jo nyt tyhjentää sitä pakastinta :D. Mustikkapiirakan otin juuri uunista, ehkä siirryn nauttimaan siitä.

Vähän mutta liikaa.

Aikaa lomaan meinaan. Tämä ja ensi viikko vielä pitäisi jaksaa. Ehkä se helpottaa ensi viikolla kun vakiotyöpari palaa lomalta. Ei sillä, on ihan ok ollut tuo kesätyttökin, mutta välillä tuntuu että on ikävä vakkariparia. Ehkä enemmän samoilla suunnilla joissain asioissa ajatukset. No, enpä ehdi kuin viikon nauttia S:n seurasta ja sitten se LOMA! Okei, hikiset kaksi viikkoa vaan, mutta en todellakaan valita, onneksi edes sen verran. Nyt on kyllä ollut todellista pään hajoitusta pari viikkoa töissä, johtuu varmaan siitä että a) nukun edelleen liian vähän ja olen väsyneenä kuin perseelle ammuttu karhu b) toiset työkohteet sylettää ihan älyttömän paljon nykyään c) sitä melkein vaan laskee minuutteja lomaan ja silloinhan se aika menee vielä hitaammin kuin yleensä ja d) kun on niin pirun kuuma ettei jaksaisi edes laiskotella.

Juhannuskin oli ja meni. En oikein noteerannu sitä mitenkään ihmeelliseksi päiväksi taaskaan, pitkä viikonloppu toki oli ja sehän on aina kiva asia. En muista olenko täällä avautunut siitä miksi tympii juhannus, uusi vuosi ja vappu ainakin (olin avautunut, tarkistin. Mutta menköön kertauksena). No lyhyesti siksi etten ymmärrä miksi pitäisi olla kaikilla hauskaa vain siksi kun sattuu kalenteri sanomaan niin. No, juhannus tai ei, viime viikonloppu oli kuitenkin hauska. Avon kanssa lähdettiin het kun torstaina töistä pääsin, Turkuun siskoni luo. To-su välillä tuli grillattua niin paljon että ihme kun mahduin vielä vaatteisiin. Tikkaa heitettiin kädet kipeiksi, krokettitaitojakin hiottiin tai minun tapauksessa paremminkin herätettiin unohduksista. Mukavaa oli, kiitoksia kaikille osallisena olleille.

Muuta suunnitelmaa ei lomaksi vielä ole, kuin rentoutua jossain päin maata luonnon rauhassa. Siitä on hyvä alkaa, vai mitä!
(Kuva joltain viime kesän venereissulta, mutta kertoo sen minkä tiedän varmaksi lomasta. Luontoa ja kahvia.)

Oli ja meni.

Vappu nimittäin. En tiedä johtuuko minun vänkääjä-luonteestani, mutta luen vapun samaan kastiin uuden vuoden ja juhannuksen kanssa. Kaikkien on pakko bilettää, tehdä sitä ja tätä, jättää tuota tekemättä ja kaikilla on ennen kaikkea oltava hauskaa tehdessään juurikin sitä. Jaa miksikö? No kun kalenteri sattuu näyttämään tiettyä päivää. Vänkääjä tulee esiin siinä, että hyvin usein jättää kiukullaankin osallistumatta kyseisen asian takia, vaikka olisi kuinka hyvät bileet tiedossa. Ennen muinoin minulla oli tapana aloittaa ikkunoiden pesu vappuaattona puoli viideltä alkuillasta. Ihan yhtä hyvä päivä pestä ikkunat kuin mikä tahansa muukin. Parina viime vuonna kyseinen rituaali on jäänyt väliin tosin, mutta ehkä ensi vuonna taas. Tänä vappuna, poikkeuksena muutamiin viime vuosiin, lähdin kuitenkin kaupungille vapun päivänä. Niinhän siinä kävi jälleen, että hermot oli mennä siellä keskustorin tungoksessa. Ei ole ihmisen paikka se. Parhainta keskustassa oli Vanhan kirjastotalon rappusten edustalla olevat juhlinnat. Suomen kommunistinen puolue piti siellä tänäkin vuonna leiriään. En tunnustaudu tässä kommunistiksi (vaikka huomattavasti ennemmin se kuin porvari), mutta nautin kyllä heidän lauluesityksistään, ja puheetkin saivat muutaman kerran minut nyökyttelemään hyväksyvästi. Ja enhän minä itselleni mitään voinut kun tilaisuuden päätti yhteislauluna Kansainvälinen. No, kai se niin on että vasuri kuin vasuri?
Torilta menimme (avon kanssa siis olimme liikkeellä) Mustanlahden satamaan syömään kesän ensimmäiset kunnon tötteröt (kunnon, koska ensimmäiset oli kyllä niin kaukana tötteröstä kuin olla voi, ehkä se tyttö oli ensimmäistä kertaa ikinä jäätelökauhan varressa eikä kukaan ollut opastanut milliäkään), kuuntelimme ihmisten kiljumista Särkänniemestä ja seurailimme lokkeja. Totesin että se hiellä ja tuskalla joskus ansaittu lippalakki on edelleen yhtä epämukava päässä kuin silloin aikanaan.



Eilen avasin kesän kalastuskauden. Kävimme parissa paikassa kokeilemassa kalaonnea. Ensimmäinen paikka vastasi kai lähinnä citykalastusta ohi ajavien autojen määrän ja saaliin (alumiinia, villalankaa sekä vedessä erinäisiä auton osia ja ainakin kolme rekisterikilpeä) puolesta. Toinen paikka oli kuitenkin rauhallisempi, vaikka moottoritien alla olimmekin. Eipähän niitä autoja ainakaan nähnyt, ja nopeasti niihin ääniinkin tottui eikä niitä sitten noteerannut ollenkaan. Saalis tästä paikasta oli huvittava, mutta kala kuitenkin.

En oikeastaan vieläkään käsitä miten tuo onneton kalaparka onnistui tuossa. Yleensä kai kuoreita saadaan jollain ihan muulla kuin virvelillä? :) Meillä oli myös kaveri seuraamassa hetken meidän puuhia siellä rannassa. Vikkeläkinttuinen otus, mutta ihmeen peloton.

Tänään olimme samassa paikassa kalassa kunnes kyllästyimme tuuleen. Vaidoin virvelin mato-onkeen ja särkiä nousi enemmän kuin jaksoi nostaa.

Huomenna joutuu taas töihin. Voitteko uskoa kuinka paljon kiinnostaa raataa taas koko viikko?