Kesäkooma on ohi!

Mietin tässä aamusella sellaista, että mulla taitaa olla aina kesäisin jonkun sortin kooma. Ei se kaikissa asioissa näy, mutta monissa. Joissain jutuissa sitä riittää energiaa vaikka kuinka, mutta moni sellainen asia, joiden tekemistä talvella pitää itsestään selvyytenä jää totaalisesti tekemättä. Tai ainakin niiden tekeminen vaatii suunnattomia ponnisteluja. Näitä asioita tuntuu olevan mm. yhteydenpito ihmisiin, levy- ja kirjahyllyn järjestyksessä pitäminen, nörääminen, kokkailu. Syksy kun tulee, pomppaa jostain hirveästi energiaa, ja sitten jaksaakin tehdä kaikenlaista. Pieni energiapomppaus tuli tuossa viime viikolla, mutta se hautautui jälleen kerran sitkeän flunssan alle. Nyt viisi päivää antibiootteja napanneena alkaa taas jaksamaan jotain. Maltan tuskin odottaa sitä edessä olevaa poskionteloleikkausta, jos vaikka sitten olisi yhden päivän edes röörit auki. Puolen vuoden sisään pitäisi päästä leikattavaksi :).

Niin, se kesä oli, meni ja tuskastutti. En ole koskaan ollut mikään kesäihminen, ehkä hieman vaan ryydytti tämän kesän helteet. Viime kesänä kuumina päivinä lupasin, etten valita talvella yhtään jos vähän palelee, enkä kyllä valittanutkaan. Saman lupasin tänä kesänä moneen kertaan. Kesäloman pidin kahdessa pätkässä. Ensimmäinen loma oli sen verran aikaisin, että saatiin reissussa lähinnä tuskastella kun ei juuri monikaan poikkeamispaikka ollut vielä auki. Ensimmäistä kertaa aloitin kesäloman heti vapusta, ja toisaalta tykkäsin. Ehkä se johtuu siitä, etten ole niitä kesäihmisiä. Monella olisi varmasti romahtaneet fiilikset siinä kun herää teltasta räntäsateessa, minusta se oli ihan ok :).

Tällä ekalla reissulla hypättiin autoon ja huristeltiin ensimmäiseksi yöksi Kemiin. Tuulet oli suotuisat hotellin sijaintiin nähden, ei ollut sitä "rahan" hajua ilma sakeana. Se on aina plussaa Kemissä. Haaparannan puolella käytiin lähinnä ostoksilla, jotkut asiat kun on siellä niin paljon halvempia ettei pieni koukkaus reitiltä tunnu missään.
Kemijoessa oli vielä jääsohjoa, tämä kuva Isohaarasta. Muutenkin kun täältä meni pohjoista kohden, huomasi kyllä kuinka paljon myöhemmin sinne kevät tulee. (klikklik isommaksi jos tahtoo saada jotain selvää)
Rovaniemen puolella koukattiin hiidenkirnuja katsomaan, ja päätettiin että ehkä keskikesällä tullaan joku vuosi uudestaan.
Tokihan kesälomaan lumi-/räntätuisku kuuluu, tämä sattui Kuusamon ja Hossan välille. Muutama yö oltiin avon isovanhempien mökissä, kolmantena päivänä uskalsi riisua jo villasukat mökissä. Ulkona ja sisällä mittarit näytti +1 kun tultiin, mutta onneksi ostettiin ennen joulua hyvät makuupussit. Muuten oli kyllä kivaa, mutta ihan vähän vaan jäi harmittamaan kun ei päästy kalaan. Mökkijärvi oli jääsohjon peitossa, samoin lammet vähän kauempana, ei enää uskaltanut pilkille, mutta ei voinut muutenkaan onkia. Onneksi kesän aikana tuli muuten kalasteltua aika paljon. Kalastuksen merkeissä jatkettiin reissua Ruunaankoskille Lieksaan. Ensimmäinen yö teltassa, josta tosiaan herättiin räntäsateeseen, toinen yö oli kovasti tarkoitus nukkua laavulla, mutta pullamössöinä vuokrattiin aittamökki. Aamulla mökissä herätessä kyllä kävi mielessä että olisiko laavusta ollu sittenkin mukavampi herätä, oli sen verran kylmää ja kosteaa. Yksi pieni sähköpatteri yritti kyllä parhaansa, mutta ei se nyt kuitenkaan ihan riittänyt... Kalastus Ruunaalla jäi taas kokemuksen hankkimiseksi vain, ei tullut yhtään kalaa. Kuulosteltiin muita kalastajia siellä ja ilman tuntui kaikki jääneen. Komeita maisemia kuitenkin nähtiin.
Haapavitjalla oli mukavan rauhallista, ei tarvinnut jonottaa laavulle makkaran paistoon.
Välillä vähän hirvitti kalastella jään päällä, kun kuunteli sitä paukahtelua mikä lähti kun jäät murtui rannasta. Kuivin jaloin selvittiin kuitenkin :).

Toinen kesäloma olikin sitten sesonkiaikana, heinäkuun puolivälin kieppeillä. Ensimmäinen yö oltiin Lappajärvellä teltassa. Siinä paarmaparvessa hikoillessa lämpömittarin näyttäessä +33 varjossa, tuli jo ikävä edellisen reissun telttayötä. Matka jatkui Kemijärvelle Rovaniemen kautta, yhtä tuskaa istua autossa, jossa ei ole ilmastointia, noilla keleillä! Välillä tuli vettä ja mitään muuta vaikutusta asialla ei ollut, kuin kosteusprossan pompsahtaminen taivaisiin. Kemijärvellä sentään oli vähän inhimillisemmät lämmöt.
Avolle piti esitellä entisen kotikaupungin nättejäkin puolia. Tätini huolenpidosta nautittiin yksi yö ja sen jälkeen jatkettiin vielä pohjoiseen päin.
Pyhällä koukattiin, harmitti vähän kun näköalahissit ei olleet sinä päivänä toiminnassa, eikä sitten jaksettu lähteä pitkospuille kävelemään. Sen verran poltteli päästä määränpäähän, Savukosken Kairijoelle. Päätimme kyllä että vien vielä joskus avon Pyhänkasteen putoukselle.
Kairijoella oli niin nättiä ja rauhallista ettei paremmasta väliä. Kummasti sitä kaipaakin välillä pois jatkuvasta metelistä. Tosin illalla kun on menossa teltassa nukkumaan ja jostain suon reunasta alkaa kuulumaan ulvontaa, joutuu hetken vakuuttelemaan itselleen sen ulvojan olevan vain koira :).
Kokkailu tuntui oikein mukavalta tällä tavalla, vaikka ehkä se nyt oli vähän vaivalloisempaa kuin kotona. Savun ja offin haju tuntuu vieläkin hupparissa, vaikka reissun jälkeen ne on pestykin useampaan kertaan.
Tällä tyypillä oli komeimmat sarvet koko reissulla. Liekö ollut normaalia enemmän sääskiä yms. öttiäisiä metsissä, kun tuntui ainakin normaalia enemmän oleilevan porot tiellä. Kairilta Lokan kautta Sodankylään, sieltä Rovaniemen puolelle äitini kotikylään enon luokse yöksi. Siitä jatkettiin jälleen kerran Hossaan, jossa nautittiin lisää luonnonrauhasta.
Aika "mettäläiset" kesälomareissut tänä vuonna, ehkä sitten joskus tulevaisuudessa enemmän kaupunkijuttuja. Pakko vaan päästä välillä nollaamaan pää muuallekin kuin lähimetsiin sienestämisen merkeissä. (Poimin muuten tänä vuonna ensimmäistä kertaa melkein kahteenkymmeneen vuoteen mustikoita!)

Tämmöisiä tällä kertaa, nyt täytyy alkaa toimimaan kun avo pääsee kohta töistä. Jäänkin kalastusleskeksi taas vaihteeksi kun avo lähtee veljensä kanssa viikonlopuksi kalareissuun. Ehkä juuri ja juuri saan aikani kulumaan kuoharin ja naposteltavien kanssa joita olen täksi illaksi suunnitellut ;)

Oli ja meni.

Vappu nimittäin. En tiedä johtuuko minun vänkääjä-luonteestani, mutta luen vapun samaan kastiin uuden vuoden ja juhannuksen kanssa. Kaikkien on pakko bilettää, tehdä sitä ja tätä, jättää tuota tekemättä ja kaikilla on ennen kaikkea oltava hauskaa tehdessään juurikin sitä. Jaa miksikö? No kun kalenteri sattuu näyttämään tiettyä päivää. Vänkääjä tulee esiin siinä, että hyvin usein jättää kiukullaankin osallistumatta kyseisen asian takia, vaikka olisi kuinka hyvät bileet tiedossa. Ennen muinoin minulla oli tapana aloittaa ikkunoiden pesu vappuaattona puoli viideltä alkuillasta. Ihan yhtä hyvä päivä pestä ikkunat kuin mikä tahansa muukin. Parina viime vuonna kyseinen rituaali on jäänyt väliin tosin, mutta ehkä ensi vuonna taas. Tänä vappuna, poikkeuksena muutamiin viime vuosiin, lähdin kuitenkin kaupungille vapun päivänä. Niinhän siinä kävi jälleen, että hermot oli mennä siellä keskustorin tungoksessa. Ei ole ihmisen paikka se. Parhainta keskustassa oli Vanhan kirjastotalon rappusten edustalla olevat juhlinnat. Suomen kommunistinen puolue piti siellä tänäkin vuonna leiriään. En tunnustaudu tässä kommunistiksi (vaikka huomattavasti ennemmin se kuin porvari), mutta nautin kyllä heidän lauluesityksistään, ja puheetkin saivat muutaman kerran minut nyökyttelemään hyväksyvästi. Ja enhän minä itselleni mitään voinut kun tilaisuuden päätti yhteislauluna Kansainvälinen. No, kai se niin on että vasuri kuin vasuri?
Torilta menimme (avon kanssa siis olimme liikkeellä) Mustanlahden satamaan syömään kesän ensimmäiset kunnon tötteröt (kunnon, koska ensimmäiset oli kyllä niin kaukana tötteröstä kuin olla voi, ehkä se tyttö oli ensimmäistä kertaa ikinä jäätelökauhan varressa eikä kukaan ollut opastanut milliäkään), kuuntelimme ihmisten kiljumista Särkänniemestä ja seurailimme lokkeja. Totesin että se hiellä ja tuskalla joskus ansaittu lippalakki on edelleen yhtä epämukava päässä kuin silloin aikanaan.



Eilen avasin kesän kalastuskauden. Kävimme parissa paikassa kokeilemassa kalaonnea. Ensimmäinen paikka vastasi kai lähinnä citykalastusta ohi ajavien autojen määrän ja saaliin (alumiinia, villalankaa sekä vedessä erinäisiä auton osia ja ainakin kolme rekisterikilpeä) puolesta. Toinen paikka oli kuitenkin rauhallisempi, vaikka moottoritien alla olimmekin. Eipähän niitä autoja ainakaan nähnyt, ja nopeasti niihin ääniinkin tottui eikä niitä sitten noteerannut ollenkaan. Saalis tästä paikasta oli huvittava, mutta kala kuitenkin.

En oikeastaan vieläkään käsitä miten tuo onneton kalaparka onnistui tuossa. Yleensä kai kuoreita saadaan jollain ihan muulla kuin virvelillä? :) Meillä oli myös kaveri seuraamassa hetken meidän puuhia siellä rannassa. Vikkeläkinttuinen otus, mutta ihmeen peloton.

Tänään olimme samassa paikassa kalassa kunnes kyllästyimme tuuleen. Vaidoin virvelin mato-onkeen ja särkiä nousi enemmän kuin jaksoi nostaa.

Huomenna joutuu taas töihin. Voitteko uskoa kuinka paljon kiinnostaa raataa taas koko viikko?