maanantai 17. marraskuuta 2008

Vaikka mitä

On siis ehtinyt tapahtua taas viime postauksen jälkeen.

Lauantai-ilta toissa viikolla vanhan porukan (ja uusien tuttavuuksienkin) kanssa meni mukavasti. The Grillissä käytiin täyttämässä maha, ja sen jälkeen täytettiin päätä eriasteisesti Höyryssä ja Tabussa. Aikas myöhäänhän siellä meni, vaikka kovasti ensin aattelin ettei ole oikein sellainen fiilis että jaksaisi hirmumyöhään olla. Mutta johtui varmaan seurasta, että siellä sitä kuitenkin pönötettiin niin pitkään. Sunnuntai sitten ei ollutkaan mikään häävi päivä. Hiukan oli hutera olo, mutta eipähän voi sanoa että yllätyksenä tuli se.

Viime viikolla mulla alkoi oikeasti hajoilemaan pää kotona olemiseen. Laitoin sitten tiistaina hetken mielijohteesta työhakemuksen ihan jollekin muulle alalle kuin omalleni. Tunti sen jälkeen kun netissä hakemuksen täytin, sieltä firmasta soitettiin ja pyydettiin iltapäivällä käymään. Keskiviikkona sitten työt alkoivatkin aamukuudelta. Aiemmin joskus vuosia sitten olen samanlaista hommaa tehnyt, ei mitään yletöntä herkkua, mutta ei mitään järetöntä kärsimystäkään, varsinkaan kun heittää aivot narikkaan ja ajattelee jotain ihan muuta.

Perjantaina oli Pakkahuoneella Apulanta. Ennen keikkaa nähtiin samanhenkisten kavereiden kanssa kahvin/tms. merkeissä Klubilla. Oli siinä mielessä erikoinen keikka mulle, että avo laittoi täydellisen pogouskiellon mulle päälle. Hyvästä syystä, myönnän. Tulin nimittäin tuossa joku päivä selälläni/vasemmalla kyljelläni kuusi betonirappusta alas, ja vasemman kyynärpään alapuolella on muhkea mustelma, samoin muutamassa kohdassa vasenta jalkaa. Samassa rytinässä ilmeisesti oikea polvi vääntyi jotenkin ja oikea pohje revähti vähän. Perjantaina oli sen verran vaikeaa sitten se kävelykin, etten kyllä suoraan sanottuna tiedä, tekikö edes mieli pogota. Huomasin, että jotenkin keikasta saa eri asioita irti kun nojailee siellä salin puolen välin tienoilla seinään ja seurailee kaikenlaisia juttuja. Sen voin sanoa, että olipa hieno keikka (jälleen). Kumi, nahka, piiskan ja mextexin aikana oli varmasti vaikeinta pysyä aloillaan. Akustinen osio oli loistoa. Uudet biisit kuulosti livenäkin hyviltä. Jälki oli kiva kuulla. Erityismaininnan saavat keikkaseuralaiset, kiitoksia teille.

Lauantaina käytiin avon ja hänen veljen muksun kanssa Särkänniemessä. Harmitti hiukan kun delfinaario oli kiinni, mutta riitti meillä näkemistä akvaariossakin. Tais muksua pelottaa vähän Näsinneulassa, vaikkei se sitä juuri myöntänytkään. Myönsi sentään että pelkäs sampea akvassa. Harmitti kyllä kun tuli vesisade juuri sopivasti kun mentiin neulaan ylös (aamulla ei satanut), ei nähnyt kyllä juuri mitään maisemia. No, ehtiihän sitä. Minä olen tainnut käydä useammankin kerran siellä, mutta avo ei. Tosin Pyynikin näkötornista näkee melkein yhtä pitkälle siedettävällä hinnalla, tuo Särkän touhu on kyllä sellasta rahastusta että voi hyvää päivää. En kyllä muista että viime vuonna olisi vielä maksanut 8€ hissikyyti Näsinneulaan, korjatkaa jos olen väärässä.

Sunnuntaina sitten oli avon veljen nuoremman lapsen ristiäiset. Hyvin meni bileet, lapsi sai nimen, pappi kahvia ja muut mahansa täyteen voileipä-, täyte- ja juustokakkua. Oikeestaan ihan kiva kun nyt sitä pikkusta voi kutsua virallisesti nimelläkin, eikä tarvi aina vaan vauvatella.

Ei kommentteja: