Perjantaita...

Olenkohan tulossa vanhaksi, kun tuntuu nämä viikot menevän niin nopeesti? Luulisi äkkiseltään että aika kuluisi hitaasti kun ei sinällään ole mitään ihmeempää hommaa. Mutta joka päivä on vähän se tunne, että aika loppuu kesken kun ei ole saanut tehdyksi kaikkea sitä mitä on aikonut. No, luulenpa kuitenkin että se johtuu vaan siitä etten saa aikaiseksi tehdä kaikkia niitä asioita mitä aion, mieluummin istun koneella tai teen joitain muita mukavampia asioita. Laiska paska mikä laiska paska. Sitten ne asiat kasaantuu aina loppuviikolle ja yllättäen sitten on kiire.

Huomasin tänään itsessäni tyttö-piirteitä taas. Olen aina pitänyt itseäni enemmän poikamaisena kuin tyttömäisenä, mutta kyllä jotkut tyttöjutut kiinnostaa. Pinkki värinä ei kuulu niihin (paitsi hiusvärinä), eikä shoppailukaan innosta, ainakaan vaatekaupoissa. Mutta yks uusi asia mikä on alkanut kiinnostaa, on kosmetiikka. Johtuu varmasti siitä, että minut ylipuhuttiin Oriflamen myyntikonsultiksi tuossa parisen kuukautta sitten. Tänä aikana olen mielenkiinnolla seurannut yöpöytääni, sinne on nimittäin alkanut kertyä purkkia ja purnukkaa. Vähäistähän tuo vielä on moneen muuhun naiseen verrattuna, mutta huomattavasti enemmän noita on kuin aiemmin. Tosin eipä noita ole kuin neljä tuossa nyt, eli oikeasti vähän. Tänään tuli Oriflamen paketti. Siinä menikin sitten taas aikaa kun järjesteli tavarat sen mukaan kenelle ne menee, kirjoitteli kuitit, pussitti tuotteet, kuvastot mukaan jne. Avomies pudisteli päätään kun katseli touhua. Mutta ihan tyytyväisenä kuitenkin otti suihkuun mukaan uuden suihkugeelin, dödön ja partavaahdon. Että se siitä tyttöjutusta, kyllä sieltä karvanaamoillekin löytyy tavaraa :).

Rakastan syksyä. Se on ylivoimaisesti kaunein vuodenaika. Monet sanoo, että kesä on ihanan värikäs, mutta katsokaapa pihalle, eikö syksy vasta olekin värikäs! Harmi, näyttää vähän siltä että alkaa sataan. Olisin voinut lähteä vaikka tuonne rantaan kävelylle, haistelemaan vähän syksyä. Ei vaan huvita jos sataa, kun tuntuu että ois vähän flunssaa tulossa. Ei mua normaalisti kyllä pieni, eikä vähän isompikaan sade haittaa, mutta en nyt tahtois tulla enempää flunssaseksi. Viime talvi on vielä niin hyvin muistissa jatkuvine poskiontelontulehduksineen... Illemmalla sitten suihkasen kyllä tuonne metsäpolulle jos yhtään selkenee. Jospa huonoksi korvikkeeksi laittais sitten vaikka syksyisen kuvan...