Kesäkooma on ohi!

Mietin tässä aamusella sellaista, että mulla taitaa olla aina kesäisin jonkun sortin kooma. Ei se kaikissa asioissa näy, mutta monissa. Joissain jutuissa sitä riittää energiaa vaikka kuinka, mutta moni sellainen asia, joiden tekemistä talvella pitää itsestään selvyytenä jää totaalisesti tekemättä. Tai ainakin niiden tekeminen vaatii suunnattomia ponnisteluja. Näitä asioita tuntuu olevan mm. yhteydenpito ihmisiin, levy- ja kirjahyllyn järjestyksessä pitäminen, nörääminen, kokkailu. Syksy kun tulee, pomppaa jostain hirveästi energiaa, ja sitten jaksaakin tehdä kaikenlaista. Pieni energiapomppaus tuli tuossa viime viikolla, mutta se hautautui jälleen kerran sitkeän flunssan alle. Nyt viisi päivää antibiootteja napanneena alkaa taas jaksamaan jotain. Maltan tuskin odottaa sitä edessä olevaa poskionteloleikkausta, jos vaikka sitten olisi yhden päivän edes röörit auki. Puolen vuoden sisään pitäisi päästä leikattavaksi :).

Niin, se kesä oli, meni ja tuskastutti. En ole koskaan ollut mikään kesäihminen, ehkä hieman vaan ryydytti tämän kesän helteet. Viime kesänä kuumina päivinä lupasin, etten valita talvella yhtään jos vähän palelee, enkä kyllä valittanutkaan. Saman lupasin tänä kesänä moneen kertaan. Kesäloman pidin kahdessa pätkässä. Ensimmäinen loma oli sen verran aikaisin, että saatiin reissussa lähinnä tuskastella kun ei juuri monikaan poikkeamispaikka ollut vielä auki. Ensimmäistä kertaa aloitin kesäloman heti vapusta, ja toisaalta tykkäsin. Ehkä se johtuu siitä, etten ole niitä kesäihmisiä. Monella olisi varmasti romahtaneet fiilikset siinä kun herää teltasta räntäsateessa, minusta se oli ihan ok :).

Tällä ekalla reissulla hypättiin autoon ja huristeltiin ensimmäiseksi yöksi Kemiin. Tuulet oli suotuisat hotellin sijaintiin nähden, ei ollut sitä "rahan" hajua ilma sakeana. Se on aina plussaa Kemissä. Haaparannan puolella käytiin lähinnä ostoksilla, jotkut asiat kun on siellä niin paljon halvempia ettei pieni koukkaus reitiltä tunnu missään.
Kemijoessa oli vielä jääsohjoa, tämä kuva Isohaarasta. Muutenkin kun täältä meni pohjoista kohden, huomasi kyllä kuinka paljon myöhemmin sinne kevät tulee. (klikklik isommaksi jos tahtoo saada jotain selvää)
Rovaniemen puolella koukattiin hiidenkirnuja katsomaan, ja päätettiin että ehkä keskikesällä tullaan joku vuosi uudestaan.
Tokihan kesälomaan lumi-/räntätuisku kuuluu, tämä sattui Kuusamon ja Hossan välille. Muutama yö oltiin avon isovanhempien mökissä, kolmantena päivänä uskalsi riisua jo villasukat mökissä. Ulkona ja sisällä mittarit näytti +1 kun tultiin, mutta onneksi ostettiin ennen joulua hyvät makuupussit. Muuten oli kyllä kivaa, mutta ihan vähän vaan jäi harmittamaan kun ei päästy kalaan. Mökkijärvi oli jääsohjon peitossa, samoin lammet vähän kauempana, ei enää uskaltanut pilkille, mutta ei voinut muutenkaan onkia. Onneksi kesän aikana tuli muuten kalasteltua aika paljon. Kalastuksen merkeissä jatkettiin reissua Ruunaankoskille Lieksaan. Ensimmäinen yö teltassa, josta tosiaan herättiin räntäsateeseen, toinen yö oli kovasti tarkoitus nukkua laavulla, mutta pullamössöinä vuokrattiin aittamökki. Aamulla mökissä herätessä kyllä kävi mielessä että olisiko laavusta ollu sittenkin mukavampi herätä, oli sen verran kylmää ja kosteaa. Yksi pieni sähköpatteri yritti kyllä parhaansa, mutta ei se nyt kuitenkaan ihan riittänyt... Kalastus Ruunaalla jäi taas kokemuksen hankkimiseksi vain, ei tullut yhtään kalaa. Kuulosteltiin muita kalastajia siellä ja ilman tuntui kaikki jääneen. Komeita maisemia kuitenkin nähtiin.
Haapavitjalla oli mukavan rauhallista, ei tarvinnut jonottaa laavulle makkaran paistoon.
Välillä vähän hirvitti kalastella jään päällä, kun kuunteli sitä paukahtelua mikä lähti kun jäät murtui rannasta. Kuivin jaloin selvittiin kuitenkin :).

Toinen kesäloma olikin sitten sesonkiaikana, heinäkuun puolivälin kieppeillä. Ensimmäinen yö oltiin Lappajärvellä teltassa. Siinä paarmaparvessa hikoillessa lämpömittarin näyttäessä +33 varjossa, tuli jo ikävä edellisen reissun telttayötä. Matka jatkui Kemijärvelle Rovaniemen kautta, yhtä tuskaa istua autossa, jossa ei ole ilmastointia, noilla keleillä! Välillä tuli vettä ja mitään muuta vaikutusta asialla ei ollut, kuin kosteusprossan pompsahtaminen taivaisiin. Kemijärvellä sentään oli vähän inhimillisemmät lämmöt.
Avolle piti esitellä entisen kotikaupungin nättejäkin puolia. Tätini huolenpidosta nautittiin yksi yö ja sen jälkeen jatkettiin vielä pohjoiseen päin.
Pyhällä koukattiin, harmitti vähän kun näköalahissit ei olleet sinä päivänä toiminnassa, eikä sitten jaksettu lähteä pitkospuille kävelemään. Sen verran poltteli päästä määränpäähän, Savukosken Kairijoelle. Päätimme kyllä että vien vielä joskus avon Pyhänkasteen putoukselle.
Kairijoella oli niin nättiä ja rauhallista ettei paremmasta väliä. Kummasti sitä kaipaakin välillä pois jatkuvasta metelistä. Tosin illalla kun on menossa teltassa nukkumaan ja jostain suon reunasta alkaa kuulumaan ulvontaa, joutuu hetken vakuuttelemaan itselleen sen ulvojan olevan vain koira :).
Kokkailu tuntui oikein mukavalta tällä tavalla, vaikka ehkä se nyt oli vähän vaivalloisempaa kuin kotona. Savun ja offin haju tuntuu vieläkin hupparissa, vaikka reissun jälkeen ne on pestykin useampaan kertaan.
Tällä tyypillä oli komeimmat sarvet koko reissulla. Liekö ollut normaalia enemmän sääskiä yms. öttiäisiä metsissä, kun tuntui ainakin normaalia enemmän oleilevan porot tiellä. Kairilta Lokan kautta Sodankylään, sieltä Rovaniemen puolelle äitini kotikylään enon luokse yöksi. Siitä jatkettiin jälleen kerran Hossaan, jossa nautittiin lisää luonnonrauhasta.
Aika "mettäläiset" kesälomareissut tänä vuonna, ehkä sitten joskus tulevaisuudessa enemmän kaupunkijuttuja. Pakko vaan päästä välillä nollaamaan pää muuallekin kuin lähimetsiin sienestämisen merkeissä. (Poimin muuten tänä vuonna ensimmäistä kertaa melkein kahteenkymmeneen vuoteen mustikoita!)

Tämmöisiä tällä kertaa, nyt täytyy alkaa toimimaan kun avo pääsee kohta töistä. Jäänkin kalastusleskeksi taas vaihteeksi kun avo lähtee veljensä kanssa viikonlopuksi kalareissuun. Ehkä juuri ja juuri saan aikani kulumaan kuoharin ja naposteltavien kanssa joita olen täksi illaksi suunnitellut ;)

Maaliskuuta.

Pikkusenko aika menee nopeaa? Helmikuu käväisi niin nopeasti, etten oikein ehtinyt moista edes havaita. Vaikka toisaalta aika tuntui helmikuun aikaan muutamaan kertaan pitkältäkin sairauslomien takia. Ensin oli selkä niin jumissa, että veti tulehdusta päälle. Tähän vaivaan relaksantteja ja tulehduskipulääkkeitä. Siitä hetki, niin vanha tuttu poskiontelotulehdus tuli taas visiitille. Antibiootteja ja punkteerausta kehiin vaan. Tuskin maltan odottaa kesää ja sitä mahdollista leikkausta. Tietokonekuvissa poikkesin TAYS:lla ja nyt vaan odotellaan että milloin pääsen lääkärille.

Välillä tuntuu, että ei tapahdu ikinä mitään, mutta kun alkaa miettimään, niin huomaa että kaikkea tapahtuu yllättävän paljonkin vaikkei mitään ihmeempää teekään. Oon ollut hyvällä tuulella, täysin sarvi otsassa, töissä, kotona, museossa, kylässä, kirppareilla, lukenut monta hyvää kirjaa, nauttinut musiikista, hyvästä seurasta, hyvästä ruuasta, talvesta. Tuntuu vaan ettei noista osaa kirjoittaa mitään, tai jos osaa niin ei vaan saa aikaiseksi. Monesti olen meinannut tulla purkamaan syletystäni tänne, mutta ajatuskin siitä on saanut syletyksen vaan kasvamaan. Olen sellainen ihminen, että jos alan sitä kirjoittamaan, niin se kasvaa ihan uskomattomiin mittoihin ja sitten räjähtää pää, ja tulee sellainen olo että vitutukseen voi hyvinkin kuolla. Syitä olisi taas kyllä ollut purkaa, mutta olen kuitenkin jupissut ne puoliääneen jossain pimeässä nurkassa ja siitä ne on sitten helpottaneet. Sitten taas kun olen oikein hyvällä tuulella, olen liian levoton istuakseni tarpeeksi kauan paikallani, että ehtisin kirjoittaa mitään. Olisi siis varmaan parasta kirjoitella arkisista asioista?

Arska ja Hilma varmaan vaistoaa kevään tulon. Tuntuisivat ottavan sitä enemmän ilolla vastaan kuin emäntänsä. Pimeimpiin talvikuukausiin verrattuna ovat piristyneet aika paljon, ruoka maittaa Arskalle melkein Hilman tahtiin ja kurnutteluakin on kuulunut, äiti (minä) on päässyt taas keskustelemaan poijan kans :).

Nyt teetä ja sen jälkeen tuskastelua siitä miksi en älyä mennä koskaan ajoissa nukkumaan. Näin loppuviikosta alkaa aina kostautua arjen vähät unet, mutta eihän umpiluuhun oppi mene.

Matkalla pohjoiseen

Luolaleijona muisti haasteella

Säännöt: 1. Avaa neljäs kansio jossa säilytät valokuviasi
2. Valitse neljäs kuva kansiostasi ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.


Toukokuun 08 loppupuolella matkalla kummisetäni hautajaisiin Rovaniemelle, ruokatauko Vaskikellossa.

Haastan Tiinan, Tinkan, unohda_kaikki sekä kirsukan.

Uusia kujeita odotellessa...

Se olisi sitten vuosi vaihtunut melkein huomaamatta. En tiedä onko minusta tulossa sitten jotenkin blaah, kun en jaksa innostua lupailemaan mitään mahtavia asioita aina tulevalle uudelle vuodelle, enkä muutenkaan jaksa hehkutella mitään uuden seinäkalenterin korkkaamista. Miksi pitäisi kun kuitenkin seuraavat 12 kuukautta tuskin mullistaa minun maailmaa mitenkään suunnattomasti. Ja jos mullistaa, niin sitten tulee kyllä täytenä yllätyksenä.

Samaa rataa lähti vuosi käyntiin kuin mitä edellisenä totuttiin: antibiootit jälleen kerran poskionteloihin. Uutena asiana se, että lääkäri laittoi mulle lähetteen FESS-leikkaukseen. Sanoi kriteerien täyttyvän ja lähetteen olevan kiinni siitä milloin minulla tulee mitta täyteen noita jatkuvia tulehduksia, totesin että pari kuuria sitten olin jo valmis räjäyttämään ontelot. Helmikuussa pitäisi mennä TT-kuviin ja sitten joskus kesäkuussa ehkä lääkäri ja joskus sitten leikkaus kenties. Ihan mitä vaan kunhan pääsee eroon tuosta mitä tuolta nieluun valuu koko ajan.

Joulua vietimme tällä kertaa Turussa, ensimmäistä kertaa. Siskon luona oltiin isommalla porukalla ja oli ihan mukava ja lepponen joulu. Ei edes ahistanut vaikka oli niin paljon porukkaa kuitenkin pienessä tilassa, enkä louhahtanut kuin ehkä kerran. Pukki ei käynyt, mutta ihan lahjattomiksi ei jääty.

Vuosi vaihtui meidän kohdalla Äänekoskella, aattona mentiin ja seuraavana päivänä pois. Oli ihan mukavaa, tosi hauskaa ja ei niin hauskaa, eli vaihtelevaa. Pienen vihjeen annan kaikille: älkää valvoko 80% vodkan ja kaverin kanssa aamuseiskaan, menkö sitten nukkumaan kun muut herää, yrittäkö nukkua kolmen aikuisen ja kahden lapsen mekkaloidessa pienehkössä mökissä ja sitten tunnin torkkuneena luovuttako ja huomatko ettei hermo kestä yhtään sitä kun ei ole omaa rauhaa edes vessassa. Sitä ei hermo kestä.

Huomenna töihin, toisaalta ei kyllä kiinnosta ollenkaan, mutta toisaalta olen kuitenki ihan innoissani menossa. Olin kuitenkin joulun jälkeen vain maanantaina muutaman tunnin töissä, sitten jäin saikulle yllättäen juuri noiden onteloiden takia, siinä mielessä ehkä tuon innon ymmärtääkin. Ja onhan tuossa taas viikolla yksi päivä vapaata...

Tänään siivoiltiin avon kanssa kaappeja. Kannattaisi tehdä sitä ehkä vähän useammin kuin kerran vuodessa. Tai ehkä kannattaisi olla tunkematta kaikkia rojuja vaan kaappiin piiloon, sitten sitä luulee että niihin ei mahdu enää mitään kun ne on vaan niin epäjärjestyksessä. Nyt on meinaan tilaa vaikka kuinka, eikä lähtenyt kuin jätesäkillinen tarpeellisena säilöttyä roinaa roskiin. Ja siinä oli vasta makkarin kaapit yms. No, vähän eteisestäkin ja keittiöstä. Ehkä nuo olkkarin hyllyt, kaapit ja laatikot jaksaa vielä käydä joku päivä läpi.

Tuli jotenkin sellanen olo, että ruikutan vaan, enkä jaksa kunnolla innostua oikein mistään. Korjaanpa tämän asian saman tien. Onko ehkä pikkusen parasta tuolla ulkona! Pakkasta! Lunta! Lisää lunta! Tällainen talven pitääkin olla eikä mitään loskapaskaa lokakuusta huhtikuuhun!