Jumi.

Tuntuu vaan, että olen monellakin tapaa jumissa. Sellainen jumi, ettei oikein jaksaisi tehdä mitään, niskat on jumissa, flunssa jumittaa minussa... Toisaalta sylettää ihan täysillä, toisaalta taas ei. Mukavan ristiriitaista olisi, jossei palaisi hermot :D.

Taas vaihteeksi siis olen saikulla. Olen NIIN kyllästyny olemaan kipiänä ettei hyvä tosi! Nyt on reilun kuukauden sisään kolmas antibioottikuuri menossa. Poskiontelotulehdus on rakastunut minuun sen verran taas, ettei tahdo lähteä oikein millään, ja houkuttelee sillon tällön vielä korvatulehduksenki kylään. Edes onteloiden punkteeraus ei saanut sitä rakkautta sammumaan, täytyisi varmaan kokeilla uudestaan. Töihinkin on jopa ikävä, vaikkei juuri ominta alaa olekaan nuo hommat. Mutta mieluummin siellä kuin saikulla. Kotona on liikaa aikaa potea ja ajatella sitä josko pään amputointi auttaisi yöunet vievään korvasärkyyn. Ehkä murisen koko viikonlopun tälle taudille ja pelotan sen maanantaihin mennessä pois.

Eilen oli asukaskokous, ja minä olin jo päättänyt, että en ala enää sihteeriksi. Ehkä minun pitäisi opetella joissain tilanteissa pitämään pääni. Niinhän siinä sitten taas kävi, että vuodeksi ainakin on toimikunnan sihteerin nakki minulla. No, ehkä se menee, ja ehkä saan sen ajan riittämään paremmin. Toisaalta onhan tämä mielenkiintoistakin kun oppii uusia asioita aina välillä, täytyy ajatella positiivisesti. Eikä tämä homma nyt koko aikaa kuitenkaan vituta, satunnaisesti vaan. Niinkuin kaikki muukin tässä elämässä...

Jospa sitä sitten positiivisiin asioihin. Täällä sataa toista päivää LUNTA! Ensilumi kyllä satoi tuossa jo reilu viikko sitten, mutta kyllähän sitä lumesta saa aina iloita, eikö? Lumi on ehkä parasta talvessa. Silloin kun muutin tänne etelämmäksi, ihmiset kyselivät että kuinka pahasti kaamosväsymys painoi Lapissa. No eihän se painanut siellä, ensimmäisen kerran elämässäni tunnistin kaamosväsymystä ja -syletystä vasta täällä. Pohjoisessa kun on yleensä talvella lunta, niin siellä ei ole läheskään niin pimiää kuin täällä. Antaisin melkein mitä vaan jos saisin pohjoisen talvet tänne. Tökkii nämä talvet täällä kun maa on mustana ja sitä loskapaskaa vaan on monta kuukautta. Onneksi edes vähän sillon tällön saadaan tuota valkoista höttöä taivaalta.

Nyt menen ottamaan makaronilaatikon uunista ja odottelen avoa kotiin kurssilta. (On taas näitä tyhjänpäiväisiä kursseja joilla halutaan vain ja ainoastaan kaunistella tilastoja.)

Taas.

Saikulla ollaan, ja aikaa tappaakseni aattelin muutaman rivin tännekin raapustaa. Toisen kerran tälle syksylle korvatulehdus :(. En tiedä kuinka vanhaksi minun täytyy tulla, että pääsen tuosta lastentaudista eroon. No, on sentään taas vaihteeksi poskiontelotulehduskin samalla kertaa. Viime pe olin saikulla, maanantaina uskaltauduin töihin. Virhe! (Yli)töistä kun pääsin, kuume olikin jo taas siinä kolmekasissa. Siinä se sitten hinaili ylös ja alas, palelun ja hien väliä. Ti lääkäriin ja loppuviikko saikkua. Ehkä tämä tästä lähtee maanantaihin mennessä. Korvaan ja poskiin ei kyllä satu enää niin paljoa (kuuri puolivälissä), mutta kurkku on tosi oudon tuntuinen.

Tajusin juuri, että minulla taitaa olla aika tylsä elämä. Yritin miettiä jotain kirjoitettavaa, mutta en saa mitään juuri päähäni. Töistä en jaksa tässä jauhaa, illat menee lähinnä sohvalla rötvätessä, nörtteillessä tai lukiessa. Mistä sitä sitten kirjottais?

Niin no, kävinhän minä Turun kirjamessuilla. Jotenkin tuntui, että siellä oli vähemmän porukkaa kuin toissa vuonna jolloin siellä viimeksi kävin. Tosin sehän ei ole ollenkaan minun kannalta huono asia. Hermo kestää paremmin kun ei ole niin tungosta. Muutamia kirjoja tietty tarttui taas mukaan. Toinen huomio oli divaripuolella hintojen nousu. Ja niiden hintojen vaihtelu. Jos kirjakauppojen tarjouspöydistä saa saman kirjan kolme euroa halvemmalla kuin divarista, niin mitä järkeä?

Kuvin

Muutama kuvanen kesän varrelta.

Meidän herra.



Arska syöntitouhuissa.




Tämä myytiin viikko sitten pois. Ikävä tuli.

Seuraavat reissuilta.

Aika menee siivillä.

Sinne se kesä meni, toivottavasti ainakin helteet. En ikinä ole ollut erityisen kesä-ihminen, vielä vähemmän perustanut helteistä. Ainoa keino millä helteet menee, on olla järvessä päälakeaan myöten, se vaan ei tahdo onnistua enää nykysin niin hyvin kun kakarana. Töissä on aikalailla yhtä helvettiä ollut noilla kuumilla ilmoilla. Kovasti lämpöhalvausta olen yrittänyt välttää, mutta kerran se pääsi yllättämään. Työpäivien aikana nautitun vissyn määrä ei ole millään tasolla verrannollinen vessareissujen määrään kun kaikki on puskenut läpi jotain muuta reittiä. No, toivottavasti nyt ainakin noitten osalta helpottaa. Olisi syytäkin, onhan nyt jo elokuun puoliväli!

Kesäloma oli ja meni. Ehkä se meni liiankin nopeaa, mutta eihän se ollutkaan kuin vaivaiset kaksi viikkoa. Ilmat oli ihan kivat kun ei ollut liian lämmintä. Sattui jopa loman ainoaksi telttayöksi se hallayö niillä main jolloin oli reilut kolme astetta pakkasta mitattu siinä kulmilla. Hyvin tuli uni siitäkin huolimatta. Ensimmäinen viikko lomasta meni kiertäessä Suomea. Ensimmäiseksi yöksi hurautettiin Lappajärvelle, toiseksi vähän Kemin alapuolelle. Siitä matkalla Kemijärvelle pysähdyttiin Ruotsin puolella (ei nyt ihan suoraan matkan varrella, mutta hyvin pieni lenkki kuitenkin) ja Rovaniemellä. Oli kyllä mukavaa nähdä hyvää ystävää pitkästä aikaa. Vaikka Suomi pieni maa onkin, niin välillä nuo välimatkat ystävän välillä tuntuu sen verran pitkiltä että on vaikeahkoa tavata, mutta onneksi yhteydenpito onnistuu muutenkin. Kemijärvellä oltiin yö, oli tarkoitus käydä Pyhällä kävelemässä, mutta vettä tuli sen verran reilusti ettei siinä sitten ollut mitään järkeä, varsinkaan kun kummallakaan ei ollut mikään hyvä olo. Taisimme saada ruokamyrkytyksen tai jotain sen tapaista toisen aamun aamiaispaikasta. Kemijärveltä Auttikönkäälle yhden sukulaisvisiitin kautta. Luontopolulle lähdettiin reippain mielin, se reipas mieli vaan katosi siinä loppumatkasta, ehkä se valui sen oksennuksen kanssa jonnekin mättään väliin. Avo oli kylläkin oksentanut jo Kemijärvi-Autti välillä, mutta olo ei ollut mikään paha. Minulla se olo oli kyllä ihan karsea. Könkään parkkipaikalla tyhjensin mahaa sitten huutamalla kilpaa ukkosen kanssa raesateessa. Kokemus sekin. Illaksi ehdimme kuitenkin Hossaan muutamista äkkinäisistä pysähdyksistä huolimatta. Kuumettakin todennäköisesti oli ihan huolella kun tuntui ettei riitä vaikka kamina hohkaa punaisena. Avo makasi lattialla kuumassa saunamökissä hien valuessa päästä ja minä makasin huppari päällä makuupussissa ja paiskoin lisää halkoja kamiinaan. Yöllä sitten heräsinkin mökin kuumuuteen. Seuraavana päivänä olo oli kyllä parempi, jaksoin lähteä kalaankin. Avo sai yhden kirjolohen ylös, karkuutti yhden ja minä karkuutin kaksi. No, jotain savustettavaa kuitenkin tuli. Kuopioon hotelliin suuntasimme sitten viimeiseksi yöksi. Avo oksensi koko yön vessassa (herkkä vatsainen tyyppi ja varmasti tuo aiempi käynyt mahan päälle) ja joutui jättämään aamupalan väliin. Missään ei sitten enää kotimatkalla poikettukaan. Vatsojen reistailuista huolimatta tuosta matkasta jäi ihan hyvä mieli, ei siis tosiaankaan mikään paskareissu.

Muutama päivä oltiin välissä kotona ja sitten lähdimme Uuteenkaupunkiin. Siellä on Tampereen kaupungin leirintäalue, vanhemmat olivat jättäneet vaunun sinne jossa sitten olimme kaksi yötä. Ihan mukava paikka kyllä, suosittelen tamperelaisia tutustumaan paikkaan.

Talviturkinkin sain tänä kesänä heitettyä! Viime kesänä se jostain tuntemattomasta syystä jäi tekemättä. Viime viikonloppuna olimme Keski-Suomessa eräällä mökillä ja sinne se turkki sitten jäi. Oli kyllä älyttömän lämmintä vettä!

Tuolta mökiltä tullessa koukkasimme tätini luo ja nyt on pakastin puolillaan viinimarjaa. En oikein tiedä mihin syksyn kaikki sienet mahtuu sitten kun tuli vielä ostettua kaksi laatikkoa mansikkaakin. Ehkä pitää jatkaa tämän päivän linjalla eli alkaa jo nyt tyhjentää sitä pakastinta :D. Mustikkapiirakan otin juuri uunista, ehkä siirryn nauttimaan siitä.

Vähän mutta liikaa.

Aikaa lomaan meinaan. Tämä ja ensi viikko vielä pitäisi jaksaa. Ehkä se helpottaa ensi viikolla kun vakiotyöpari palaa lomalta. Ei sillä, on ihan ok ollut tuo kesätyttökin, mutta välillä tuntuu että on ikävä vakkariparia. Ehkä enemmän samoilla suunnilla joissain asioissa ajatukset. No, enpä ehdi kuin viikon nauttia S:n seurasta ja sitten se LOMA! Okei, hikiset kaksi viikkoa vaan, mutta en todellakaan valita, onneksi edes sen verran. Nyt on kyllä ollut todellista pään hajoitusta pari viikkoa töissä, johtuu varmaan siitä että a) nukun edelleen liian vähän ja olen väsyneenä kuin perseelle ammuttu karhu b) toiset työkohteet sylettää ihan älyttömän paljon nykyään c) sitä melkein vaan laskee minuutteja lomaan ja silloinhan se aika menee vielä hitaammin kuin yleensä ja d) kun on niin pirun kuuma ettei jaksaisi edes laiskotella.

Juhannuskin oli ja meni. En oikein noteerannu sitä mitenkään ihmeelliseksi päiväksi taaskaan, pitkä viikonloppu toki oli ja sehän on aina kiva asia. En muista olenko täällä avautunut siitä miksi tympii juhannus, uusi vuosi ja vappu ainakin (olin avautunut, tarkistin. Mutta menköön kertauksena). No lyhyesti siksi etten ymmärrä miksi pitäisi olla kaikilla hauskaa vain siksi kun sattuu kalenteri sanomaan niin. No, juhannus tai ei, viime viikonloppu oli kuitenkin hauska. Avon kanssa lähdettiin het kun torstaina töistä pääsin, Turkuun siskoni luo. To-su välillä tuli grillattua niin paljon että ihme kun mahduin vielä vaatteisiin. Tikkaa heitettiin kädet kipeiksi, krokettitaitojakin hiottiin tai minun tapauksessa paremminkin herätettiin unohduksista. Mukavaa oli, kiitoksia kaikille osallisena olleille.

Muuta suunnitelmaa ei lomaksi vielä ole, kuin rentoutua jossain päin maata luonnon rauhassa. Siitä on hyvä alkaa, vai mitä!
(Kuva joltain viime kesän venereissulta, mutta kertoo sen minkä tiedän varmaksi lomasta. Luontoa ja kahvia.)

Parhautta

Tänään on kyllä ollut loistokas päivä. No, ensinnäkin vapaata töistä, sehän nyt aina on hyvä asia. Sitten päätettiin lähteä Parolannummelle Panssarimuseoon. Viime kerrasta olikin kulunut jo liian pitkä aika, äitienpäivänä 2006 kävin viimeksi. Olihan siellä kaikenlaista uutta, uuden hallinkin olivat saaneet aikaan ja muuta mielenkiintoista. Tällä kertaa maltoin mieleni enkä räpsinyt satoja kuvia, kun aiemmilta reissuilta niitä on varmasti ihan riittävästi koneella. Ajeltiin molempiin suuntiin pikkuteitä pitkin, motarit on tylsiä. Nälkä yllätti kun tultiin Tampereelle ja suunnattiin Nekalan pizzeriaan vetämään jättimäiset pizzat. Siinäpä sitten yhtäkkiä tulikin aika hämärää ja sade yltyi. Ukkosten rakastajana bongasin heti välähdyksen ja teki mieli huutaa siellä pizzeriassa "Whiiii!", maltoin kuitenkin mieleni autoon saakka. Suunnistimme näköalapaikalle ja näin toistaiseksi tämän kesän parhaan maasalaman (tosin haluan uskoa että tämä tästä vielä paranee, pari viime kesää oli uskomattoman nihkeitä ukkosten suhteen!).

Ainoa mikä latistaa tunnelmaa, on huominen työpäivä. Mutta voihan sitä lohduttaa itseensä, että sitten on taas pari vapaata. Olen oikeastaan yllättynyt siitä, että töissä ei pala hermo juuri ollenkaan. Tästä kuuluu varmasti iso kiitos parhaalle työparille. Yksin jos joutuisi tekemään, en ehkä tekisi ollenkaan.

Loppuun kuva muutaman vuoden takaiselta reissulta.

Oli ja meni.

Vappu nimittäin. En tiedä johtuuko minun vänkääjä-luonteestani, mutta luen vapun samaan kastiin uuden vuoden ja juhannuksen kanssa. Kaikkien on pakko bilettää, tehdä sitä ja tätä, jättää tuota tekemättä ja kaikilla on ennen kaikkea oltava hauskaa tehdessään juurikin sitä. Jaa miksikö? No kun kalenteri sattuu näyttämään tiettyä päivää. Vänkääjä tulee esiin siinä, että hyvin usein jättää kiukullaankin osallistumatta kyseisen asian takia, vaikka olisi kuinka hyvät bileet tiedossa. Ennen muinoin minulla oli tapana aloittaa ikkunoiden pesu vappuaattona puoli viideltä alkuillasta. Ihan yhtä hyvä päivä pestä ikkunat kuin mikä tahansa muukin. Parina viime vuonna kyseinen rituaali on jäänyt väliin tosin, mutta ehkä ensi vuonna taas. Tänä vappuna, poikkeuksena muutamiin viime vuosiin, lähdin kuitenkin kaupungille vapun päivänä. Niinhän siinä kävi jälleen, että hermot oli mennä siellä keskustorin tungoksessa. Ei ole ihmisen paikka se. Parhainta keskustassa oli Vanhan kirjastotalon rappusten edustalla olevat juhlinnat. Suomen kommunistinen puolue piti siellä tänäkin vuonna leiriään. En tunnustaudu tässä kommunistiksi (vaikka huomattavasti ennemmin se kuin porvari), mutta nautin kyllä heidän lauluesityksistään, ja puheetkin saivat muutaman kerran minut nyökyttelemään hyväksyvästi. Ja enhän minä itselleni mitään voinut kun tilaisuuden päätti yhteislauluna Kansainvälinen. No, kai se niin on että vasuri kuin vasuri?
Torilta menimme (avon kanssa siis olimme liikkeellä) Mustanlahden satamaan syömään kesän ensimmäiset kunnon tötteröt (kunnon, koska ensimmäiset oli kyllä niin kaukana tötteröstä kuin olla voi, ehkä se tyttö oli ensimmäistä kertaa ikinä jäätelökauhan varressa eikä kukaan ollut opastanut milliäkään), kuuntelimme ihmisten kiljumista Särkänniemestä ja seurailimme lokkeja. Totesin että se hiellä ja tuskalla joskus ansaittu lippalakki on edelleen yhtä epämukava päässä kuin silloin aikanaan.



Eilen avasin kesän kalastuskauden. Kävimme parissa paikassa kokeilemassa kalaonnea. Ensimmäinen paikka vastasi kai lähinnä citykalastusta ohi ajavien autojen määrän ja saaliin (alumiinia, villalankaa sekä vedessä erinäisiä auton osia ja ainakin kolme rekisterikilpeä) puolesta. Toinen paikka oli kuitenkin rauhallisempi, vaikka moottoritien alla olimmekin. Eipähän niitä autoja ainakaan nähnyt, ja nopeasti niihin ääniinkin tottui eikä niitä sitten noteerannut ollenkaan. Saalis tästä paikasta oli huvittava, mutta kala kuitenkin.

En oikeastaan vieläkään käsitä miten tuo onneton kalaparka onnistui tuossa. Yleensä kai kuoreita saadaan jollain ihan muulla kuin virvelillä? :) Meillä oli myös kaveri seuraamassa hetken meidän puuhia siellä rannassa. Vikkeläkinttuinen otus, mutta ihmeen peloton.

Tänään olimme samassa paikassa kalassa kunnes kyllästyimme tuuleen. Vaidoin virvelin mato-onkeen ja särkiä nousi enemmän kuin jaksoi nostaa.

Huomenna joutuu taas töihin. Voitteko uskoa kuinka paljon kiinnostaa raataa taas koko viikko?

Maanantaita

Miten se voi olla taas maanantai? Viikonloppu meni kyllä luvattoman nopeasti. Lauantaina heräsin puoli kasilta ihan paniikissa, revin avonkin hereille ja kirosin miksei se ole herättänyt mua töihin, miksei kukaan ole soittanut ja kysynyt missä olen jne... Ehkä meni noin viisi minuuttia ennen kuin avo sai minut vakuutettua että on lauantai eikä minun todellakaan tarvitse mennä töihin. La-iltana oli ystäväni kolmekymppiset, ensin vähän virvokkeita hänen kotonaan, sitten hänen miehensä keikalle keskustan kuppilaan. Oli ehkä toinen kerta kahteen vuoteen kun käyn keskustan baarissa. Kyllä on kerrat harventuneet NIIN paljon muutamien vuosien takaiseen menoon nähden, ettei ihan heti uskoisi. Ja pääsimme vielä ajoissa irrottautumaan humusta ja kömpimään pizzerian kautta taksilla kotiin. Jopa sunnuntaina krapulakin melkein loisti poissa olollaan, mitä en pistä pahakseni.

Töissä on yllättävän kivaa hommaan nähden. Iso kiitos siitä kuuluu varmasti hulvattomalle työparilleni. Voisi pää hajota muutamaankin kertaan jossei olisi päätöntä nauruseuraa. Ai niin, sopimushan mulla loppui tuossa pääsiäisenä, mutta postissa on tulossa liitettä työsopimukseen jossa suhde muutetaan toistaiseksi voimassa olevaksi. Toisaalta ihan ok, jonkin näköinen varmuus kuitenkin, vaikka en aio eläkkeelle tuosta hommasta jäädäkään. Ei vaan tuolla "omalla" alalla, metallilla, ole niin mainittavasti kysyntää työntekijöistä juuri tällä hetkellä. Ehkä joskus sitten.

Hirveesti tekisi mieli ottaa yksi tyttö tuonne terraan Arskan ja Hilman kaveriksi vielä. Ei vaan tahdo Tampereelta löytyä. Pitänee soittaa erääseen liikkeeseen tuonne Turun puoleen ja tiedustella asiaa. Jos sitä vaikka ottaisi sukulaisvierailustaan muutakin hyötyä kuin tuttujen naamojen näkemisen. On muuten jännä miten noi sammakot vaihtaa väriään. Kun katsoo aikaisempaa kuvaa täällä Hilmasta ja vertaa sitä tuoreimpaan, on kyllä ero valtava. Se riippuu mm. taustan väristä minkä värinen Hilma on. Arska ei niin paljoa vaihda väriään, mutta jonkin verran kuitenkin. Välillä Hilma on tasaisen vihreä, välillä kuin eri otus:
Näyttää kuin Arska rukoilisi ruokaa (tai sitten että häipyisi sen kameransa kanssa touhottamasta):
(Nämähän saa isommaksi klikkaamalla kuvaa)

Ensimmäistä kertaa melkein minun muistini aikana oikein odotan kesää. Kalastusta, ukkosia, mansikoita (näitä kahta varsinkin tosin olen odottanut joka kesältä), mielenkiintoisia retkiä/matkoja, tuleeko parvekkeesta peikkometsä vai loppuuko inspiraatio kesken. Samalla kun näitä tässä haaveilin, tuli mieleen väistämättä kaikki ne asiat mistä en tykkää kesässä, mutta jospa en vaan suostu niitä nyt ajattelemaan. Melkein kuitenkin väitän, että parasta kesässä on se, että sen jälkeen tulee syksy.

Iltatee odottelee, sitten voi taas todeta että miksi en ollut jo nukkumassa aiemmin.

Still alive.

Tulin ihan vaan toivottamaan pikaisesti hyvät pääsiäiset kaikille.

Vähän on ollut hiljaiseloa tällä rintamalla viime aikoina. Syitä on monia; en edelleenkään osaa mennä viikolla ajoissa nukkumaan (on ollu muka oikeasti kaikenlaista "oikeaa" hommaa niin paljon etten kuitenkaan ole ehtinyt netissä roikkua juuri mitään) eli nukuttaa jatkuvasti ja paljon, olen ravannut pitkin ja poikin (Raumat sun muut kunnat tässä lähempänä), kaikenlaista kevättohinoita yms. No, joskus se menee niin, että muu elämä haittaa nöräämistä? Mutta eiköhän tämä tästä taas suttaannu.

Nauttikaahan kaikki ihanista ilmoista. Seitsemisen kansallispuistoon ei vielä kannata lähteä patikoimaan kuitenkaan ihan hepposissa kengissä, lunta vielä on sen verran, tänään todettiin moinen. Mutta onhan niitä muitakin tapoja nauttia keväästä!

Sinnehän se meni.

Kyllä nämä viikonloput tuntuu menevän tosi nopeaa. Mielellään sitä olisi tietty vaikka viikon lomalla tässä välissä, mutta minkäs teet kun ei ole lomaa näköpiirissä pitkiin aikoihin.
Jotenkin on sellainen olo, että tekisi mieli kirjoitella vaikka mitä, mutta ei kuitenkaan saa mitään järkevää tekstiä aikaiseksi. Ja tuo toinen maailmansotakin kaipailee minua kohta taistelukentälle (siis Medal of Honor). Mutta jospa muutaman kuvan tämän viikonlopun reittien varrelta laittaisi kuitenkin.

Arska (kuvassa) ja Hilima saivat pyydystellä kärpäsiä. Vauhdikkaasti katosivat parempiin suihin.

Häijäässä oli rallia lauantaina.

Siellä paistettiin myös makkaraa.

Tänään käveleskeltiin kaupungilla, mm. tuon ali mentiin.

Vihdoinkin!

Torstaina soitettiin siitä liikkeestä minkä kautta olemme yrittäneet saada noita sammakoita, että niitä olisi taas maahantuojan listalla. Lauantaina saatiin viesti, ettei niitä tullutkaan. Niin pitkältä tuntui odottavan aika, että päätimme jotain muuta kautta yrittää. Muistin että olimme nähneet Ideaparkin Faunattaressa joskus reilu kuukausi sitten noita sammakoita. Soitin sinne ja kysyin onko ne vielä siellä. Olivathan ne, eli siitä sitten vaan autoon ja nokka kohti Lempäälää. Kaksi pitkäkoipista siellä oli ja mukaan lähtivät. On ne vaan ihan uskomattoman veikeitä eläimiä. Yksi pitäisi vielä saada jostain. Jos kävelee vastaan jossain, niin vinkatkaa!

Lehdellä on mukava kölliä. (Klikkaamalla isommaksi)

Ei oikein osaa päättää olisiko valppaana vai jäisikö tähän unille.

Liimanäpeissä riittää pitoa.

Loppuviikon kirous?

Minulla näyttäisi menevän putkeen nämä loppuviikot terveyden kannalta. Viime to-pe olin saikulla mahataudin takia, ja nyt lihasvenähdyksen. Eilen töissä meinasin tulla selälläni rappuset alas, otin kädellä tukea seinästä ja vihlasi aika pirusti kylkeä. Illalla se sitten jostain syystä otti kunnolla itteensä. Aamulla en meinannut saada mitään aikaiseksi kun koko ajan tuntui kuin olisi puukolla kaivettu ja samaa kohtaa poltteli. Töihin kuitenkin raahauduin. Eipä niistä hommista juuri mitään tullut kun joutui vasurilla tekemään, hankalaa oli ja aikaa paloi. Työterveyteen sitten vaan lääkärille näyttämään. Oikean kainalon alta on lihas venähtänyt ja siihen sattuu hengittäessäkin. Tasan yksi asento on, joka on suhteellisen kivuton. Istun tässäkin näpyttelemässä todella oudossa asennossa. Hengittäminenkin sattuu kun rintakehä liikkuu tietysti. Ihmettelen etten telonut ketään, autoa tai itseäni kun huristelin aamupäivän, oli tuo ratin vääntäminen vähän tuskaista. Särkylääkettä ja lepoa oli lääkärin resepti joilla tämä saadaan viikonlopun aikana kuntoon.

Eilen oli ihan paska päivä. Töissä meni ihan ok, mutta sitten iski ihan älytön puutumus ja syletys päälle. Mökötin itsekseni koko illan melkein, vähän piristyin sitten pizzan jälkeen.

Tympii, kun ei sieltä eläinliikkeestä ole kuulunut mitään niiden sammakoiden suhteen. Alkaa nyppimään siihen malliin, että täytynee etsiä niitä elikoita jotain muutakin kautta. Hirveä hinku olisi saada kurnut jo tuonne terraarioon.

Että tämä olisi kunnon syletyspostaus, niin mainittakoon kuinka mulla v*tuttaa ihmiset, jotka jaksaa russuttaa aivan käsittämättömistä asioista. Jos joku kusee sinun muroihin, älä pura sitä kiukuttelemalla minun suuntaan. Ole mies ja kestä elämä.

Viime sunnuntai oli ihan kiva päivä. Lähdettiin avon kanssa Hämeenlinnaan, tykistömuseoon, linnaan ja vankilamuseoon. Minullehan nuo olivat jo vähintään kerran nähtyjä paikkoja, mutta eihän se kertaus pahasta ole. Oli kyllä mukava reissu.



Olihan viime viikossa muutakin positiivista. Ihana tyttö Oulusta riemastutti vierailulla ke-pe. Toivottavasti tämä tapaus tulee opiskelemaan tänne Tampereelle.

Mutta hyvää Runebergin päivää kaikille kuitenkin! Nauttikaa tortuista!

Loisto-olo

Kylläpä on todellinen voittajaolo juuri nyt. Eihän se millään riitä, että on kolmisen viikkoa ollut flunssassa, tokihan siihen pitää saada muuta päälle vielä. Illalla oli maha kipeä ja huono olo, yöllä kahden aikaan sitten heräsin kun mahaan sattui niin paljon. Aamu onkin sitten mennyt vessan puolella Arabialaista halaten. Kasiksi pitäisi mennä hakeen saikkua. Pomokin tuossa aamusta jo soitteli, oli tyytyväinen kun minäKIN olen kipeänä. Teen toisen likan kanssa parina hommia ja hän on ollut myös flunssassa, eilen sitten ilmoitteli että jää saikulle kun nosti kuumeen. Olisin yksin jotenkin selvinnyt tämän päivän hommista, kiire olisi tullut ja hiki, mutta kuitenkin. Äsken toinen tiimi haki avaimet, kai ne sitten käy tekemässä meidän kohteet. Muutenkin tuli vähän paskaan saumaan, eilen hain kaverin asemalta kun tuli Oulusta tänne pääsykokeisiin. Tuolla hän sohvalla nukkuu autuaan tietämättömänä laattaamisista.

Olen huomannut viime päivinä miettineeni erästä ihmistä vuosien takaa muutamaan otteeseen. Johtuu varmastikin siitä, että näen hänen veljeään ohimennen joka toinen viikko jokainen arkipäivä. Jännä huomata, että minun suhtautuminen on muuttunut, tosin olisin huolissani jos ei olisi. Jossain vaiheessa tuskin toivoin hänelle mitään hyvää, mutta nyt toivon vaan että hänellä ja hänen läheisillä olisi kaikki hyvin ja onnea riittäisi. Eikä enää tule negatiivisia muistoja ensimmäisenä mieleen. Tosin onhan ne huonotkin asiat hyvässä muistissa, muttei päällimmäisenä kuitenkaan.

Jos asettelisi itsensä vaakatasoon hetkeksi aikaa vielä ennen kuin suuntana tk.

Missasinko jotain?

Mihin tämä viikonloppu taas meni? Nykyään tuntuu menevän aika muutenkin niin nopeasti, varsinkin nämä viikonloput huristelee ohi ihan tolkutonta vauhtia. Arkipäivät meni kyllä mukavammin kuin viime viikolla, syynä varmaankin avon aamuvuoro. Ehdittiin tekemään yhdessä kaikenlaista, toisin kuin hänen iltaviikkoina. Oli ihan ihme tunne kun esimerkiksi perjantaina olimme jo kolmeen mennessä käyneet myöhäisellä lounaalla (molemmilla jäänyt syöminen töissä väliin) ja selvinneet kaupastakin jo takaisin autoon. Eikä se edes tympäise niin paljoa herätä aamulla aikaisin kun toinenkin nousee samaan aikaan. Ei edes ke ja pe, jolloin kello soi 3.55. Ensi viikolla avo olisi iltavuorossa, mutta vaihtaa vissiin loppuviikosta aamuun. Kivaa :).

Tällä viikolla muutamana päivänä ainakin karttui rutkasti kokemusta talvikeleistä. Ajokorttihan minulla on vasta ollut kesäkuun alusta, niin sitä kokemusta ei ole kamalasti ehtinyt umpihangesta karttua ennen kuin nyt. Kun koko yön sataa lunta, niin umpihangessahan sitä saa ajella kun ennen viittä on liikkeellä pienemmillä teillä. Ojan puolelle en eksynyt kertaakaan, enkä törttöillyt muutakaan. Lehdistä sain kyllä lukea että pelti oli rytissyt. Mieluummin minä hissuttelen teillä kuin sukeltelen ojaan. Ne menee ohi joilla on kiire.

Tänään kävin ensimmäistä kertaa Werstaalla. Ensimmäinen kerta oli avollekin. Etukäteen odotukset museosta oli jostain syystä laimeat, mutta kun sieltä pois tulimme, hehkutin paikkaa koko ajan. Erittäin mielenkiintoisia juttuja, herätti innostusta, ihmetystä, nostipa verenpainettakin ja sai minut monta kertaa jupisemaan ääneen. Jos joku siellä ei ole käynyt vielä, suosittelen kyllä lämpimästi. Yksi päälimmäisistä ajatuksista joka mielessä oli käynnin jälkeen, oli se että vaikka välillä tympii tämä nyky-yhteiskunta, on ne asiat olleet (varsinkin naisilla) joskus niin paljon huonomminkin. Ja olipas uskomaton se Sulzer-höyrykone! Ihan järetön kapistus.

Nyt kyllä karkailee ajatus niin pahasti, että taidan livetä takavasemmalle iltateen keittoon ja sitten jonkun ajan päästä nukkumaan. Luulisi unen tulevankin suht aikaisin, kun viime yönä unet jäi kolmeen tuntiin. Vapaaottelua jumimme seuraamaan telkkarista, unohdimme kokonaan että avo oli lupautunut lähtemään koskelle kalaan aamukasilta. (Eikä tullut ruokakalaa, syväjäätynyt olo kuulemma vaan kaikille kolmelle kalamiehelle.)

Häikii

Valokuvatorstain 116. haaste: planeetta

Joskus tällä planeetalla näkee kauniita asioita.

Dingding!

Ei kylllä tunnu yhtään perjantailta. Ei ole tuntunut koko päivänä, mutta ei kai sen niin väliäkään, kunhan vaan huomenna saa nukkua vähän pitempään kuin arkisin.

Tällä viikolla onkin menny noi aamuheräämiset vähän vaihtelevasti. Ma, to ja pe menin kuuteen töihin, ti vasta yhteentoista ja ke piti olla toisella puolen kaupunkia jo 5.15. Ainainen ongelmahan mulla on se, etten vaan osaa mennä ajoissa nukkumaan. Pieni poikkeus tosin oli tiistai, avo on iltavuorossa, ja olin sikeästi unten mailla jo kymmenen aikaan kun hän tuli töistä. Näin perjantaisin tuo huonosti nukuttu viikko alkaa tuntumaan, väsyttää yleensä ihan älyttömästi. Minun kohdalla ainakin päiväunet on saatanasta, ne sotkee yöunet sitten ihan kokonaan vaikka nukkuisi vaan pikaiset puolen tunnin päikkärit. Plus että oon sitten loppupäivän yleensä huonolla tuulella, eli ei kannata nukkua päikkäreitä. Tänään houkutus meinasi käydä liian suureksi, päädyin sitten torjumaan väsymystä liiankin tutulla keinolla eli kofeiinilla. Keitin pannullisen kahvia ja siemailin päälle vielä puoli litraa energiajuomaa. Mietinpä tuossa itsekin, että olisi varmaan syytä rajoittaa hieman tuota kahvin yms. juontia...

Olisi tuossa pari ilmaista lippua leffaankin, ei vaan osaa päättää mitä menisi katsomaan. Tunnustan katsovani ihan järettömän vähän leffoja, varsinkaan teatterissa. Itseänikin huvittaa kun tajuaa milloin viimeksi olen käynyt teatterissa katsomassa jonkun elokuvan, se oli nimittäin (jos en ihan väärin muista, tuskin ainakaan paljolla heittää) Taru sormusten herrasta - kuninkaan paluu. Ja ilmestymisvuosihan oli 03. Voi hyvin olla että olen jonkun käynyt katsomassa senkin jälkeen, mutta ei vissiin ole ollut mitenkään mieliinpainuva. Ei niitä kuitenkaan tuo 03 jälkeen ole tullut katsottua kuin maksimissaan yksi. Muutenkin katson tosi harvoin elokuvia. Telkkarista ehkä puolen vuoden välein, vuokrattuna keskimäärin yhden vuodessa. Silloin kun vuokraan jonkun, tulee yleensä valittua joku susihuono ja sitten ei taas kiinnosta vuokrailla mitään. Mieluummin luen kirjoja.

Mikähän Taiwan-kausi minulla on tuolla postcrossingissa menossa? Viikon sisällä olen lähettänyt ehkä 5 korttia, joista kaksi Taiwaniin ja olen saanut sieltä viikon sisällä yhden kortin.

Lähdenpä etsimään kaapista Samarinia, tätä se liika kahvin juonti tiesi.

Tiistaitorstai

Olen ollut kyllä tänään päivissä ihan sekaisin. Johtunee varmaan siitä, että tällä viikolla tuntui kuin olisi ollut kaksi maanantaita. Ensin ihan oikea maanantai, ja sitten vapaa päivän jälkeen toinen mokoma. Ei oikein osaa asennoitua siihen, että huomisen työpäivän jälkeen taas vapaata. Mutta ei, en minä toki valita! Se vaan, että mitenhän sitä osaa taas pitkästä aikaa tehdä viisi päivää putkeen töitä?!

Huomenna vielä töihin samaan vanhaan kohteeseen, maanantaina johonkin muualle. Toisaalta ihan kiva, toisaalta ei. Juuri kun tuon homman sai menemään mukavalla rutiinilla eikä tullut joka päivä tuhoton kiire, ja juuri kun tuli melkein mitta täyteen yhtä naista ja hänen joka päiväistä mussutustaan jostain käsittämättömästä asiasta. Kyllä mie varmaan olen kuitenkin ihan tyytyväinen kun vaihtuu kohde.

Tänään oli asukasinfotilaisuus tulevasta putkirempasta. Onhan edellisestä remontista hurjat 13 vuotta aikaa! Toivoa sopii, että nämä tulevat putket kestää ainakin tuplasti tuon ajan. Meidän kämppä on todennäköisesti viimeinen missä työmiehet tulee käymään, ja tämän rapun kohdalla aikataulu menee heinä-elokuulle. Ja remppa alkaa työmaan pystytyksellä maanantain. En osannu arvata että se menee niin pitkälle, vaikka kyllähän minä sen tiesin ettei se ihan hetkessä tapahdu. Siinähän sitä sitten ehtii seurailla mitä kaikkea tästä vielä tulee.

Hirveästi teki mieli kirjoitella kaikkea, mutta ajatus vaeltaa sinne ja tänne niin nopeasti, etten saa mistään kiinni. Ei kai tässä muu auta kuin luovuttaa ja mennä vaikka rekisteröimään 6v tytöltä tullut hauska postcrossing-kortti. Pika-avautuminen vielä aiheesta: Viime viikolla sain jenkeistä "kortin". Ihan järettömän tärähtänyt kuva jostain ikkunasta varmaan otettuna, kuvassa jotain rakennuksia ja metsää. Lähettäjä asuu itse Ohiossa ja kuva otettu Pittsburghista. Ehkä määritelmä "postikortti" on sitten hyvin venyvä... Laitan vielä kuvankin "kortista" (klikkaamalla isonee) :