Missasinko jotain?

Mihin tämä viikonloppu taas meni? Nykyään tuntuu menevän aika muutenkin niin nopeasti, varsinkin nämä viikonloput huristelee ohi ihan tolkutonta vauhtia. Arkipäivät meni kyllä mukavammin kuin viime viikolla, syynä varmaankin avon aamuvuoro. Ehdittiin tekemään yhdessä kaikenlaista, toisin kuin hänen iltaviikkoina. Oli ihan ihme tunne kun esimerkiksi perjantaina olimme jo kolmeen mennessä käyneet myöhäisellä lounaalla (molemmilla jäänyt syöminen töissä väliin) ja selvinneet kaupastakin jo takaisin autoon. Eikä se edes tympäise niin paljoa herätä aamulla aikaisin kun toinenkin nousee samaan aikaan. Ei edes ke ja pe, jolloin kello soi 3.55. Ensi viikolla avo olisi iltavuorossa, mutta vaihtaa vissiin loppuviikosta aamuun. Kivaa :).

Tällä viikolla muutamana päivänä ainakin karttui rutkasti kokemusta talvikeleistä. Ajokorttihan minulla on vasta ollut kesäkuun alusta, niin sitä kokemusta ei ole kamalasti ehtinyt umpihangesta karttua ennen kuin nyt. Kun koko yön sataa lunta, niin umpihangessahan sitä saa ajella kun ennen viittä on liikkeellä pienemmillä teillä. Ojan puolelle en eksynyt kertaakaan, enkä törttöillyt muutakaan. Lehdistä sain kyllä lukea että pelti oli rytissyt. Mieluummin minä hissuttelen teillä kuin sukeltelen ojaan. Ne menee ohi joilla on kiire.

Tänään kävin ensimmäistä kertaa Werstaalla. Ensimmäinen kerta oli avollekin. Etukäteen odotukset museosta oli jostain syystä laimeat, mutta kun sieltä pois tulimme, hehkutin paikkaa koko ajan. Erittäin mielenkiintoisia juttuja, herätti innostusta, ihmetystä, nostipa verenpainettakin ja sai minut monta kertaa jupisemaan ääneen. Jos joku siellä ei ole käynyt vielä, suosittelen kyllä lämpimästi. Yksi päälimmäisistä ajatuksista joka mielessä oli käynnin jälkeen, oli se että vaikka välillä tympii tämä nyky-yhteiskunta, on ne asiat olleet (varsinkin naisilla) joskus niin paljon huonomminkin. Ja olipas uskomaton se Sulzer-höyrykone! Ihan järetön kapistus.

Nyt kyllä karkailee ajatus niin pahasti, että taidan livetä takavasemmalle iltateen keittoon ja sitten jonkun ajan päästä nukkumaan. Luulisi unen tulevankin suht aikaisin, kun viime yönä unet jäi kolmeen tuntiin. Vapaaottelua jumimme seuraamaan telkkarista, unohdimme kokonaan että avo oli lupautunut lähtemään koskelle kalaan aamukasilta. (Eikä tullut ruokakalaa, syväjäätynyt olo kuulemma vaan kaikille kolmelle kalamiehelle.)