Kylläpä on todellinen voittajaolo juuri nyt. Eihän se millään riitä, että on kolmisen viikkoa ollut flunssassa, tokihan siihen pitää saada muuta päälle vielä. Illalla oli maha kipeä ja huono olo, yöllä kahden aikaan sitten heräsin kun mahaan sattui niin paljon. Aamu onkin sitten mennyt vessan puolella Arabialaista halaten. Kasiksi pitäisi mennä hakeen saikkua. Pomokin tuossa aamusta jo soitteli, oli tyytyväinen kun minäKIN olen kipeänä. Teen toisen likan kanssa parina hommia ja hän on ollut myös flunssassa, eilen sitten ilmoitteli että jää saikulle kun nosti kuumeen. Olisin yksin jotenkin selvinnyt tämän päivän hommista, kiire olisi tullut ja hiki, mutta kuitenkin. Äsken toinen tiimi haki avaimet, kai ne sitten käy tekemässä meidän kohteet. Muutenkin tuli vähän paskaan saumaan, eilen hain kaverin asemalta kun tuli Oulusta tänne pääsykokeisiin. Tuolla hän sohvalla nukkuu autuaan tietämättömänä laattaamisista.
Olen huomannut viime päivinä miettineeni erästä ihmistä vuosien takaa muutamaan otteeseen. Johtuu varmastikin siitä, että näen hänen veljeään ohimennen joka toinen viikko jokainen arkipäivä. Jännä huomata, että minun suhtautuminen on muuttunut, tosin olisin huolissani jos ei olisi. Jossain vaiheessa tuskin toivoin hänelle mitään hyvää, mutta nyt toivon vaan että hänellä ja hänen läheisillä olisi kaikki hyvin ja onnea riittäisi. Eikä enää tule negatiivisia muistoja ensimmäisenä mieleen. Tosin onhan ne huonotkin asiat hyvässä muistissa, muttei päällimmäisenä kuitenkaan.
Jos asettelisi itsensä vaakatasoon hetkeksi aikaa vielä ennen kuin suuntana tk.
torstai 29. tammikuuta 2009
sunnuntai 25. tammikuuta 2009
Missasinko jotain?
Mihin tämä viikonloppu taas meni? Nykyään tuntuu menevän aika muutenkin niin nopeasti, varsinkin nämä viikonloput huristelee ohi ihan tolkutonta vauhtia. Arkipäivät meni kyllä mukavammin kuin viime viikolla, syynä varmaankin avon aamuvuoro. Ehdittiin tekemään yhdessä kaikenlaista, toisin kuin hänen iltaviikkoina. Oli ihan ihme tunne kun esimerkiksi perjantaina olimme jo kolmeen mennessä käyneet myöhäisellä lounaalla (molemmilla jäänyt syöminen töissä väliin) ja selvinneet kaupastakin jo takaisin autoon. Eikä se edes tympäise niin paljoa herätä aamulla aikaisin kun toinenkin nousee samaan aikaan. Ei edes ke ja pe, jolloin kello soi 3.55. Ensi viikolla avo olisi iltavuorossa, mutta vaihtaa vissiin loppuviikosta aamuun. Kivaa :).
Tällä viikolla muutamana päivänä ainakin karttui rutkasti kokemusta talvikeleistä. Ajokorttihan minulla on vasta ollut kesäkuun alusta, niin sitä kokemusta ei ole kamalasti ehtinyt umpihangesta karttua ennen kuin nyt. Kun koko yön sataa lunta, niin umpihangessahan sitä saa ajella kun ennen viittä on liikkeellä pienemmillä teillä. Ojan puolelle en eksynyt kertaakaan, enkä törttöillyt muutakaan. Lehdistä sain kyllä lukea että pelti oli rytissyt. Mieluummin minä hissuttelen teillä kuin sukeltelen ojaan. Ne menee ohi joilla on kiire.
Tänään kävin ensimmäistä kertaa Werstaalla. Ensimmäinen kerta oli avollekin. Etukäteen odotukset museosta oli jostain syystä laimeat, mutta kun sieltä pois tulimme, hehkutin paikkaa koko ajan. Erittäin mielenkiintoisia juttuja, herätti innostusta, ihmetystä, nostipa verenpainettakin ja sai minut monta kertaa jupisemaan ääneen. Jos joku siellä ei ole käynyt vielä, suosittelen kyllä lämpimästi. Yksi päälimmäisistä ajatuksista joka mielessä oli käynnin jälkeen, oli se että vaikka välillä tympii tämä nyky-yhteiskunta, on ne asiat olleet (varsinkin naisilla) joskus niin paljon huonomminkin. Ja olipas uskomaton se Sulzer-höyrykone! Ihan järetön kapistus.
Nyt kyllä karkailee ajatus niin pahasti, että taidan livetä takavasemmalle iltateen keittoon ja sitten jonkun ajan päästä nukkumaan. Luulisi unen tulevankin suht aikaisin, kun viime yönä unet jäi kolmeen tuntiin. Vapaaottelua jumimme seuraamaan telkkarista, unohdimme kokonaan että avo oli lupautunut lähtemään koskelle kalaan aamukasilta. (Eikä tullut ruokakalaa, syväjäätynyt olo kuulemma vaan kaikille kolmelle kalamiehelle.)
Tällä viikolla muutamana päivänä ainakin karttui rutkasti kokemusta talvikeleistä. Ajokorttihan minulla on vasta ollut kesäkuun alusta, niin sitä kokemusta ei ole kamalasti ehtinyt umpihangesta karttua ennen kuin nyt. Kun koko yön sataa lunta, niin umpihangessahan sitä saa ajella kun ennen viittä on liikkeellä pienemmillä teillä. Ojan puolelle en eksynyt kertaakaan, enkä törttöillyt muutakaan. Lehdistä sain kyllä lukea että pelti oli rytissyt. Mieluummin minä hissuttelen teillä kuin sukeltelen ojaan. Ne menee ohi joilla on kiire.
Tänään kävin ensimmäistä kertaa Werstaalla. Ensimmäinen kerta oli avollekin. Etukäteen odotukset museosta oli jostain syystä laimeat, mutta kun sieltä pois tulimme, hehkutin paikkaa koko ajan. Erittäin mielenkiintoisia juttuja, herätti innostusta, ihmetystä, nostipa verenpainettakin ja sai minut monta kertaa jupisemaan ääneen. Jos joku siellä ei ole käynyt vielä, suosittelen kyllä lämpimästi. Yksi päälimmäisistä ajatuksista joka mielessä oli käynnin jälkeen, oli se että vaikka välillä tympii tämä nyky-yhteiskunta, on ne asiat olleet (varsinkin naisilla) joskus niin paljon huonomminkin. Ja olipas uskomaton se Sulzer-höyrykone! Ihan järetön kapistus.
Nyt kyllä karkailee ajatus niin pahasti, että taidan livetä takavasemmalle iltateen keittoon ja sitten jonkun ajan päästä nukkumaan. Luulisi unen tulevankin suht aikaisin, kun viime yönä unet jäi kolmeen tuntiin. Vapaaottelua jumimme seuraamaan telkkarista, unohdimme kokonaan että avo oli lupautunut lähtemään koskelle kalaan aamukasilta. (Eikä tullut ruokakalaa, syväjäätynyt olo kuulemma vaan kaikille kolmelle kalamiehelle.)
lauantai 24. tammikuuta 2009
perjantai 16. tammikuuta 2009
Dingding!
Ei kylllä tunnu yhtään perjantailta. Ei ole tuntunut koko päivänä, mutta ei kai sen niin väliäkään, kunhan vaan huomenna saa nukkua vähän pitempään kuin arkisin.
Tällä viikolla onkin menny noi aamuheräämiset vähän vaihtelevasti. Ma, to ja pe menin kuuteen töihin, ti vasta yhteentoista ja ke piti olla toisella puolen kaupunkia jo 5.15. Ainainen ongelmahan mulla on se, etten vaan osaa mennä ajoissa nukkumaan. Pieni poikkeus tosin oli tiistai, avo on iltavuorossa, ja olin sikeästi unten mailla jo kymmenen aikaan kun hän tuli töistä. Näin perjantaisin tuo huonosti nukuttu viikko alkaa tuntumaan, väsyttää yleensä ihan älyttömästi. Minun kohdalla ainakin päiväunet on saatanasta, ne sotkee yöunet sitten ihan kokonaan vaikka nukkuisi vaan pikaiset puolen tunnin päikkärit. Plus että oon sitten loppupäivän yleensä huonolla tuulella, eli ei kannata nukkua päikkäreitä. Tänään houkutus meinasi käydä liian suureksi, päädyin sitten torjumaan väsymystä liiankin tutulla keinolla eli kofeiinilla. Keitin pannullisen kahvia ja siemailin päälle vielä puoli litraa energiajuomaa. Mietinpä tuossa itsekin, että olisi varmaan syytä rajoittaa hieman tuota kahvin yms. juontia...
Olisi tuossa pari ilmaista lippua leffaankin, ei vaan osaa päättää mitä menisi katsomaan. Tunnustan katsovani ihan järettömän vähän leffoja, varsinkaan teatterissa. Itseänikin huvittaa kun tajuaa milloin viimeksi olen käynyt teatterissa katsomassa jonkun elokuvan, se oli nimittäin (jos en ihan väärin muista, tuskin ainakaan paljolla heittää) Taru sormusten herrasta - kuninkaan paluu. Ja ilmestymisvuosihan oli 03. Voi hyvin olla että olen jonkun käynyt katsomassa senkin jälkeen, mutta ei vissiin ole ollut mitenkään mieliinpainuva. Ei niitä kuitenkaan tuo 03 jälkeen ole tullut katsottua kuin maksimissaan yksi. Muutenkin katson tosi harvoin elokuvia. Telkkarista ehkä puolen vuoden välein, vuokrattuna keskimäärin yhden vuodessa. Silloin kun vuokraan jonkun, tulee yleensä valittua joku susihuono ja sitten ei taas kiinnosta vuokrailla mitään. Mieluummin luen kirjoja.
Mikähän Taiwan-kausi minulla on tuolla postcrossingissa menossa? Viikon sisällä olen lähettänyt ehkä 5 korttia, joista kaksi Taiwaniin ja olen saanut sieltä viikon sisällä yhden kortin.
Lähdenpä etsimään kaapista Samarinia, tätä se liika kahvin juonti tiesi.
Tällä viikolla onkin menny noi aamuheräämiset vähän vaihtelevasti. Ma, to ja pe menin kuuteen töihin, ti vasta yhteentoista ja ke piti olla toisella puolen kaupunkia jo 5.15. Ainainen ongelmahan mulla on se, etten vaan osaa mennä ajoissa nukkumaan. Pieni poikkeus tosin oli tiistai, avo on iltavuorossa, ja olin sikeästi unten mailla jo kymmenen aikaan kun hän tuli töistä. Näin perjantaisin tuo huonosti nukuttu viikko alkaa tuntumaan, väsyttää yleensä ihan älyttömästi. Minun kohdalla ainakin päiväunet on saatanasta, ne sotkee yöunet sitten ihan kokonaan vaikka nukkuisi vaan pikaiset puolen tunnin päikkärit. Plus että oon sitten loppupäivän yleensä huonolla tuulella, eli ei kannata nukkua päikkäreitä. Tänään houkutus meinasi käydä liian suureksi, päädyin sitten torjumaan väsymystä liiankin tutulla keinolla eli kofeiinilla. Keitin pannullisen kahvia ja siemailin päälle vielä puoli litraa energiajuomaa. Mietinpä tuossa itsekin, että olisi varmaan syytä rajoittaa hieman tuota kahvin yms. juontia...
Olisi tuossa pari ilmaista lippua leffaankin, ei vaan osaa päättää mitä menisi katsomaan. Tunnustan katsovani ihan järettömän vähän leffoja, varsinkaan teatterissa. Itseänikin huvittaa kun tajuaa milloin viimeksi olen käynyt teatterissa katsomassa jonkun elokuvan, se oli nimittäin (jos en ihan väärin muista, tuskin ainakaan paljolla heittää) Taru sormusten herrasta - kuninkaan paluu. Ja ilmestymisvuosihan oli 03. Voi hyvin olla että olen jonkun käynyt katsomassa senkin jälkeen, mutta ei vissiin ole ollut mitenkään mieliinpainuva. Ei niitä kuitenkaan tuo 03 jälkeen ole tullut katsottua kuin maksimissaan yksi. Muutenkin katson tosi harvoin elokuvia. Telkkarista ehkä puolen vuoden välein, vuokrattuna keskimäärin yhden vuodessa. Silloin kun vuokraan jonkun, tulee yleensä valittua joku susihuono ja sitten ei taas kiinnosta vuokrailla mitään. Mieluummin luen kirjoja.
Mikähän Taiwan-kausi minulla on tuolla postcrossingissa menossa? Viikon sisällä olen lähettänyt ehkä 5 korttia, joista kaksi Taiwaniin ja olen saanut sieltä viikon sisällä yhden kortin.
Lähdenpä etsimään kaapista Samarinia, tätä se liika kahvin juonti tiesi.
torstai 8. tammikuuta 2009
Tiistaitorstai
Olen ollut kyllä tänään päivissä ihan sekaisin. Johtunee varmaan siitä, että tällä viikolla tuntui kuin olisi ollut kaksi maanantaita. Ensin ihan oikea maanantai, ja sitten vapaa päivän jälkeen toinen mokoma. Ei oikein osaa asennoitua siihen, että huomisen työpäivän jälkeen taas vapaata. Mutta ei, en minä toki valita! Se vaan, että mitenhän sitä osaa taas pitkästä aikaa tehdä viisi päivää putkeen töitä?!
Huomenna vielä töihin samaan vanhaan kohteeseen, maanantaina johonkin muualle. Toisaalta ihan kiva, toisaalta ei. Juuri kun tuon homman sai menemään mukavalla rutiinilla eikä tullut joka päivä tuhoton kiire, ja juuri kun tuli melkein mitta täyteen yhtä naista ja hänen joka päiväistä mussutustaan jostain käsittämättömästä asiasta. Kyllä mie varmaan olen kuitenkin ihan tyytyväinen kun vaihtuu kohde.
Tänään oli asukasinfotilaisuus tulevasta putkirempasta. Onhan edellisestä remontista hurjat 13 vuotta aikaa! Toivoa sopii, että nämä tulevat putket kestää ainakin tuplasti tuon ajan. Meidän kämppä on todennäköisesti viimeinen missä työmiehet tulee käymään, ja tämän rapun kohdalla aikataulu menee heinä-elokuulle. Ja remppa alkaa työmaan pystytyksellä maanantain. En osannu arvata että se menee niin pitkälle, vaikka kyllähän minä sen tiesin ettei se ihan hetkessä tapahdu. Siinähän sitä sitten ehtii seurailla mitä kaikkea tästä vielä tulee.
Hirveästi teki mieli kirjoitella kaikkea, mutta ajatus vaeltaa sinne ja tänne niin nopeasti, etten saa mistään kiinni. Ei kai tässä muu auta kuin luovuttaa ja mennä vaikka rekisteröimään 6v tytöltä tullut hauska postcrossing-kortti. Pika-avautuminen vielä aiheesta: Viime viikolla sain jenkeistä "kortin". Ihan järettömän tärähtänyt kuva jostain ikkunasta varmaan otettuna, kuvassa jotain rakennuksia ja metsää. Lähettäjä asuu itse Ohiossa ja kuva otettu Pittsburghista. Ehkä määritelmä "postikortti" on sitten hyvin venyvä... Laitan vielä kuvankin "kortista" (klikkaamalla isonee) :
Huomenna vielä töihin samaan vanhaan kohteeseen, maanantaina johonkin muualle. Toisaalta ihan kiva, toisaalta ei. Juuri kun tuon homman sai menemään mukavalla rutiinilla eikä tullut joka päivä tuhoton kiire, ja juuri kun tuli melkein mitta täyteen yhtä naista ja hänen joka päiväistä mussutustaan jostain käsittämättömästä asiasta. Kyllä mie varmaan olen kuitenkin ihan tyytyväinen kun vaihtuu kohde.
Tänään oli asukasinfotilaisuus tulevasta putkirempasta. Onhan edellisestä remontista hurjat 13 vuotta aikaa! Toivoa sopii, että nämä tulevat putket kestää ainakin tuplasti tuon ajan. Meidän kämppä on todennäköisesti viimeinen missä työmiehet tulee käymään, ja tämän rapun kohdalla aikataulu menee heinä-elokuulle. Ja remppa alkaa työmaan pystytyksellä maanantain. En osannu arvata että se menee niin pitkälle, vaikka kyllähän minä sen tiesin ettei se ihan hetkessä tapahdu. Siinähän sitä sitten ehtii seurailla mitä kaikkea tästä vielä tulee.
Hirveästi teki mieli kirjoitella kaikkea, mutta ajatus vaeltaa sinne ja tänne niin nopeasti, etten saa mistään kiinni. Ei kai tässä muu auta kuin luovuttaa ja mennä vaikka rekisteröimään 6v tytöltä tullut hauska postcrossing-kortti. Pika-avautuminen vielä aiheesta: Viime viikolla sain jenkeistä "kortin". Ihan järettömän tärähtänyt kuva jostain ikkunasta varmaan otettuna, kuvassa jotain rakennuksia ja metsää. Lähettäjä asuu itse Ohiossa ja kuva otettu Pittsburghista. Ehkä määritelmä "postikortti" on sitten hyvin venyvä... Laitan vielä kuvankin "kortista" (klikkaamalla isonee) :
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
