sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Oli ja meni.

Vappu nimittäin. En tiedä johtuuko minun vänkääjä-luonteestani, mutta luen vapun samaan kastiin uuden vuoden ja juhannuksen kanssa. Kaikkien on pakko bilettää, tehdä sitä ja tätä, jättää tuota tekemättä ja kaikilla on ennen kaikkea oltava hauskaa tehdessään juurikin sitä. Jaa miksikö? No kun kalenteri sattuu näyttämään tiettyä päivää. Vänkääjä tulee esiin siinä, että hyvin usein jättää kiukullaankin osallistumatta kyseisen asian takia, vaikka olisi kuinka hyvät bileet tiedossa. Ennen muinoin minulla oli tapana aloittaa ikkunoiden pesu vappuaattona puoli viideltä alkuillasta. Ihan yhtä hyvä päivä pestä ikkunat kuin mikä tahansa muukin. Parina viime vuonna kyseinen rituaali on jäänyt väliin tosin, mutta ehkä ensi vuonna taas. Tänä vappuna, poikkeuksena muutamiin viime vuosiin, lähdin kuitenkin kaupungille vapun päivänä. Niinhän siinä kävi jälleen, että hermot oli mennä siellä keskustorin tungoksessa. Ei ole ihmisen paikka se. Parhainta keskustassa oli Vanhan kirjastotalon rappusten edustalla olevat juhlinnat. Suomen kommunistinen puolue piti siellä tänäkin vuonna leiriään. En tunnustaudu tässä kommunistiksi (vaikka huomattavasti ennemmin se kuin porvari), mutta nautin kyllä heidän lauluesityksistään, ja puheetkin saivat muutaman kerran minut nyökyttelemään hyväksyvästi. Ja enhän minä itselleni mitään voinut kun tilaisuuden päätti yhteislauluna Kansainvälinen. No, kai se niin on että vasuri kuin vasuri?
Torilta menimme (avon kanssa siis olimme liikkeellä) Mustanlahden satamaan syömään kesän ensimmäiset kunnon tötteröt (kunnon, koska ensimmäiset oli kyllä niin kaukana tötteröstä kuin olla voi, ehkä se tyttö oli ensimmäistä kertaa ikinä jäätelökauhan varressa eikä kukaan ollut opastanut milliäkään), kuuntelimme ihmisten kiljumista Särkänniemestä ja seurailimme lokkeja. Totesin että se hiellä ja tuskalla joskus ansaittu lippalakki on edelleen yhtä epämukava päässä kuin silloin aikanaan.



Eilen avasin kesän kalastuskauden. Kävimme parissa paikassa kokeilemassa kalaonnea. Ensimmäinen paikka vastasi kai lähinnä citykalastusta ohi ajavien autojen määrän ja saaliin (alumiinia, villalankaa sekä vedessä erinäisiä auton osia ja ainakin kolme rekisterikilpeä) puolesta. Toinen paikka oli kuitenkin rauhallisempi, vaikka moottoritien alla olimmekin. Eipähän niitä autoja ainakaan nähnyt, ja nopeasti niihin ääniinkin tottui eikä niitä sitten noteerannut ollenkaan. Saalis tästä paikasta oli huvittava, mutta kala kuitenkin.

En oikeastaan vieläkään käsitä miten tuo onneton kalaparka onnistui tuossa. Yleensä kai kuoreita saadaan jollain ihan muulla kuin virvelillä? :) Meillä oli myös kaveri seuraamassa hetken meidän puuhia siellä rannassa. Vikkeläkinttuinen otus, mutta ihmeen peloton.

Tänään olimme samassa paikassa kalassa kunnes kyllästyimme tuuleen. Vaidoin virvelin mato-onkeen ja särkiä nousi enemmän kuin jaksoi nostaa.

Huomenna joutuu taas töihin. Voitteko uskoa kuinka paljon kiinnostaa raataa taas koko viikko?

5 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Hauskaa. Me ollaan vappuna taidettu kävellä ihan samoja jalanjälkiä. Tuommoinen samanlainen varjokuvakin tuli otettua Mustanlahden satamassa. :D

Tinka kirjoitti...

Tämä toinen vänkääjä (mm. nuo kalenterin turhat juhlapyhät..) nostais tässä kohtaa peukun pystyyn!

Ja ootta käyny kalassa! Hienoa! Me vasta pähkitään, että kunpa päästäs pohjoseen mökille, niin siellä sitte.

Kiva kalakaveri - olisin ehkä säikähtäny vähän :)

Hyvää työviikkoa!

Hanna kirjoitti...

Tiina, katsoinkin sun blogista että samoilla nurkilla olet vappupäivänä pyörinyt :)

Tinka, ei muuta kuin kalaan vaan, ihan kivaa se on täällä etelässäkin :). Ja kiitos, työviikko alkoi ainakin pitkällä ja puuduttavalla päivällä, mutta jospa se siitä vähän paranisi.

Minja kirjoitti...

Mulla ihan sama juttu. Ei jaksa tuollaisia pakkojuhlia! Vappuaattokin työpäivä ja sitten olisi pakko muka jaksaa lähteä jonnekin, vain koska kalenteri sanoo niin. En lähtenyt, olin yksin kotona aattoillan ja kivaa oli. :)

Hanna kirjoitti...

Minja, oikea asenne! En tiedä onko se pakko-sana siinä mikä ahdistaa, mutta ei nappaa sitä vähääkään mitä normaalisti nuo tuommoiset päivät.
Ja kuka sitä työpäivän jälkeen jaksaa mihkään tungokseen lähteä hermojaan menettämään, kuitenkin lipsahtaisi vaan myöhäisen puolelle ja sitten olisi koko viikonloppu pilalla väsymyksen ja krapulan takia. (Tai sitten olen tullut vaan vanhaksi ja tylsäksi... :D)