Oli ja meni.

Vappu nimittäin. En tiedä johtuuko minun vänkääjä-luonteestani, mutta luen vapun samaan kastiin uuden vuoden ja juhannuksen kanssa. Kaikkien on pakko bilettää, tehdä sitä ja tätä, jättää tuota tekemättä ja kaikilla on ennen kaikkea oltava hauskaa tehdessään juurikin sitä. Jaa miksikö? No kun kalenteri sattuu näyttämään tiettyä päivää. Vänkääjä tulee esiin siinä, että hyvin usein jättää kiukullaankin osallistumatta kyseisen asian takia, vaikka olisi kuinka hyvät bileet tiedossa. Ennen muinoin minulla oli tapana aloittaa ikkunoiden pesu vappuaattona puoli viideltä alkuillasta. Ihan yhtä hyvä päivä pestä ikkunat kuin mikä tahansa muukin. Parina viime vuonna kyseinen rituaali on jäänyt väliin tosin, mutta ehkä ensi vuonna taas. Tänä vappuna, poikkeuksena muutamiin viime vuosiin, lähdin kuitenkin kaupungille vapun päivänä. Niinhän siinä kävi jälleen, että hermot oli mennä siellä keskustorin tungoksessa. Ei ole ihmisen paikka se. Parhainta keskustassa oli Vanhan kirjastotalon rappusten edustalla olevat juhlinnat. Suomen kommunistinen puolue piti siellä tänäkin vuonna leiriään. En tunnustaudu tässä kommunistiksi (vaikka huomattavasti ennemmin se kuin porvari), mutta nautin kyllä heidän lauluesityksistään, ja puheetkin saivat muutaman kerran minut nyökyttelemään hyväksyvästi. Ja enhän minä itselleni mitään voinut kun tilaisuuden päätti yhteislauluna Kansainvälinen. No, kai se niin on että vasuri kuin vasuri?
Torilta menimme (avon kanssa siis olimme liikkeellä) Mustanlahden satamaan syömään kesän ensimmäiset kunnon tötteröt (kunnon, koska ensimmäiset oli kyllä niin kaukana tötteröstä kuin olla voi, ehkä se tyttö oli ensimmäistä kertaa ikinä jäätelökauhan varressa eikä kukaan ollut opastanut milliäkään), kuuntelimme ihmisten kiljumista Särkänniemestä ja seurailimme lokkeja. Totesin että se hiellä ja tuskalla joskus ansaittu lippalakki on edelleen yhtä epämukava päässä kuin silloin aikanaan.



Eilen avasin kesän kalastuskauden. Kävimme parissa paikassa kokeilemassa kalaonnea. Ensimmäinen paikka vastasi kai lähinnä citykalastusta ohi ajavien autojen määrän ja saaliin (alumiinia, villalankaa sekä vedessä erinäisiä auton osia ja ainakin kolme rekisterikilpeä) puolesta. Toinen paikka oli kuitenkin rauhallisempi, vaikka moottoritien alla olimmekin. Eipähän niitä autoja ainakaan nähnyt, ja nopeasti niihin ääniinkin tottui eikä niitä sitten noteerannut ollenkaan. Saalis tästä paikasta oli huvittava, mutta kala kuitenkin.

En oikeastaan vieläkään käsitä miten tuo onneton kalaparka onnistui tuossa. Yleensä kai kuoreita saadaan jollain ihan muulla kuin virvelillä? :) Meillä oli myös kaveri seuraamassa hetken meidän puuhia siellä rannassa. Vikkeläkinttuinen otus, mutta ihmeen peloton.

Tänään olimme samassa paikassa kalassa kunnes kyllästyimme tuuleen. Vaidoin virvelin mato-onkeen ja särkiä nousi enemmän kuin jaksoi nostaa.

Huomenna joutuu taas töihin. Voitteko uskoa kuinka paljon kiinnostaa raataa taas koko viikko?