Köh köh

Sitä on vissiin flunssaa liikkeellä. Mulla on ollut reilun viikon jo sellainen olo, että flunssa olisi tulossa. Ei vaan ole tullut kunnolla vielä, mutta pahasti näyttää siltä että nyt tulee. Kurkku on karheampi ja lämpöäkin on noussut vähäsen. Avo kuulostaa kipeältä myöskin. Stockalla käytiin tänään ja valehtelematta joka toinen myyjä ja asiakas aivasteli. Kunhan vaan ei tulisi viime talven kaltaista poskiontelokierrettä, silloin meni kyllä antibioottia toisen perään ihan huolella.

Lauantaina käytiin Helsingissä. Se on kyllä sellainen kaupunki, että mun hermoilla tuntuu aina kivalta tulla takaisin Tampereelle. Tai ehkä se johtuu siitä, että olen aina siellä missä tungoskin on. Tällä kertaa sitä tungosta riitti messukeskuksessa kirjamessuilla. Aamusta (oltiin siellä jo heti kymmenen jälkeen) ei ollut vielä paha, mutta puolen päivän aikaan olikin jo ihan toinen juttu. Siskoni miehensä kanssa Turusta olivat siellä myös. Yleensähän meillä on ollut tapana käydä Turun kirjamessuilla, mutta tänä vuonna jäivät väliin, eli oli pakko korvata ne Helsingin vastaavilla. Kiinnitin huomiota, että divaripuolella hinnat vaikutti jokseensakin korkeammilta kuin viime vuonna Turussa, johtuuko sitten yleisestä kallistumisesta, vaiko paikkakunnasta, en tiedä. Mutta ihan hyviä ostoksia tehtiin silti.
Messuilta paineltiin sitten Ikeaan. Ei kai vaan sielläkin sitten porukkaa ollut ihan riittämiin, eipä. Piti mennä hakeen sieltä vaan minifångsteja rottahäkkiin, mutta viisikymppiä saatiin tuhlattua siellä. Tosin ei kyllä mitään oikeasti turhaa ostettu. Kaikenlaista pientä tarpeellista rottapehmolelusta (joka sai nimekseen Otto Waldemar) peltiseen poljinroskikseen.

Tänään kävin sitten hamstraamassa postikortteja Kirjatorilta ja Puutarhakadun korttikaupasta. Niitähän mulla on toki muutenkin kotona, mutta kun selailin niitä, niin tulin siihen tulokseen, että muutaman (tässä tapauksessa reilut parikymmentä) kivan tarvin vielä. Nyt niitä kortteja alkaa sitten menemäänkin tuon postcrossingin takia enemmän kuin aiemmin.
Anoppi poikkesi tuossa iltalenkillään täällä kahvilla. Toisaalta pakko ihailla ihmistä joka pystyy puhumaan niin paljon koko ajan ja vaihtamaan aihetta sujuvasti kesken lauseen. Kun vielä pystyisi kehittämään itselleen sellaisen kyvyn, että voisi seurata kärryillä pysyen tätä tulvaa. Oli muuten ensimmäistä kertaa tarpeen nuo Oriflamen huulipunanäytteet. Kun ne tuli mulle, ajattelin että ei kai näillä mitään tee, mutta kyllä anoppi niihin jaksoi perehtyä, kai ne sitten tarpeellisia ovat. Tuoksunäytteiden tarpeellisuus on kyllä tullut testattua jo aiemmin.

Tekisikö tee ehkäpä hyvää? Kyllä luulen niin, siispä vettä kiehumaan.