Kaikenlaista sitä...

Olipas ihmeen kivuton maanantai töiden suhteen ainakin. Ihmettelin miten oli niin helppoa herätä aamulla puoli viideltä, eikä oikeestaan vieläkään ole paljoa tympäissyt. Tosin työpäivähän on jo takana, että tuskin sitä syletystä isommin tuleekaan?

Viikonloppu meinasi alkaa kyllä mielenkiintoisissa merkeissä. Viime viikonhan olin yhdellä koululla töissä, ja meidän sossutilat on siellä kellarikerroksessa. Menin sitten neljän maissa käymään vessassa, ja laitoin perässäni oven lukkoon tapani mukaan. Soitin vielä avollekin, että oon vähän aikataulusta edellä, voin jopa päästä aiemmin lähtemään kotiin. No, sitten kun yritän ulos siitä betonikopista, niin eihän se ovi mihkään aukea. Onneksi kuljetan puhelinta taskussa koko työpäivän, enkä jätä sitä esim. pukukaappiin. Vaikka siellä vessassa huonot kentät olikin, sain soitettua pomolle. Hän sitten soittelemaan sinne ja tänne, lopulta sai kiinni ko. koulun reksin, joka puolestaan sai kiinni muutaman tyypin, jotka olivat vielä koululla. Ensin sinne oven taakse tuli rapistelemaan nämä kolme ihmistä. Aikansa ovea roplattuaan ilman tuloksia, päätyivät soittamaan huoltojampan paikalle. Hän ähersi oven parissa aikansa, päätti sitten mennä hakemaan sorkkaraudan. Hyvin kaikui sitten hetken se pauke vessan betoniseinistä, mutta ovi pysyi kiinni. Huoltojamppa käski yrittää rikkoa sitä ovea kun oli sitä heikentänyt sillä sorkkaraudalla. Aukenihan se viimein, puolitoista tuntia siellä sainkin kökkiä. Olisi voinut käydä mielenkiintoiseksi jossei pomo olisi vastannut puhelimeen kun työaika oli jo loppunut.

Lauantaina käytiin katsomassa ilotulitusta avon, veljensä ja tämän vanhemman (kohta 4v) muksun kanssa. Muksu oli kotona ollut ihan reteenä kun pääsee katsomaan paukkuja, mutta niinhän siinä kävi kuten arvata saattoi. Heti kun päästiin Koskipuistoon, alkoi se kitinä että hän tahtoo kotiin. Sitten kun ekat raketit paukahti, alkoi itku vaikka oli korvatulpatkin. Eikä hän kuulemma halunnut ees nähdä niitä raketteja, veti vaan pipon silmille. No, ehkä hän joskus alkaa nauttia noista paukuistakin...

Sunnuntai oli osittain orastavaa hermojen menetystä. Päätettiin lähteä ostohysteriahelvettiin, myös Ideaparkkina tunnettuun paikkaan. Aateltiin että jos mennään ajoissa, ei siellä ole niin kauhea ryysis. 12.10 oltiin parkkiksella, ja se oli melkeinpä jo silloin ammuttu täyteen. Tosin vielä täydempi se oli sitten kun lähdettiin, siellä olisi parkkisakkoja saanut liisat kirjoittaa ranteet hellinä. Joululahjoja lähdettiin ostamaan, ja yllättävän hyvin niitä saatiinkin hankittua. Se ihmismäärähän siellä sitä hermoa vaan kiristää, meistä kumpikaan kun ei ole mitään ruuhkissa viihtyvää tyyppiä. Tarkoituksena oli käydä syömässä siellä jotain, mutta luovuttiin toivosta kun nähtiin jonot joka ruokapaikkaan. Samasta syystä jäi kahvitkin välistä. No, nälkä kadotettiin täydellisesti keskustassa Haraldissa. Tuosta paikasta voisi tulla vaikka joku perinne meille näihin aikoihin vuodesta, vuosipäivän tienoilla. En kyllä suostu ottamaan mitään stressiä noista muutamasta puuttuvasta joululahjasta, tänään käyn vielä kaupungissa hommaamassa yhden, tässä on hyvin vielä aikaa, ja pari ideaa on jo mitkä toteutan viikonlopun Turun reissun yhteydessä. Jospa pitkästä aikaa säästyisi siltä 23. päivän syletykseltä kun yrittää muiden myöhäisten kanssa epätoivoisesti löytää jotain...