Sanoja ja kuvia

Väärä loma

2012-01-23T15:12:00.000+02:00

Olin ajatellut lomailevani seuraavan kerran talvilomaviikolla vasta, mutta käsi päätti olla eri mieltä. Viime ke se ilmoitteli että nyt riittää, Mehiläisen kautta saikulle. Tänään uudestaan lääkärille ja tuomio oli että viikko saikkua, jossei perjantaina ole parempi ni sitte pitää antaa piikkiä. Rakastan tuota tenniskyynärpäätä. Ja omaa tyhmää ittiäni, joka ei malta saikuttaa tarpeeksi että se käsi ehtisi kunnolla parantua. Tällä kertaa sentään älysin hakia sitä saikkua ajoissa, ei tarvi olla molemmat käpälät tulehtuineina.

Olen pitäny ittiäni aina viimesen päälle lihansyöjänä, mutta nyt on tullu semmosia fiiliksiä, että kai sitä ruokaa voi tehä ilman sitä ainasta lihaa (tai satunnaista kalaa). Kaupan hevi-osastolla oon tehny heräteostoksia ja niistä sitten improvisoinu mahan täytettä. Mielihyvin otan vastaan kivoja kasvisruokareseptejä jos vaan joku tahtois niitä jakaa mun kans :D.

Mietin kauan aikaa että kirjotanko mitään vaaleista. Toisaalta voisin möyhötä niistä vaikka kuinka paljon, siitä miten ihmiset äänesti taas väärin ja ja ja... Mutta mitä se hyödyttää, jälkikäteen ainakaan ei mitään. Eilen kun näin tulokset, tuumasin vaan että yhtä helppo valinta kuin ekalla kierroksella se, ketä äänestän. Ensimmäisellä kierroksellahan se oli ittestään selvää. Jostain periaatteesta joudun nyt ehkä vähän, en ihan tinkimään, vaan venyttämään rajoja ehkä ennemminkin, mutta jos toinen vaihtoehto kuuluu kategoriaan "en ikinä", niin ei kai siinä sitten ole kahta sanaa...

Talvilomalla lupauduin avon kans viemään anopin Tallinnaan, ei ole koskaan aiemmin siellä käynyt. Saa nähdä miten Hannan hermon käy, teenkö Itämeren ylityksen ennätyksen talvikelissä uimalla vai meneekö leppoisammin. Pitäis vaan osata ottaa se hermostumatta, mutta se nyt ei aina vaan ole ihan niin helppoa :D.

Kattihaaste #8: Ikkunassa

2012-01-20T13:36:00.000+02:00

Löysin kattihaasteen ja aattelinpa osallistua kun sattui olemaan kamera käden ulottuvilla ja haasteen mukaista kuvattavaa.

Viiru se siinä lempipaikallaan tarkastelee maailman menoa.

Poijat

2011-10-04T10:33:00.000+03:00

Ollaan avon kanssa jo pitemmän aikaa pohdittu uusien perheenjäsenten hankintaa, eilen tämä sitten toteutui. Saanko esitellä herrat:

Manu 10v:

Viiru 4v:

Pojat tuli meille löytöeläinkodista jossa olivat olleet kolmisen kuukautta edellisen omistajan kuoltua. Yllättävän hyvin ovat kotiutuneet, ruoka ja juoma maistuu, laatikko on löytynyt, Manu innostuu kunnolla kehräämään rapsuttaessa, Viiru on kunnon puskutraktori silloin kun kaipaa kosketusta. Ensivaikutelma on, että nämä jässikät on kyllä loistotyyppejä. Manun hännäntöpö on hellyyttävä :).

Kahvin puutetta vai ukkosta?

2011-07-01T15:40:00.000+03:00

Nimittäin kummasta tuo minun päänsärky johtuu... Jos ensimmäisestä, asian pitäisi olla ihan justiinsa korjattu, jos jälkimmäisestä, toivotaan kunnon myrskyä.

Olen monta kertaa kironnu kärsimättömyyttäni. Vaihteeksi oli taas päästäni kadonnu salasana tänne, ja tahkosin aikani vaihtoehtoja. Muistin kyllä, että johonki lapulle oon sen kirjottanu, mutta eihän sitä lappua tietty löytyny. Lisää hermojen menetystä ja luovan parveketauon jälkeen vilkasin viä kerran siihen laatikkoon missä sen lapun ois pitäny olla, ja siinähän se köllötteli päälimmäisenä. Sylettää väliin ittiänsäki kun ei oo sitä kärsivällisyyttä ollenkaan, tosin haluaisin kovasti syyttää näitä helteitä, ei kai kellään ole hermoja tällä ilmalla.

Viime päivityksen jälkeen on tapahtunutki sitte vähän vaikka mitä. Ostettiin avomiehen kans asunto, ensimmäinen oma molemmille :). Kymmenen neliötä tässä on enemmän tilaa kuin tuolla vanhassa ja neliöitäkin tärkeämpi on lisähuone. Enää ei tarvi v*ttuuntua siitä, että makkarissa on tuhottomasti kaikkea muutakin kuin tarpeellista, nyt sai tietokoneet sun muut sälpät tänne ylimääräiseen. Joku nimi tälle huoneelle pitäisi varmaan keksiä, harrastehuone kuulostaa niin jotenkin viralliselta ja ylimääräinen irralliselta. Remppaa ollaan jonkun verran tehty, seiniä maalattu, laminaattia ja listoja laitettu, kattojakin jouduttiin maalaileen. Vielä on toki paljon hommaa jäljellä, mutta ei ole mikään kiire. Olkkarissa pitäisi tapetoida pari seinää jossain välissä, makkarin vaatekaapit maalata ja tänne ylimääräiseen (menköön tällä nimellä toistaiseksi) ei olla tehty vielä mitään, oikeastaan lattiasta kattoon pitäisi tehdä jotain. Eniten on ärsyttänyt nuo katon maalaukset, periaatteessa ne oli ihan siistit, mutta edelliset seinien maalaajat olivat onnistuneet tökkiin telalla kaikki reunat katosta maaliin. En tiennytkään kuinka montaa eri vaaleanpunaiseen viittaavaa sävyä on olemassa ennen kuin näin tämän kämpän. Yhtään niistä ei kyllä jätetä jäljelle. Mielenkiinnolla odotan, onko meillä kolmaskin asukki. Kuulin naapurilta, että edellinen asukas oli kuollut tähän kämppään ja ei mitään kunnon todisteita vielä ainakaan kummittelusta. Ensin ajattelin että hyi prkl mitään kummituksia, mutta jos se lepponen ois, ni ei kai se sit ois niin paha asia? No, makkarin kaapin ovet kyllä aukeilee väliin itekseen, mutta todennäkösesti ne on vaan sen verran vinot eikä oo laitettu kunnolla kiinni. Äskeinen makkarin oven järetön kiinni pamahdus (säikähdin muuten pikkusen!) johtu vaan läpivedosta. Melkein tekis mieli huhuilla antaan joku merkki jos tänne ois entinen asukki jäänyt, mutta varmasti oisin paskat housussa jos jotain sitte tapahtuiski, eli taidan jättää väliin :D Ei niin pätkääkään mun väri.

Toisin kuin tässä näkyvät keittiön ja eteisen seinät.

Ens viikko olis vielä töitä, sitten alkaa kesäloma. Jospa loman aikana saatais taas jotain tehtyä tänne, vaikkapa tapetointia. Mulla on täydet neljä viikkoa, miehellä puolet siitä vaan, mutta eiköhän sitä jotain saa aikaan, varsinkin kun ei olla pohjoiseen suuntaamassa tällä kertaa. Saimaan saareen kyllä tuli kutsu, tuskin maltan odottaa :)

Rinkulankin sain tuossa vasemman käden yhteen sormeen ;). Vihjailut siis tuotti vihdoin tulosta.

:)

2011-03-29T07:25:00.000+03:00

Pakko oli tulla raapustamaan elonmerkkejä tännekin. Yritin tehä tätä samaa jo muutamia viikkoja sitten, mutta luovutin, kun en millään meinannu ensin muistaa käyttäjätunnustani, ja sitten hakkasin tunnin päätä seinään ja sormet hellinä kokeilin noin miljoonaa eri salasanaa, tuloksetta. Nyt meni viiennellä kerralla oikein :)

Hirmusesti menny aikaa viime kirjotuksesta, mutta ehkä mulla on niin tylsä elämä, ettei juuri mitään ihmeellistä ole tapahtunu. Poskiontelot leikattiin ja tenniskyynärpää sekä tulehtuneet jänteet ranteessa on huolehtineet siitä, ettei ole tarvinnu kärsiä saikun puutteesta. Alkaa pikkuhiljaa hajoaan pää taas, neljättä viikkoa olen nyt tuon ranteen kans saikulla, perjantaina pääsee onneksi jo töihin. Vähän jännittää, miten se ranne kestää. Aamulla kävin nakkaan autolla avon töihin, ja tuntu siltä ettei tuo ranne ratin vääntöä viä arvostanu, siksi epäilyttää nuo työt kun niissä nyt sattuu tartteen käsiään.

Tän saikun aikana olen löytäny itestäni kauhean maailmantuska-piirteen. Kun ei ole joutunut töissä olemaan, on ollut aikaa seurata liiankin paljon tuota Japanin tilannetta, samoin Libyaa sun muuta. Tsunami ja Fukushiman jutut mulla ahisti niin paljon, että olin itekki ihan yllättyny. Samalla koukutuin tosissani Twitteriin. Ihan loistava "uutiskanava" jos niin haluaa. <3.

Lupaan pyhästi päivittää tätä nyt vähän aktiivisemmin, jos näin ei tapahdu, läimäyttäkää mua tuolla kommenttilaatikossa, jooko? Tällä kertaa lyhkänen pikapostaus ihan vaan siitä ilosta että muistin tunnarit! Nyt keittään kahvia kun lupauduin kuskiksi äidille. Ostettiin hänelle synttärilahjaksi kahden eri hoidon lahjakortti Frantsilan hyvän olon keskukseen, tänään vuorossa kalevalainen jäsenkorjaus :). (Pikkusenko tekis itelläki mieli johki ihanaan hoitoon, tai ihan vaikka vaan hierojalle....)

Kesäkooma on ohi!

2010-08-27T13:57:00.000+03:00

Mietin tässä aamusella sellaista, että mulla taitaa olla aina kesäisin jonkun sortin kooma. Ei se kaikissa asioissa näy, mutta monissa. Joissain jutuissa sitä riittää energiaa vaikka kuinka, mutta moni sellainen asia, joiden tekemistä talvella pitää itsestään selvyytenä jää totaalisesti tekemättä. Tai ainakin niiden tekeminen vaatii suunnattomia ponnisteluja. Näitä asioita tuntuu olevan mm. yhteydenpito ihmisiin, levy- ja kirjahyllyn järjestyksessä pitäminen, nörääminen, kokkailu. Syksy kun tulee, pomppaa jostain hirveästi energiaa, ja sitten jaksaakin tehdä kaikenlaista. Pieni energiapomppaus tuli tuossa viime viikolla, mutta se hautautui jälleen kerran sitkeän flunssan alle. Nyt viisi päivää antibiootteja napanneena alkaa taas jaksamaan jotain. Maltan tuskin odottaa sitä edessä olevaa poskionteloleikkausta, jos vaikka sitten olisi yhden päivän edes röörit auki. Puolen vuoden sisään pitäisi päästä leikattavaksi :).

Niin, se kesä oli, meni ja tuskastutti. En ole koskaan ollut mikään kesäihminen, ehkä hieman vaan ryydytti tämän kesän helteet. Viime kesänä kuumina päivinä lupasin, etten valita talvella yhtään jos vähän palelee, enkä kyllä valittanutkaan. Saman lupasin tänä kesänä moneen kertaan. Kesäloman pidin kahdessa pätkässä. Ensimmäinen loma oli sen verran aikaisin, että saatiin reissussa lähinnä tuskastella kun ei juuri monikaan poikkeamispaikka ollut vielä auki. Ensimmäistä kertaa aloitin kesäloman heti vapusta, ja toisaalta tykkäsin. Ehkä se johtuu siitä, etten ole niitä kesäihmisiä. Monella olisi varmasti romahtaneet fiilikset siinä kun herää teltasta räntäsateessa, minusta se oli ihan ok :).

Tällä ekalla reissulla hypättiin autoon ja huristeltiin ensimmäiseksi yöksi Kemiin. Tuulet oli suotuisat hotellin sijaintiin nähden, ei ollut sitä "rahan" hajua ilma sakeana. Se on aina plussaa Kemissä. Haaparannan puolella käytiin lähinnä ostoksilla, jotkut asiat kun on siellä niin paljon halvempia ettei pieni koukkaus reitiltä tunnu missään.
Kemijoessa oli vielä jääsohjoa, tämä kuva Isohaarasta. Muutenkin kun täältä meni pohjoista kohden, huomasi kyllä kuinka paljon myöhemmin sinne kevät tulee. (klikklik isommaksi jos tahtoo saada jotain selvää)
Rovaniemen puolella koukattiin hiidenkirnuja katsomaan, ja päätettiin että ehkä keskikesällä tullaan joku vuosi uudestaan.
Tokihan kesälomaan lumi-/räntätuisku kuuluu, tämä sattui Kuusamon ja Hossan välille. Muutama yö oltiin avon isovanhempien mökissä, kolmantena päivänä uskalsi riisua jo villasukat mökissä. Ulkona ja sisällä mittarit näytti +1 kun tultiin, mutta onneksi ostettiin ennen joulua hyvät makuupussit. Muuten oli kyllä kivaa, mutta ihan vähän vaan jäi harmittamaan kun ei päästy kalaan. Mökkijärvi oli jääsohjon peitossa, samoin lammet vähän kauempana, ei enää uskaltanut pilkille, mutta ei voinut muutenkaan onkia. Onneksi kesän aikana tuli muuten kalasteltua aika paljon. Kalastuksen merkeissä jatkettiin reissua Ruunaankoskille Lieksaan. Ensimmäinen yö teltassa, josta tosiaan herättiin räntäsateeseen, toinen yö oli kovasti tarkoitus nukkua laavulla, mutta pullamössöinä vuokrattiin aittamökki. Aamulla mökissä herätessä kyllä kävi mielessä että olisiko laavusta ollu sittenkin mukavampi herätä, oli sen verran kylmää ja kosteaa. Yksi pieni sähköpatteri yritti kyllä parhaansa, mutta ei se nyt kuitenkaan ihan riittänyt... Kalastus Ruunaalla jäi taas kokemuksen hankkimiseksi vain, ei tullut yhtään kalaa. Kuulosteltiin muita kalastajia siellä ja ilman tuntui kaikki jääneen. Komeita maisemia kuitenkin nähtiin.
Haapavitjalla oli mukavan rauhallista, ei tarvinnut jonottaa laavulle makkaran paistoon.
Välillä vähän hirvitti kalastella jään päällä, kun kuunteli sitä paukahtelua mikä lähti kun jäät murtui rannasta. Kuivin jaloin selvittiin kuitenkin :).

Toinen kesäloma olikin sitten sesonkiaikana, heinäkuun puolivälin kieppeillä. Ensimmäinen yö oltiin Lappajärvellä teltassa. Siinä paarmaparvessa hikoillessa lämpömittarin näyttäessä +33 varjossa, tuli jo ikävä edellisen reissun telttayötä. Matka jatkui Kemijärvelle Rovaniemen kautta, yhtä tuskaa istua autossa, jossa ei ole ilmastointia, noilla keleillä! Välillä tuli vettä ja mitään muuta vaikutusta asialla ei ollut, kuin kosteusprossan pompsahtaminen taivaisiin. Kemijärvellä sentään oli vähän inhimillisemmät lämmöt.
Avolle piti esitellä entisen kotikaupungin nättejäkin puolia. Tätini huolenpidosta nautittiin yksi yö ja sen jälkeen jatkettiin vielä pohjoiseen päin.
Pyhällä koukattiin, harmitti vähän kun näköalahissit ei olleet sinä päivänä toiminnassa, eikä sitten jaksettu lähteä pitkospuille kävelemään. Sen verran poltteli päästä määränpäähän, Savukosken Kairijoelle. Päätimme kyllä että vien vielä joskus avon Pyhänkasteen putoukselle.
Kairijoella oli niin nättiä ja rauhallista ettei paremmasta väliä. Kummasti sitä kaipaakin välillä pois jatkuvasta metelistä. Tosin illalla kun on menossa teltassa nukkumaan ja jostain suon reunasta alkaa kuulumaan ulvontaa, joutuu hetken vakuuttelemaan itselleen sen ulvojan olevan vain koira :).
Kokkailu tuntui oikein mukavalta tällä tavalla, vaikka ehkä se nyt oli vähän vaivalloisempaa kuin kotona. Savun ja offin haju tuntuu vieläkin hupparissa, vaikka reissun jälkeen ne on pestykin useampaan kertaan.
Tällä tyypillä oli komeimmat sarvet koko reissulla. Liekö ollut normaalia enemmän sääskiä yms. öttiäisiä metsissä, kun tuntui ainakin normaalia enemmän oleilevan porot tiellä. Kairilta Lokan kautta Sodankylään, sieltä Rovaniemen puolelle äitini kotikylään enon luokse yöksi. Siitä jatkettiin jälleen kerran Hossaan, jossa nautittiin lisää luonnonrauhasta.
Aika "mettäläiset" kesälomareissut tänä vuonna, ehkä sitten joskus tulevaisuudessa enemmän kaupunkijuttuja. Pakko vaan päästä välillä nollaamaan pää muuallekin kuin lähimetsiin sienestämisen merkeissä. (Poimin muuten tänä vuonna ensimmäistä kertaa melkein kahteenkymmeneen vuoteen mustikoita!)

Tämmöisiä tällä kertaa, nyt täytyy alkaa toimimaan kun avo pääsee kohta töistä. Jäänkin kalastusleskeksi taas vaihteeksi kun avo lähtee veljensä kanssa viikonlopuksi kalareissuun. Ehkä juuri ja juuri saan aikani kulumaan kuoharin ja naposteltavien kanssa joita olen täksi illaksi suunnitellut ;)

Maaliskuuta.

2010-03-04T20:40:00.000+02:00

Pikkusenko aika menee nopeaa? Helmikuu käväisi niin nopeasti, etten oikein ehtinyt moista edes havaita. Vaikka toisaalta aika tuntui helmikuun aikaan muutamaan kertaan pitkältäkin sairauslomien takia. Ensin oli selkä niin jumissa, että veti tulehdusta päälle. Tähän vaivaan relaksantteja ja tulehduskipulääkkeitä. Siitä hetki, niin vanha tuttu poskiontelotulehdus tuli taas visiitille. Antibiootteja ja punkteerausta kehiin vaan. Tuskin maltan odottaa kesää ja sitä mahdollista leikkausta. Tietokonekuvissa poikkesin TAYS:lla ja nyt vaan odotellaan että milloin pääsen lääkärille.

Välillä tuntuu, että ei tapahdu ikinä mitään, mutta kun alkaa miettimään, niin huomaa että kaikkea tapahtuu yllättävän paljonkin vaikkei mitään ihmeempää teekään. Oon ollut hyvällä tuulella, täysin sarvi otsassa, töissä, kotona, museossa, kylässä, kirppareilla, lukenut monta hyvää kirjaa, nauttinut musiikista, hyvästä seurasta, hyvästä ruuasta, talvesta. Tuntuu vaan ettei noista osaa kirjoittaa mitään, tai jos osaa niin ei vaan saa aikaiseksi. Monesti olen meinannut tulla purkamaan syletystäni tänne, mutta ajatuskin siitä on saanut syletyksen vaan kasvamaan. Olen sellainen ihminen, että jos alan sitä kirjoittamaan, niin se kasvaa ihan uskomattomiin mittoihin ja sitten räjähtää pää, ja tulee sellainen olo että vitutukseen voi hyvinkin kuolla. Syitä olisi taas kyllä ollut purkaa, mutta olen kuitenkin jupissut ne puoliääneen jossain pimeässä nurkassa ja siitä ne on sitten helpottaneet. Sitten taas kun olen oikein hyvällä tuulella, olen liian levoton istuakseni tarpeeksi kauan paikallani, että ehtisin kirjoittaa mitään. Olisi siis varmaan parasta kirjoitella arkisista asioista?

Arska ja Hilma varmaan vaistoaa kevään tulon. Tuntuisivat ottavan sitä enemmän ilolla vastaan kuin emäntänsä. Pimeimpiin talvikuukausiin verrattuna ovat piristyneet aika paljon, ruoka maittaa Arskalle melkein Hilman tahtiin ja kurnutteluakin on kuulunut, äiti (minä) on päässyt taas keskustelemaan poijan kans :).

Nyt teetä ja sen jälkeen tuskastelua siitä miksi en älyä mennä koskaan ajoissa nukkumaan. Näin loppuviikosta alkaa aina kostautua arjen vähät unet, mutta eihän umpiluuhun oppi mene.

Matkalla pohjoiseen

2010-01-25T19:19:00.002+02:00

Luolaleijona muisti haasteella

Säännöt: 1. Avaa neljäs kansio jossa säilytät valokuviasi
2. Valitse neljäs kuva kansiostasi ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Toukokuun 08 loppupuolella matkalla kummisetäni hautajaisiin Rovaniemelle, ruokatauko Vaskikellossa.

Haastan Tiinan, Tinkan, unohda_kaikki sekä kirsukan.

Uusia kujeita odotellessa...

2010-01-03T22:47:00.000+02:00

Se olisi sitten vuosi vaihtunut melkein huomaamatta. En tiedä onko minusta tulossa sitten jotenkin blaah, kun en jaksa innostua lupailemaan mitään mahtavia asioita aina tulevalle uudelle vuodelle, enkä muutenkaan jaksa hehkutella mitään uuden seinäkalenterin korkkaamista. Miksi pitäisi kun kuitenkin seuraavat 12 kuukautta tuskin mullistaa minun maailmaa mitenkään suunnattomasti. Ja jos mullistaa, niin sitten tulee kyllä täytenä yllätyksenä.

Samaa rataa lähti vuosi käyntiin kuin mitä edellisenä totuttiin: antibiootit jälleen kerran poskionteloihin. Uutena asiana se, että lääkäri laittoi mulle lähetteen FESS-leikkaukseen. Sanoi kriteerien täyttyvän ja lähetteen olevan kiinni siitä milloin minulla tulee mitta täyteen noita jatkuvia tulehduksia, totesin että pari kuuria sitten olin jo valmis räjäyttämään ontelot. Helmikuussa pitäisi mennä TT-kuviin ja sitten joskus kesäkuussa ehkä lääkäri ja joskus sitten leikkaus kenties. Ihan mitä vaan kunhan pääsee eroon tuosta mitä tuolta nieluun valuu koko ajan.

Joulua vietimme tällä kertaa Turussa, ensimmäistä kertaa. Siskon luona oltiin isommalla porukalla ja oli ihan mukava ja lepponen joulu. Ei edes ahistanut vaikka oli niin paljon porukkaa kuitenkin pienessä tilassa, enkä louhahtanut kuin ehkä kerran. Pukki ei käynyt, mutta ihan lahjattomiksi ei jääty.

Vuosi vaihtui meidän kohdalla Äänekoskella, aattona mentiin ja seuraavana päivänä pois. Oli ihan mukavaa, tosi hauskaa ja ei niin hauskaa, eli vaihtelevaa. Pienen vihjeen annan kaikille: älkää valvoko 80% vodkan ja kaverin kanssa aamuseiskaan, menkö sitten nukkumaan kun muut herää, yrittäkö nukkua kolmen aikuisen ja kahden lapsen mekkaloidessa pienehkössä mökissä ja sitten tunnin torkkuneena luovuttako ja huomatko ettei hermo kestä yhtään sitä kun ei ole omaa rauhaa edes vessassa. Sitä ei hermo kestä.

Huomenna töihin, toisaalta ei kyllä kiinnosta ollenkaan, mutta toisaalta olen kuitenki ihan innoissani menossa. Olin kuitenkin joulun jälkeen vain maanantaina muutaman tunnin töissä, sitten jäin saikulle yllättäen juuri noiden onteloiden takia, siinä mielessä ehkä tuon innon ymmärtääkin. Ja onhan tuossa taas viikolla yksi päivä vapaata...

Tänään siivoiltiin avon kanssa kaappeja. Kannattaisi tehdä sitä ehkä vähän useammin kuin kerran vuodessa. Tai ehkä kannattaisi olla tunkematta kaikkia rojuja vaan kaappiin piiloon, sitten sitä luulee että niihin ei mahdu enää mitään kun ne on vaan niin epäjärjestyksessä. Nyt on meinaan tilaa vaikka kuinka, eikä lähtenyt kuin jätesäkillinen tarpeellisena säilöttyä roinaa roskiin. Ja siinä oli vasta makkarin kaapit yms. No, vähän eteisestäkin ja keittiöstä. Ehkä nuo olkkarin hyllyt, kaapit ja laatikot jaksaa vielä käydä joku päivä läpi.

Tuli jotenkin sellanen olo, että ruikutan vaan, enkä jaksa kunnolla innostua oikein mistään. Korjaanpa tämän asian saman tien. Onko ehkä pikkusen parasta tuolla ulkona! Pakkasta! Lunta! Lisää lunta! Tällainen talven pitääkin olla eikä mitään loskapaskaa lokakuusta huhtikuuhun!

Jumi.

2009-11-06T13:25:00.001+02:00

Tuntuu vaan, että olen monellakin tapaa jumissa. Sellainen jumi, ettei oikein jaksaisi tehdä mitään, niskat on jumissa, flunssa jumittaa minussa... Toisaalta sylettää ihan täysillä, toisaalta taas ei. Mukavan ristiriitaista olisi, jossei palaisi hermot :D.

Taas vaihteeksi siis olen saikulla. Olen NIIN kyllästyny olemaan kipiänä ettei hyvä tosi! Nyt on reilun kuukauden sisään kolmas antibioottikuuri menossa. Poskiontelotulehdus on rakastunut minuun sen verran taas, ettei tahdo lähteä oikein millään, ja houkuttelee sillon tällön vielä korvatulehduksenki kylään. Edes onteloiden punkteeraus ei saanut sitä rakkautta sammumaan, täytyisi varmaan kokeilla uudestaan. Töihinkin on jopa ikävä, vaikkei juuri ominta alaa olekaan nuo hommat. Mutta mieluummin siellä kuin saikulla. Kotona on liikaa aikaa potea ja ajatella sitä josko pään amputointi auttaisi yöunet vievään korvasärkyyn. Ehkä murisen koko viikonlopun tälle taudille ja pelotan sen maanantaihin mennessä pois.

Eilen oli asukaskokous, ja minä olin jo päättänyt, että en ala enää sihteeriksi. Ehkä minun pitäisi opetella joissain tilanteissa pitämään pääni. Niinhän siinä sitten taas kävi, että vuodeksi ainakin on toimikunnan sihteerin nakki minulla. No, ehkä se menee, ja ehkä saan sen ajan riittämään paremmin. Toisaalta onhan tämä mielenkiintoistakin kun oppii uusia asioita aina välillä, täytyy ajatella positiivisesti. Eikä tämä homma nyt koko aikaa kuitenkaan vituta, satunnaisesti vaan. Niinkuin kaikki muukin tässä elämässä...

Jospa sitä sitten positiivisiin asioihin. Täällä sataa toista päivää LUNTA! Ensilumi kyllä satoi tuossa jo reilu viikko sitten, mutta kyllähän sitä lumesta saa aina iloita, eikö? Lumi on ehkä parasta talvessa. Silloin kun muutin tänne etelämmäksi, ihmiset kyselivät että kuinka pahasti kaamosväsymys painoi Lapissa. No eihän se painanut siellä, ensimmäisen kerran elämässäni tunnistin kaamosväsymystä ja -syletystä vasta täällä. Pohjoisessa kun on yleensä talvella lunta, niin siellä ei ole läheskään niin pimiää kuin täällä. Antaisin melkein mitä vaan jos saisin pohjoisen talvet tänne. Tökkii nämä talvet täällä kun maa on mustana ja sitä loskapaskaa vaan on monta kuukautta. Onneksi edes vähän sillon tällön saadaan tuota valkoista höttöä taivaalta.

Nyt menen ottamaan makaronilaatikon uunista ja odottelen avoa kotiin kurssilta. (On taas näitä tyhjänpäiväisiä kursseja joilla halutaan vain ja ainoastaan kaunistella tilastoja.)

Taas.

2009-10-08T22:04:00.000+03:00

Saikulla ollaan, ja aikaa tappaakseni aattelin muutaman rivin tännekin raapustaa. Toisen kerran tälle syksylle korvatulehdus :(. En tiedä kuinka vanhaksi minun täytyy tulla, että pääsen tuosta lastentaudista eroon. No, on sentään taas vaihteeksi poskiontelotulehduskin samalla kertaa. Viime pe olin saikulla, maanantaina uskaltauduin töihin. Virhe! (Yli)töistä kun pääsin, kuume olikin jo taas siinä kolmekasissa. Siinä se sitten hinaili ylös ja alas, palelun ja hien väliä. Ti lääkäriin ja loppuviikko saikkua. Ehkä tämä tästä lähtee maanantaihin mennessä. Korvaan ja poskiin ei kyllä satu enää niin paljoa (kuuri puolivälissä), mutta kurkku on tosi oudon tuntuinen.

Tajusin juuri, että minulla taitaa olla aika tylsä elämä. Yritin miettiä jotain kirjoitettavaa, mutta en saa mitään juuri päähäni. Töistä en jaksa tässä jauhaa, illat menee lähinnä sohvalla rötvätessä, nörtteillessä tai lukiessa. Mistä sitä sitten kirjottais?

Niin no, kävinhän minä Turun kirjamessuilla. Jotenkin tuntui, että siellä oli vähemmän porukkaa kuin toissa vuonna jolloin siellä viimeksi kävin. Tosin sehän ei ole ollenkaan minun kannalta huono asia. Hermo kestää paremmin kun ei ole niin tungosta. Muutamia kirjoja tietty tarttui taas mukaan. Toinen huomio oli divaripuolella hintojen nousu. Ja niiden hintojen vaihtelu. Jos kirjakauppojen tarjouspöydistä saa saman kirjan kolme euroa halvemmalla kuin divarista, niin mitä järkeä?

Kuvin

2009-08-12T20:04:00.002+03:00

Muutama kuvanen kesän varrelta.

Meidän herra.

Arska syöntitouhuissa.

Tämä myytiin viikko sitten pois. Ikävä tuli.

Seuraavat reissuilta.

Aika menee siivillä.

2009-08-12T19:29:00.000+03:00

Sinne se kesä meni, toivottavasti ainakin helteet. En ikinä ole ollut erityisen kesä-ihminen, vielä vähemmän perustanut helteistä. Ainoa keino millä helteet menee, on olla järvessä päälakeaan myöten, se vaan ei tahdo onnistua enää nykysin niin hyvin kun kakarana. Töissä on aikalailla yhtä helvettiä ollut noilla kuumilla ilmoilla. Kovasti lämpöhalvausta olen yrittänyt välttää, mutta kerran se pääsi yllättämään. Työpäivien aikana nautitun vissyn määrä ei ole millään tasolla verrannollinen vessareissujen määrään kun kaikki on puskenut läpi jotain muuta reittiä. No, toivottavasti nyt ainakin noitten osalta helpottaa. Olisi syytäkin, onhan nyt jo elokuun puoliväli!

Kesäloma oli ja meni. Ehkä se meni liiankin nopeaa, mutta eihän se ollutkaan kuin vaivaiset kaksi viikkoa. Ilmat oli ihan kivat kun ei ollut liian lämmintä. Sattui jopa loman ainoaksi telttayöksi se hallayö niillä main jolloin oli reilut kolme astetta pakkasta mitattu siinä kulmilla. Hyvin tuli uni siitäkin huolimatta. Ensimmäinen viikko lomasta meni kiertäessä Suomea. Ensimmäiseksi yöksi hurautettiin Lappajärvelle, toiseksi vähän Kemin alapuolelle. Siitä matkalla Kemijärvelle pysähdyttiin Ruotsin puolella (ei nyt ihan suoraan matkan varrella, mutta hyvin pieni lenkki kuitenkin) ja Rovaniemellä. Oli kyllä mukavaa nähdä hyvää ystävää pitkästä aikaa. Vaikka Suomi pieni maa onkin, niin välillä nuo välimatkat ystävän välillä tuntuu sen verran pitkiltä että on vaikeahkoa tavata, mutta onneksi yhteydenpito onnistuu muutenkin. Kemijärvellä oltiin yö, oli tarkoitus käydä Pyhällä kävelemässä, mutta vettä tuli sen verran reilusti ettei siinä sitten ollut mitään järkeä, varsinkaan kun kummallakaan ei ollut mikään hyvä olo. Taisimme saada ruokamyrkytyksen tai jotain sen tapaista toisen aamun aamiaispaikasta. Kemijärveltä Auttikönkäälle yhden sukulaisvisiitin kautta. Luontopolulle lähdettiin reippain mielin, se reipas mieli vaan katosi siinä loppumatkasta, ehkä se valui sen oksennuksen kanssa jonnekin mättään väliin. Avo oli kylläkin oksentanut jo Kemijärvi-Autti välillä, mutta olo ei ollut mikään paha. Minulla se olo oli kyllä ihan karsea. Könkään parkkipaikalla tyhjensin mahaa sitten huutamalla kilpaa ukkosen kanssa raesateessa. Kokemus sekin. Illaksi ehdimme kuitenkin Hossaan muutamista äkkinäisistä pysähdyksistä huolimatta. Kuumettakin todennäköisesti oli ihan huolella kun tuntui ettei riitä vaikka kamina hohkaa punaisena. Avo makasi lattialla kuumassa saunamökissä hien valuessa päästä ja minä makasin huppari päällä makuupussissa ja paiskoin lisää halkoja kamiinaan. Yöllä sitten heräsinkin mökin kuumuuteen. Seuraavana päivänä olo oli kyllä parempi, jaksoin lähteä kalaankin. Avo sai yhden kirjolohen ylös, karkuutti yhden ja minä karkuutin kaksi. No, jotain savustettavaa kuitenkin tuli. Kuopioon hotelliin suuntasimme sitten viimeiseksi yöksi. Avo oksensi koko yön vessassa (herkkä vatsainen tyyppi ja varmasti tuo aiempi käynyt mahan päälle) ja joutui jättämään aamupalan väliin. Missään ei sitten enää kotimatkalla poikettukaan. Vatsojen reistailuista huolimatta tuosta matkasta jäi ihan hyvä mieli, ei siis tosiaankaan mikään paskareissu.

Muutama päivä oltiin välissä kotona ja sitten lähdimme Uuteenkaupunkiin. Siellä on Tampereen kaupungin leirintäalue, vanhemmat olivat jättäneet vaunun sinne jossa sitten olimme kaksi yötä. Ihan mukava paikka kyllä, suosittelen tamperelaisia tutustumaan paikkaan.

Talviturkinkin sain tänä kesänä heitettyä! Viime kesänä se jostain tuntemattomasta syystä jäi tekemättä. Viime viikonloppuna olimme Keski-Suomessa eräällä mökillä ja sinne se turkki sitten jäi. Oli kyllä älyttömän lämmintä vettä!

Tuolta mökiltä tullessa koukkasimme tätini luo ja nyt on pakastin puolillaan viinimarjaa. En oikein tiedä mihin syksyn kaikki sienet mahtuu sitten kun tuli vielä ostettua kaksi laatikkoa mansikkaakin. Ehkä pitää jatkaa tämän päivän linjalla eli alkaa jo nyt tyhjentää sitä pakastinta :D. Mustikkapiirakan otin juuri uunista, ehkä siirryn nauttimaan siitä.

Vähän mutta liikaa.

2009-06-23T18:44:00.001+03:00

Aikaa lomaan meinaan. Tämä ja ensi viikko vielä pitäisi jaksaa. Ehkä se helpottaa ensi viikolla kun vakiotyöpari palaa lomalta. Ei sillä, on ihan ok ollut tuo kesätyttökin, mutta välillä tuntuu että on ikävä vakkariparia. Ehkä enemmän samoilla suunnilla joissain asioissa ajatukset. No, enpä ehdi kuin viikon nauttia S:n seurasta ja sitten se LOMA! Okei, hikiset kaksi viikkoa vaan, mutta en todellakaan valita, onneksi edes sen verran. Nyt on kyllä ollut todellista pään hajoitusta pari viikkoa töissä, johtuu varmaan siitä että a) nukun edelleen liian vähän ja olen väsyneenä kuin perseelle ammuttu karhu b) toiset työkohteet sylettää ihan älyttömän paljon nykyään c) sitä melkein vaan laskee minuutteja lomaan ja silloinhan se aika menee vielä hitaammin kuin yleensä ja d) kun on niin pirun kuuma ettei jaksaisi edes laiskotella.

Juhannuskin oli ja meni. En oikein noteerannu sitä mitenkään ihmeelliseksi päiväksi taaskaan, pitkä viikonloppu toki oli ja sehän on aina kiva asia. En muista olenko täällä avautunut siitä miksi tympii juhannus, uusi vuosi ja vappu ainakin (olin avautunut, tarkistin. Mutta menköön kertauksena). No lyhyesti siksi etten ymmärrä miksi pitäisi olla kaikilla hauskaa vain siksi kun sattuu kalenteri sanomaan niin. No, juhannus tai ei, viime viikonloppu oli kuitenkin hauska. Avon kanssa lähdettiin het kun torstaina töistä pääsin, Turkuun siskoni luo. To-su välillä tuli grillattua niin paljon että ihme kun mahduin vielä vaatteisiin. Tikkaa heitettiin kädet kipeiksi, krokettitaitojakin hiottiin tai minun tapauksessa paremminkin herätettiin unohduksista. Mukavaa oli, kiitoksia kaikille osallisena olleille.

Muuta suunnitelmaa ei lomaksi vielä ole, kuin rentoutua jossain päin maata luonnon rauhassa. Siitä on hyvä alkaa, vai mitä!
(Kuva joltain viime kesän venereissulta, mutta kertoo sen minkä tiedän varmaksi lomasta. Luontoa ja kahvia.)

Parhautta

2009-05-21T20:09:00.003+03:00

Tänään on kyllä ollut loistokas päivä. No, ensinnäkin vapaata töistä, sehän nyt aina on hyvä asia. Sitten päätettiin lähteä Parolannummelle Panssarimuseoon. Viime kerrasta olikin kulunut jo liian pitkä aika, äitienpäivänä 2006 kävin viimeksi. Olihan siellä kaikenlaista uutta, uuden hallinkin olivat saaneet aikaan ja muuta mielenkiintoista. Tällä kertaa maltoin mieleni enkä räpsinyt satoja kuvia, kun aiemmilta reissuilta niitä on varmasti ihan riittävästi koneella. Ajeltiin molempiin suuntiin pikkuteitä pitkin, motarit on tylsiä. Nälkä yllätti kun tultiin Tampereelle ja suunnattiin Nekalan pizzeriaan vetämään jättimäiset pizzat. Siinäpä sitten yhtäkkiä tulikin aika hämärää ja sade yltyi. Ukkosten rakastajana bongasin heti välähdyksen ja teki mieli huutaa siellä pizzeriassa "Whiiii!", maltoin kuitenkin mieleni autoon saakka. Suunnistimme näköalapaikalle ja näin toistaiseksi tämän kesän parhaan maasalaman (tosin haluan uskoa että tämä tästä vielä paranee, pari viime kesää oli uskomattoman nihkeitä ukkosten suhteen!).

Ainoa mikä latistaa tunnelmaa, on huominen työpäivä. Mutta voihan sitä lohduttaa itseensä, että sitten on taas pari vapaata. Olen oikeastaan yllättynyt siitä, että töissä ei pala hermo juuri ollenkaan. Tästä kuuluu varmasti iso kiitos parhaalle työparille. Yksin jos joutuisi tekemään, en ehkä tekisi ollenkaan.

Loppuun kuva muutaman vuoden takaiselta reissulta.

Oli ja meni.

2009-05-03T22:17:00.000+03:00

Vappu nimittäin. En tiedä johtuuko minun vänkääjä-luonteestani, mutta luen vapun samaan kastiin uuden vuoden ja juhannuksen kanssa. Kaikkien on pakko bilettää, tehdä sitä ja tätä, jättää tuota tekemättä ja kaikilla on ennen kaikkea oltava hauskaa tehdessään juurikin sitä. Jaa miksikö? No kun kalenteri sattuu näyttämään tiettyä päivää. Vänkääjä tulee esiin siinä, että hyvin usein jättää kiukullaankin osallistumatta kyseisen asian takia, vaikka olisi kuinka hyvät bileet tiedossa. Ennen muinoin minulla oli tapana aloittaa ikkunoiden pesu vappuaattona puoli viideltä alkuillasta. Ihan yhtä hyvä päivä pestä ikkunat kuin mikä tahansa muukin. Parina viime vuonna kyseinen rituaali on jäänyt väliin tosin, mutta ehkä ensi vuonna taas. Tänä vappuna, poikkeuksena muutamiin viime vuosiin, lähdin kuitenkin kaupungille vapun päivänä. Niinhän siinä kävi jälleen, että hermot oli mennä siellä keskustorin tungoksessa. Ei ole ihmisen paikka se. Parhainta keskustassa oli Vanhan kirjastotalon rappusten edustalla olevat juhlinnat. Suomen kommunistinen puolue piti siellä tänäkin vuonna leiriään. En tunnustaudu tässä kommunistiksi (vaikka huomattavasti ennemmin se kuin porvari), mutta nautin kyllä heidän lauluesityksistään, ja puheetkin saivat muutaman kerran minut nyökyttelemään hyväksyvästi. Ja enhän minä itselleni mitään voinut kun tilaisuuden päätti yhteislauluna Kansainvälinen. No, kai se niin on että vasuri kuin vasuri?
Torilta menimme (avon kanssa siis olimme liikkeellä) Mustanlahden satamaan syömään kesän ensimmäiset kunnon tötteröt (kunnon, koska ensimmäiset oli kyllä niin kaukana tötteröstä kuin olla voi, ehkä se tyttö oli ensimmäistä kertaa ikinä jäätelökauhan varressa eikä kukaan ollut opastanut milliäkään), kuuntelimme ihmisten kiljumista Särkänniemestä ja seurailimme lokkeja. Totesin että se hiellä ja tuskalla joskus ansaittu lippalakki on edelleen yhtä epämukava päässä kuin silloin aikanaan.

Eilen avasin kesän kalastuskauden. Kävimme parissa paikassa kokeilemassa kalaonnea. Ensimmäinen paikka vastasi kai lähinnä citykalastusta ohi ajavien autojen määrän ja saaliin (alumiinia, villalankaa sekä vedessä erinäisiä auton osia ja ainakin kolme rekisterikilpeä) puolesta. Toinen paikka oli kuitenkin rauhallisempi, vaikka moottoritien alla olimmekin. Eipähän niitä autoja ainakaan nähnyt, ja nopeasti niihin ääniinkin tottui eikä niitä sitten noteerannut ollenkaan. Saalis tästä paikasta oli huvittava, mutta kala kuitenkin.

En oikeastaan vieläkään käsitä miten tuo onneton kalaparka onnistui tuossa. Yleensä kai kuoreita saadaan jollain ihan muulla kuin virvelillä? :) Meillä oli myös kaveri seuraamassa hetken meidän puuhia siellä rannassa. Vikkeläkinttuinen otus, mutta ihmeen peloton.

Tänään olimme samassa paikassa kalassa kunnes kyllästyimme tuuleen. Vaidoin virvelin mato-onkeen ja särkiä nousi enemmän kuin jaksoi nostaa.

Huomenna joutuu taas töihin. Voitteko uskoa kuinka paljon kiinnostaa raataa taas koko viikko?

Maanantaita

2009-04-20T21:50:00.000+03:00

Miten se voi olla taas maanantai? Viikonloppu meni kyllä luvattoman nopeasti. Lauantaina heräsin puoli kasilta ihan paniikissa, revin avonkin hereille ja kirosin miksei se ole herättänyt mua töihin, miksei kukaan ole soittanut ja kysynyt missä olen jne... Ehkä meni noin viisi minuuttia ennen kuin avo sai minut vakuutettua että on lauantai eikä minun todellakaan tarvitse mennä töihin. La-iltana oli ystäväni kolmekymppiset, ensin vähän virvokkeita hänen kotonaan, sitten hänen miehensä keikalle keskustan kuppilaan. Oli ehkä toinen kerta kahteen vuoteen kun käyn keskustan baarissa. Kyllä on kerrat harventuneet NIIN paljon muutamien vuosien takaiseen menoon nähden, ettei ihan heti uskoisi. Ja pääsimme vielä ajoissa irrottautumaan humusta ja kömpimään pizzerian kautta taksilla kotiin. Jopa sunnuntaina krapulakin melkein loisti poissa olollaan, mitä en pistä pahakseni.

Töissä on yllättävän kivaa hommaan nähden. Iso kiitos siitä kuuluu varmasti hulvattomalle työparilleni. Voisi pää hajota muutamaankin kertaan jossei olisi päätöntä nauruseuraa. Ai niin, sopimushan mulla loppui tuossa pääsiäisenä, mutta postissa on tulossa liitettä työsopimukseen jossa suhde muutetaan toistaiseksi voimassa olevaksi. Toisaalta ihan ok, jonkin näköinen varmuus kuitenkin, vaikka en aio eläkkeelle tuosta hommasta jäädäkään. Ei vaan tuolla "omalla" alalla, metallilla, ole niin mainittavasti kysyntää työntekijöistä juuri tällä hetkellä. Ehkä joskus sitten.

Hirveesti tekisi mieli ottaa yksi tyttö tuonne terraan Arskan ja Hilman kaveriksi vielä. Ei vaan tahdo Tampereelta löytyä. Pitänee soittaa erääseen liikkeeseen tuonne Turun puoleen ja tiedustella asiaa. Jos sitä vaikka ottaisi sukulaisvierailustaan muutakin hyötyä kuin tuttujen naamojen näkemisen. On muuten jännä miten noi sammakot vaihtaa väriään. Kun katsoo aikaisempaa kuvaa täällä Hilmasta ja vertaa sitä tuoreimpaan, on kyllä ero valtava. Se riippuu mm. taustan väristä minkä värinen Hilma on. Arska ei niin paljoa vaihda väriään, mutta jonkin verran kuitenkin. Välillä Hilma on tasaisen vihreä, välillä kuin eri otus:
Näyttää kuin Arska rukoilisi ruokaa (tai sitten että häipyisi sen kameransa kanssa touhottamasta):
(Nämähän saa isommaksi klikkaamalla kuvaa)

Ensimmäistä kertaa melkein minun muistini aikana oikein odotan kesää. Kalastusta, ukkosia, mansikoita (näitä kahta varsinkin tosin olen odottanut joka kesältä), mielenkiintoisia retkiä/matkoja, tuleeko parvekkeesta peikkometsä vai loppuuko inspiraatio kesken. Samalla kun näitä tässä haaveilin, tuli mieleen väistämättä kaikki ne asiat mistä en tykkää kesässä, mutta jospa en vaan suostu niitä nyt ajattelemaan. Melkein kuitenkin väitän, että parasta kesässä on se, että sen jälkeen tulee syksy.

Iltatee odottelee, sitten voi taas todeta että miksi en ollut jo nukkumassa aiemmin.

Still alive.

2009-04-11T20:06:00.001+03:00

Tulin ihan vaan toivottamaan pikaisesti hyvät pääsiäiset kaikille.

Vähän on ollut hiljaiseloa tällä rintamalla viime aikoina. Syitä on monia; en edelleenkään osaa mennä viikolla ajoissa nukkumaan (on ollu muka oikeasti kaikenlaista "oikeaa" hommaa niin paljon etten kuitenkaan ole ehtinyt netissä roikkua juuri mitään) eli nukuttaa jatkuvasti ja paljon, olen ravannut pitkin ja poikin (Raumat sun muut kunnat tässä lähempänä), kaikenlaista kevättohinoita yms. No, joskus se menee niin, että muu elämä haittaa nöräämistä? Mutta eiköhän tämä tästä taas suttaannu.

Nauttikaahan kaikki ihanista ilmoista. Seitsemisen kansallispuistoon ei vielä kannata lähteä patikoimaan kuitenkaan ihan hepposissa kengissä, lunta vielä on sen verran, tänään todettiin moinen. Mutta onhan niitä muitakin tapoja nauttia keväästä!

Sinnehän se meni.

2009-03-01T20:38:00.000+02:00

Kyllä nämä viikonloput tuntuu menevän tosi nopeaa. Mielellään sitä olisi tietty vaikka viikon lomalla tässä välissä, mutta minkäs teet kun ei ole lomaa näköpiirissä pitkiin aikoihin.
Jotenkin on sellainen olo, että tekisi mieli kirjoitella vaikka mitä, mutta ei kuitenkaan saa mitään järkevää tekstiä aikaiseksi. Ja tuo toinen maailmansotakin kaipailee minua kohta taistelukentälle (siis Medal of Honor). Mutta jospa muutaman kuvan tämän viikonlopun reittien varrelta laittaisi kuitenkin.

Arska (kuvassa) ja Hilima saivat pyydystellä kärpäsiä. Vauhdikkaasti katosivat parempiin suihin.

Häijäässä oli rallia lauantaina.

Siellä paistettiin myös makkaraa.

Tänään käveleskeltiin kaupungilla, mm. tuon ali mentiin.

Vihdoinkin!

2009-02-08T11:24:00.002+02:00

Torstaina soitettiin siitä liikkeestä minkä kautta olemme yrittäneet saada noita sammakoita, että niitä olisi taas maahantuojan listalla. Lauantaina saatiin viesti, ettei niitä tullutkaan. Niin pitkältä tuntui odottavan aika, että päätimme jotain muuta kautta yrittää. Muistin että olimme nähneet Ideaparkin Faunattaressa joskus reilu kuukausi sitten noita sammakoita. Soitin sinne ja kysyin onko ne vielä siellä. Olivathan ne, eli siitä sitten vaan autoon ja nokka kohti Lempäälää. Kaksi pitkäkoipista siellä oli ja mukaan lähtivät. On ne vaan ihan uskomattoman veikeitä eläimiä. Yksi pitäisi vielä saada jostain. Jos kävelee vastaan jossain, niin vinkatkaa!

Lehdellä on mukava kölliä. (Klikkaamalla isommaksi)

Ei oikein osaa päättää olisiko valppaana vai jäisikö tähän unille.

Liimanäpeissä riittää pitoa.

Loppuviikon kirous?

2009-02-05T12:16:00.004+02:00

Minulla näyttäisi menevän putkeen nämä loppuviikot terveyden kannalta. Viime to-pe olin saikulla mahataudin takia, ja nyt lihasvenähdyksen. Eilen töissä meinasin tulla selälläni rappuset alas, otin kädellä tukea seinästä ja vihlasi aika pirusti kylkeä. Illalla se sitten jostain syystä otti kunnolla itteensä. Aamulla en meinannut saada mitään aikaiseksi kun koko ajan tuntui kuin olisi puukolla kaivettu ja samaa kohtaa poltteli. Töihin kuitenkin raahauduin. Eipä niistä hommista juuri mitään tullut kun joutui vasurilla tekemään, hankalaa oli ja aikaa paloi. Työterveyteen sitten vaan lääkärille näyttämään. Oikean kainalon alta on lihas venähtänyt ja siihen sattuu hengittäessäkin. Tasan yksi asento on, joka on suhteellisen kivuton. Istun tässäkin näpyttelemässä todella oudossa asennossa. Hengittäminenkin sattuu kun rintakehä liikkuu tietysti. Ihmettelen etten telonut ketään, autoa tai itseäni kun huristelin aamupäivän, oli tuo ratin vääntäminen vähän tuskaista. Särkylääkettä ja lepoa oli lääkärin resepti joilla tämä saadaan viikonlopun aikana kuntoon.

Eilen oli ihan paska päivä. Töissä meni ihan ok, mutta sitten iski ihan älytön puutumus ja syletys päälle. Mökötin itsekseni koko illan melkein, vähän piristyin sitten pizzan jälkeen.

Tympii, kun ei sieltä eläinliikkeestä ole kuulunut mitään niiden sammakoiden suhteen. Alkaa nyppimään siihen malliin, että täytynee etsiä niitä elikoita jotain muutakin kautta. Hirveä hinku olisi saada kurnut jo tuonne terraarioon.

Että tämä olisi kunnon syletyspostaus, niin mainittakoon kuinka mulla v*tuttaa ihmiset, jotka jaksaa russuttaa aivan käsittämättömistä asioista. Jos joku kusee sinun muroihin, älä pura sitä kiukuttelemalla minun suuntaan. Ole mies ja kestä elämä.

Viime sunnuntai oli ihan kiva päivä. Lähdettiin avon kanssa Hämeenlinnaan, tykistömuseoon, linnaan ja vankilamuseoon. Minullehan nuo olivat jo vähintään kerran nähtyjä paikkoja, mutta eihän se kertaus pahasta ole. Oli kyllä mukava reissu.

Olihan viime viikossa muutakin positiivista. Ihana tyttö Oulusta riemastutti vierailulla ke-pe. Toivottavasti tämä tapaus tulee opiskelemaan tänne Tampereelle.

Mutta hyvää Runebergin päivää kaikille kuitenkin! Nauttikaa tortuista!

Loisto-olo

2009-01-29T06:38:00.000+02:00

Kylläpä on todellinen voittajaolo juuri nyt. Eihän se millään riitä, että on kolmisen viikkoa ollut flunssassa, tokihan siihen pitää saada muuta päälle vielä. Illalla oli maha kipeä ja huono olo, yöllä kahden aikaan sitten heräsin kun mahaan sattui niin paljon. Aamu onkin sitten mennyt vessan puolella Arabialaista halaten. Kasiksi pitäisi mennä hakeen saikkua. Pomokin tuossa aamusta jo soitteli, oli tyytyväinen kun minäKIN olen kipeänä. Teen toisen likan kanssa parina hommia ja hän on ollut myös flunssassa, eilen sitten ilmoitteli että jää saikulle kun nosti kuumeen. Olisin yksin jotenkin selvinnyt tämän päivän hommista, kiire olisi tullut ja hiki, mutta kuitenkin. Äsken toinen tiimi haki avaimet, kai ne sitten käy tekemässä meidän kohteet. Muutenkin tuli vähän paskaan saumaan, eilen hain kaverin asemalta kun tuli Oulusta tänne pääsykokeisiin. Tuolla hän sohvalla nukkuu autuaan tietämättömänä laattaamisista.

Olen huomannut viime päivinä miettineeni erästä ihmistä vuosien takaa muutamaan otteeseen. Johtuu varmastikin siitä, että näen hänen veljeään ohimennen joka toinen viikko jokainen arkipäivä. Jännä huomata, että minun suhtautuminen on muuttunut, tosin olisin huolissani jos ei olisi. Jossain vaiheessa tuskin toivoin hänelle mitään hyvää, mutta nyt toivon vaan että hänellä ja hänen läheisillä olisi kaikki hyvin ja onnea riittäisi. Eikä enää tule negatiivisia muistoja ensimmäisenä mieleen. Tosin onhan ne huonotkin asiat hyvässä muistissa, muttei päällimmäisenä kuitenkaan.

Jos asettelisi itsensä vaakatasoon hetkeksi aikaa vielä ennen kuin suuntana tk.

Missasinko jotain?

2009-01-25T20:48:00.000+02:00

Mihin tämä viikonloppu taas meni? Nykyään tuntuu menevän aika muutenkin niin nopeasti, varsinkin nämä viikonloput huristelee ohi ihan tolkutonta vauhtia. Arkipäivät meni kyllä mukavammin kuin viime viikolla, syynä varmaankin avon aamuvuoro. Ehdittiin tekemään yhdessä kaikenlaista, toisin kuin hänen iltaviikkoina. Oli ihan ihme tunne kun esimerkiksi perjantaina olimme jo kolmeen mennessä käyneet myöhäisellä lounaalla (molemmilla jäänyt syöminen töissä väliin) ja selvinneet kaupastakin jo takaisin autoon. Eikä se edes tympäise niin paljoa herätä aamulla aikaisin kun toinenkin nousee samaan aikaan. Ei edes ke ja pe, jolloin kello soi 3.55. Ensi viikolla avo olisi iltavuorossa, mutta vaihtaa vissiin loppuviikosta aamuun. Kivaa :).

Tällä viikolla muutamana päivänä ainakin karttui rutkasti kokemusta talvikeleistä. Ajokorttihan minulla on vasta ollut kesäkuun alusta, niin sitä kokemusta ei ole kamalasti ehtinyt umpihangesta karttua ennen kuin nyt. Kun koko yön sataa lunta, niin umpihangessahan sitä saa ajella kun ennen viittä on liikkeellä pienemmillä teillä. Ojan puolelle en eksynyt kertaakaan, enkä törttöillyt muutakaan. Lehdistä sain kyllä lukea että pelti oli rytissyt. Mieluummin minä hissuttelen teillä kuin sukeltelen ojaan. Ne menee ohi joilla on kiire.

Tänään kävin ensimmäistä kertaa Werstaalla. Ensimmäinen kerta oli avollekin. Etukäteen odotukset museosta oli jostain syystä laimeat, mutta kun sieltä pois tulimme, hehkutin paikkaa koko ajan. Erittäin mielenkiintoisia juttuja, herätti innostusta, ihmetystä, nostipa verenpainettakin ja sai minut monta kertaa jupisemaan ääneen. Jos joku siellä ei ole käynyt vielä, suosittelen kyllä lämpimästi. Yksi päälimmäisistä ajatuksista joka mielessä oli käynnin jälkeen, oli se että vaikka välillä tympii tämä nyky-yhteiskunta, on ne asiat olleet (varsinkin naisilla) joskus niin paljon huonomminkin. Ja olipas uskomaton se Sulzer-höyrykone! Ihan järetön kapistus.

Nyt kyllä karkailee ajatus niin pahasti, että taidan livetä takavasemmalle iltateen keittoon ja sitten jonkun ajan päästä nukkumaan. Luulisi unen tulevankin suht aikaisin, kun viime yönä unet jäi kolmeen tuntiin. Vapaaottelua jumimme seuraamaan telkkarista, unohdimme kokonaan että avo oli lupautunut lähtemään koskelle kalaan aamukasilta. (Eikä tullut ruokakalaa, syväjäätynyt olo kuulemma vaan kaikille kolmelle kalamiehelle.)

Häikii

2009-01-24T20:11:00.002+02:00

Valokuvatorstain 116. haaste: planeetta

Joskus tällä planeetalla näkee kauniita asioita.

Dingding!

2009-01-16T20:21:00.001+02:00

Ei kylllä tunnu yhtään perjantailta. Ei ole tuntunut koko päivänä, mutta ei kai sen niin väliäkään, kunhan vaan huomenna saa nukkua vähän pitempään kuin arkisin.

Tällä viikolla onkin menny noi aamuheräämiset vähän vaihtelevasti. Ma, to ja pe menin kuuteen töihin, ti vasta yhteentoista ja ke piti olla toisella puolen kaupunkia jo 5.15. Ainainen ongelmahan mulla on se, etten vaan osaa mennä ajoissa nukkumaan. Pieni poikkeus tosin oli tiistai, avo on iltavuorossa, ja olin sikeästi unten mailla jo kymmenen aikaan kun hän tuli töistä. Näin perjantaisin tuo huonosti nukuttu viikko alkaa tuntumaan, väsyttää yleensä ihan älyttömästi. Minun kohdalla ainakin päiväunet on saatanasta, ne sotkee yöunet sitten ihan kokonaan vaikka nukkuisi vaan pikaiset puolen tunnin päikkärit. Plus että oon sitten loppupäivän yleensä huonolla tuulella, eli ei kannata nukkua päikkäreitä. Tänään houkutus meinasi käydä liian suureksi, päädyin sitten torjumaan väsymystä liiankin tutulla keinolla eli kofeiinilla. Keitin pannullisen kahvia ja siemailin päälle vielä puoli litraa energiajuomaa. Mietinpä tuossa itsekin, että olisi varmaan syytä rajoittaa hieman tuota kahvin yms. juontia...

Olisi tuossa pari ilmaista lippua leffaankin, ei vaan osaa päättää mitä menisi katsomaan. Tunnustan katsovani ihan järettömän vähän leffoja, varsinkaan teatterissa. Itseänikin huvittaa kun tajuaa milloin viimeksi olen käynyt teatterissa katsomassa jonkun elokuvan, se oli nimittäin (jos en ihan väärin muista, tuskin ainakaan paljolla heittää) Taru sormusten herrasta - kuninkaan paluu. Ja ilmestymisvuosihan oli 03. Voi hyvin olla että olen jonkun käynyt katsomassa senkin jälkeen, mutta ei vissiin ole ollut mitenkään mieliinpainuva. Ei niitä kuitenkaan tuo 03 jälkeen ole tullut katsottua kuin maksimissaan yksi. Muutenkin katson tosi harvoin elokuvia. Telkkarista ehkä puolen vuoden välein, vuokrattuna keskimäärin yhden vuodessa. Silloin kun vuokraan jonkun, tulee yleensä valittua joku susihuono ja sitten ei taas kiinnosta vuokrailla mitään. Mieluummin luen kirjoja.

Mikähän Taiwan-kausi minulla on tuolla postcrossingissa menossa? Viikon sisällä olen lähettänyt ehkä 5 korttia, joista kaksi Taiwaniin ja olen saanut sieltä viikon sisällä yhden kortin.

Lähdenpä etsimään kaapista Samarinia, tätä se liika kahvin juonti tiesi.

Tiistaitorstai

2009-01-08T20:46:00.000+02:00

Olen ollut kyllä tänään päivissä ihan sekaisin. Johtunee varmaan siitä, että tällä viikolla tuntui kuin olisi ollut kaksi maanantaita. Ensin ihan oikea maanantai, ja sitten vapaa päivän jälkeen toinen mokoma. Ei oikein osaa asennoitua siihen, että huomisen työpäivän jälkeen taas vapaata. Mutta ei, en minä toki valita! Se vaan, että mitenhän sitä osaa taas pitkästä aikaa tehdä viisi päivää putkeen töitä?!

Huomenna vielä töihin samaan vanhaan kohteeseen, maanantaina johonkin muualle. Toisaalta ihan kiva, toisaalta ei. Juuri kun tuon homman sai menemään mukavalla rutiinilla eikä tullut joka päivä tuhoton kiire, ja juuri kun tuli melkein mitta täyteen yhtä naista ja hänen joka päiväistä mussutustaan jostain käsittämättömästä asiasta. Kyllä mie varmaan olen kuitenkin ihan tyytyväinen kun vaihtuu kohde.

Tänään oli asukasinfotilaisuus tulevasta putkirempasta. Onhan edellisestä remontista hurjat 13 vuotta aikaa! Toivoa sopii, että nämä tulevat putket kestää ainakin tuplasti tuon ajan. Meidän kämppä on todennäköisesti viimeinen missä työmiehet tulee käymään, ja tämän rapun kohdalla aikataulu menee heinä-elokuulle. Ja remppa alkaa työmaan pystytyksellä maanantain. En osannu arvata että se menee niin pitkälle, vaikka kyllähän minä sen tiesin ettei se ihan hetkessä tapahdu. Siinähän sitä sitten ehtii seurailla mitä kaikkea tästä vielä tulee.

Hirveästi teki mieli kirjoitella kaikkea, mutta ajatus vaeltaa sinne ja tänne niin nopeasti, etten saa mistään kiinni. Ei kai tässä muu auta kuin luovuttaa ja mennä vaikka rekisteröimään 6v tytöltä tullut hauska postcrossing-kortti. Pika-avautuminen vielä aiheesta: Viime viikolla sain jenkeistä "kortin". Ihan järettömän tärähtänyt kuva jostain ikkunasta varmaan otettuna, kuvassa jotain rakennuksia ja metsää. Lähettäjä asuu itse Ohiossa ja kuva otettu Pittsburghista. Ehkä määritelmä "postikortti" on sitten hyvin venyvä... Laitan vielä kuvankin "kortista" (klikkaamalla isonee) :

Järetön väsy

2008-12-30T18:18:00.000+02:00

Vaikka tämä ihminen on jo näin vanha, ei se vieläkään ole oppinut menemään riittävän aikaisin nukkumaan jos seuraavana aamuna kello soi ennen viittä. Eikä se varmaan koskaan opikaan. Töistä kun pääsin kotiin, avo lähti töihin, simahdin sohvalle. Nyt, kaksi kupillista kahvia juoneena, alkaa pikkuhiljaa tuntumaan, että ehkä elämä löytyy vielä tälle illalle. Ja Emmerdalestakin tunnin jakso juuri nyt menossa! Onneksi tulee tuo torstai kohta, ja vapaata edes se yksi päivä. No, sittenhän kohta se viikonloppukin on.

Tällainen käveli vastaan jossain tuolla netin ihmeellisessä maailmassa, ja tapan nyt aikaa sen muodossa.

VUOSI 2008

IHMISET:
- Kenen kanssa vietit aikaa eniten? - Avon
- Keiden kanssa vuoden parhaat muistot? - Avon
- Tapasitko uusia? - Kyllä.
- Riitelitkö usein? - Enpä tainnut usein.
- Riitaannuitko kenenkään kanssa pysyvästi? - En ole harrastanut tätä moneen vuoteen, varmaan vuosikymmeneen.
- Ihastuitko/rakastuitko? - Jatkoin rakastuneena olemista.
- Oletko enää ihastunut? - Toki.
- Petyitkö ihmisiin? - En oikeastaan. Olen oppinut jo aiemmin, että ei kannata olettaa mitään, koska 98% kerroista johtaa pettymykseen.
- Olisitko halunnut viettää enemmän aikaa kenenkään kanssa? - Ystävien ja kavereiden varmaankin.
- Vietitkö liikaa aikaa jonkun kanssa? - En.

ITSE:
- Mitkä asiat vuodessa olivat tärkeitä? - Terveys, perhe, rakkaat.
- Oletko muuttunut jotenkin ? - Joo. Olen oppinut hillitsemään itseäni ja ajattelemaan ennen kuin sanon tai teen jotain.
- Kenties lihonut? - En tiedä.
- Haluaisitko muuttaa jotain? - En mitään järin isoa asiaa/piirrettä. Ihmisen pitäisi pyrkiä olemaan tyytyväinen itseensä eikä aiheuttaa lisää stressiä pyrkimällä koko ajan johonkin muutokseen.
- Oletko oppinut uutta? - Joo!
- Kadutko jotain? - Jotain pikkujuttuja varmaankin.
- Olisitko jättänyt jotain tekemättä? - Aina kai sitä löytyy sellaisia asioita joita olisi voinut jättää tekemättä.
- Olisitko tahtonut tehdä jotain mitä et tehnyt? - No... voi olla, vaikka juuri nyt en keksikään mitä se voisi olla.
- Tahtoisitko elää jonkun päivän uudestaan? - Kyllä vaikka voisinkin.
- Olisitko tahtonut jättää jonkun päivän elämättä? - Oikeastaan en.

MUISTOJA:
- Matkustelitko? - Jonkin verran.
- Ulkomailla vai kotimaassa? - Sekä että.
- Kävitkö festareilla? - En.
- Jokin surullinen asia? - Kummisedän kuolema tulee ensimmäisenä mieleen.
- Laivalla? - Jep
- Rannalla? - Kalassa.
- Parhaat muistot? - Kesälomalta ja pienistä hetkistä.
- Parhaat päivämäärät? - No, ei kyllä pysty sanoon mitään tähän.
- Paskimmat päivät? - Kaksissa hautajaisissa olin, ei mitään häävejä päiviä.
- Oletko tyytyväinen tähän vuoteen? - Suhteellisen.
- Oliko paras kesä? Miksi / Miksi ei? - En osaa oikeastaan sanoa. Hyvä oli. Paha vaan verrata kesiä keskenään.
- Millainen tulee ensi vuodesta? - Näkee sitten, toiveitahan on.

MUUTA:
- Fyysisiä vammoja?- Arpia tainnut tulla lisää.
- Pitivätkö uudenvuodenlupauksesi?- Ei ole tapana tehdä uudenvuodenlupauksia.
- Paras elokuva jonka kävit katsomassa? - No hoh, en käynyt katsomassa yhtään ainoaa elokuvaa teatterissa!

MYÖNNÄTKÖ
- Kokeillleesi tupakkaa?- K.
- Kokeilleesi alkoholia?- K.
- Lintsanneesi koulusta/töistä? - E.
- Harrastaneesi yhden illan juttuja? - E.
- Suudelleesi vastakkaisen sukupuolen edustajaa?- K.
- Suudelleesi saman sukupuolen edustajaa?- E.
- Tapelleesi fyysisesti? - E.

Miten sitä huomenna jaksaa?

2008-12-28T21:36:00.000+02:00

Nonniin, joulu tuli, oli ja menikin jo. Tänä(kin) vuonna se tuntui taas pitkältä. Johtui jälleen siitä, että meidän perhe vietti jouluaattoa jo muutamia päiviä etukäteen, sunnuntaina. Oli kolmas vuosi peräkkäin, kun meidän aatto ei ole osunut oikealle aatolle. Ei kai se niin tarkkaa ole milloin sitä viettää. Silloin vietetään kun saadaan porukka koolle. Tänä vuonna siskoni miehensä kanssa ja veljeni avovaimonsa kanssa tulivat Turusta lauantaina ja sunnuntaina, ennen kuin lähtivät puoliskojensa koteihin oikeaksi jouluaatoksi. Vanhempanihan asuvat myöskin täällä Tampereella, joten meillä avon kanssa on helppo suihkaista sinne enempiä suunnittelematta. Pöytä notkui jouluruokaa, ja lahjuksiakin saatiin. En uskonut että ihan niin kiltti olisin ollut kuin mitä pakettikasa antoi ymmärtää.
Oikeana jouluaattona sitten kävimme hautausmaalla viemässä ystäväni haudalle ja muualle haudattujen paikalle kynttilöitä illalla. Ihan uskomattoman kaunista siellä oli taas. Anopin haimme töistä ja sitten taas jouluruokaa. Niin, ja lahjat vaihdoimme jälleen.
Joulupäivä ei kyllä mennytkään niin kristillisissä merkeissä, hyvä ystäväni K miehensä kanssa tuli viihdyttämään meitä, ilta meni mm. punaviinin, suomirock-trivian ja lahjaksi saadun Guitar Heron parissa.
Tapanina sitten vielä avon isän luo syömään vielä kerran jouluruokaa. Tässä vaiheessa totesin kyllä että ei enää lanttulaatikkoa ennen ensi joulua. Hyväähän kaikki jouluruoat on, mutta raja se on niilläkin. Tapanin aamuna varattiin Helsingistä hotellihuone kahdeksi yöksi. Parina edeltävänä päivänä olin väläytellyt ehdotusta pienestä lomasta. Halutti vaan päästä vähäksi aikaa pois totutusta arjesta ja jotenkin tuntui että halusi lomailla kaikesta hössötyksestä. Avon isän luota suuntasimmekin suoraan Helsinkiä kohti. Hotelli oli oikein viihtyisä, pari kilometriä rautatieasemalta, viiden minsan köpöttelymatkan päässä metroasemalta. Nautittiin vaan olostamme, siitä ettei puhelimet soineet ja siitä ettei koko ajan tarvinnut miettiä minne ja mitä seuraavaksi. Perjantaina ei kyllä tehtykään mitään, hotellillekin tultiin vasta joskus seiskan aikaan. Lauantaina mätimme mahat täyteen aamupalalla, sitten hetki lepoa ja nokka kohti Korkeasaarta. Viimeksi olen käynyt siellä varmaan vuonna 86, avo ei kertaakaan aiemmin. Monta tuntia siellä meni kaikkea ihmetellessä, ja eläimissähän sitä ihmeteltävää on.

Mietin mikä ihme minua niissä muurahaisissa kammottaa. Siellä oli yhdessä terraariossa lehdenleikkaajamuurahaisia, enkä voinut edes kunnolla katsoa niitä. Seisoin kahden metrin päässä lasissa, ja heti kun näin liikettä kasvin varrella, alkoi huokailuttamaan, tuli kylmiä väreitä ja melkeinpä fyysisesti huono olo. En ymmärrä mikä niissä muurahaisissa on, mutta ne vaan on jotain ihan järkyttävää. Hyi olkoon! Korkeasaaren jälkeen takaisin keskustaan, kauppahallissa käväistiin ja käveleskeltiin hiukan lisää. Hotellilla käytiin kääntymässä sen verran että lämpimään suihkuun pääsimme molemmat (ei ollu mikään lämpimin olo siellä Korkeasaaressa). Ruokapaikan valinta osui tällä kertaa venäläiseen ravintolaan. Voin sanoa että ei yhtään huonompi valinta ollut. Jotenkin alkanut vähän kyllästyttämään tuo perinteinen pihvilinja. Ruoka oli kyllä todella hyvää ja sitä oli riittävästi.
Tänään aamupalan ja huoneen luovuttamisen jälkeen päätimme vielä käväistä Kansallismuseossa. No, ei kai tuon kokoisessa paikassa käyntiä voi käväisyksi sanoa, sen verran siellä aikaa vierähtää. Paljon oli nähtävää ja olisi sitä aikaa voinut saada siellä enemmänkin kulumaan, mutta onpahan hyvä syy mennä uudelleen joskus vielä.
Kotiin ei ehditty ihan valoisan aikana, mutta sehän nyt oli tietokin ettei sitä ehdi jos jossain meinasi poiketa matkalla.

Ei kyllä juurikaan huvittaisi mennä huomenna töihin. Onneksi on taas vajaa viikko... Ehkä sitä ajattelemalla jaksaa muutaman päivän, ja sitten taas perjantain sillä, että sitten onkin jo viikonloppu taas. On vaan nyt kyllä sellainen blaah-olo. No, kyllä se siitä menee kun huomenna pääsee sinne töihin ja heittää aivot narikkaan ja tekee vaan ne hommansa mitään ajattelematta. Hoh, kuulostinpas tosi innostuneelta työstäni, kai sen huomaa että tämä on juuri sitä hommaa mitä olen aina halunnut tehdä! Kai tätäkin taas hetken tekee kun ei se kotona makaaminenkaan niin hääppöistä ole, ja kun oman alan hommia on käytännössä mahdoton löytää tässä tilanteessa.

Saahan sen ajan näinkin kulumaan

2008-12-15T20:17:00.003+02:00

Ihan kuin ei mitään tärkeämpääkään olisi... Tällaiseen olen törmännyt tämän päivän aikana niin monesti, että pakko kai se on sitten tehdä, vaikka saman tyylisiä olen kyllä tehny jo vaikka kuinka ja monta.

1. Put your iTunes/Napster/Zune Player/WinAmp/etc on shuffle.
2. For each question, press the next button to get your answer.
3. YOU MUST WRITE THAT SONG NAME DOWN NO MATTER HOW SILLY IT SOUNDS!
4. Tag 10 or more friends who might enjoy doing this as well as the person you got it from.
*****

IF SOMEONE SAYS "IS THIS OKAY" YOU SAY?
If you see Kaye (tell her I L-O-V-E her)

WHAT WOULD BEST DESCRIBE YOUR PERSONALITY?
Likainen vesi

WHAT DO YOU LIKE IN A GUY/GIRL?
Get it on

HOW DO YOU FEEL TODAY?
Witch hunt

WHAT IS YOUR LIFE'S PURPOSE?
Evil thing

WHAT IS YOUR MOTTO?
Käännä se pois

WHAT DO YOUR FRIENDS THINK OF YOU?
Knocking on heavens door

WHAT DO YOU THINK OF YOUR PARENTS?
Country house

WHAT DO YOU THINK ABOUT VERY OFTEN?
Miten käy norsun

WHAT IS 2+2?
Pala rauhaa

WHAT DO YOU THINK OF YOUR BEST FRIEND?
Where the rainbow ends

WHAT DO YOU THINK OF THE PERSON YOU LIKE?
Laululintu

WHAT IS YOUR LIFE STORY?
The hippie killers

WHAT DO YOU WANT TO BE WHEN YOU GROW UP?
Suudelma

WHAT DO YOU THINK WHEN YOU SEE THE PERSON YOU LIKE?
Walk

WHAT DO YOUR PARENTS THINK OF YOU?
Häpeän lävistämä

WHAT WILL YOU DANCE TO AT YOUR WEDDING?
Neliöjuuri

WHAT WILL THEY PLAY AT YOUR FUNERAL?
Penny arcade

WHAT IS YOUR HOBBY/INTEREST?
Nobody listens

WHAT DO YOU THINK OF YOUR FRIENDS?
American Jesus

WHATS THE WORST THING THAT COULD HAPPEN?
Soul on fire

HOW WILL YOU DIE?
A voodoo doll & a snake´s head

WHAT IS THE ONE THING YOU REGRET?
Babylon forever

WHAT MAKES YOU LAUGH?
The world won´t stop without you

WHAT MAKES YOU CRY?
All fantastic images

WILL YOU EVER GET MARRIED?
Voipallo

WHAT SCARES YOU THE MOST?
Nice shot

DOES ANYONE LIKE YOU?
Tunnit

IF YOU COULD GO BACK IN TIME, WHAT WOULD YOU CHANGE?
The forbidden zone

WHAT HURTS RIGHT NOW?
We bite

WHAT WILL YOU POST THIS AS?
Hollow

Tehköön kuka haluaa.

Kotona taas

2008-12-14T20:15:00.000+02:00

Koti on siitä kiva paikka, että sinne on kuitenkin mukava palata. Tosin on sieltä mukava päästä välillä poiskin, en minä sitä kiellä.

Perjantaina lähdettiin Turkuun, moikkaamaan mun siskoa, veljeä sekä heidän puoliskoitaan. Mennessä koukattiin Raision Ikean kautta. Oli ihmeen helppo koukkaus hermojen kannalta. Ei ollut liikaa porukkaa ja se on pelkästään hyvä asia. Ei vaan meinattu oikein löytää mitään kivaa (viimeisiä lahjoja etsittiin), siihen meinas louhahtaa hermo vaan jossain vaiheessa. Mutta löydettiin sitten viimein kuitenkin. Ilta kului näissä merkeissä aika pitkälle:
En voittanut, mutta en tippunut ensimmäisenä. Lauantaina käytiin veljeni luona ihastelemassa heitä (ovat liittyneet perheeseen viime reissun jälkeen):
Sitten suuntasimme Vanhalle Suurtorille joulumarkkinoille. Eipä sieltä juuri mitään ihmeellistä löytynyt, savusiikaa ja jotain kovia vanhanaikaisia karkkeja vähän. Ilta sitten menikin pokeriturnauksen ja Buzz-visailun merkeissä. Tänään lähdettiin ajoissa ajelemaan takaisin Tamperetta kohti. Matkalla poikettiin ostoksilla Nuutajärvellä.
Ei kyllä yhtään nappaisi mennä huomenna töihin. No, onneksi se syletys sitten menee vähän ohi kun sinne pääsee, tekee vaan hommansa ja ajattelee jotain ihan muuta kuin sitä työtä. Ei sillä, ei tuo paskin homma ole mitä olen tehnyt, mutta toisinaan vaan tympii. Tosin enhän minä tiedä tympiikö huomenna, mutta nyt ainakin ajatuskin arkeen paluusta.

Kaikenlaista sitä...

2008-12-08T12:42:00.000+02:00

Olipas ihmeen kivuton maanantai töiden suhteen ainakin. Ihmettelin miten oli niin helppoa herätä aamulla puoli viideltä, eikä oikeestaan vieläkään ole paljoa tympäissyt. Tosin työpäivähän on jo takana, että tuskin sitä syletystä isommin tuleekaan?

Viikonloppu meinasi alkaa kyllä mielenkiintoisissa merkeissä. Viime viikonhan olin yhdellä koululla töissä, ja meidän sossutilat on siellä kellarikerroksessa. Menin sitten neljän maissa käymään vessassa, ja laitoin perässäni oven lukkoon tapani mukaan. Soitin vielä avollekin, että oon vähän aikataulusta edellä, voin jopa päästä aiemmin lähtemään kotiin. No, sitten kun yritän ulos siitä betonikopista, niin eihän se ovi mihkään aukea. Onneksi kuljetan puhelinta taskussa koko työpäivän, enkä jätä sitä esim. pukukaappiin. Vaikka siellä vessassa huonot kentät olikin, sain soitettua pomolle. Hän sitten soittelemaan sinne ja tänne, lopulta sai kiinni ko. koulun reksin, joka puolestaan sai kiinni muutaman tyypin, jotka olivat vielä koululla. Ensin sinne oven taakse tuli rapistelemaan nämä kolme ihmistä. Aikansa ovea roplattuaan ilman tuloksia, päätyivät soittamaan huoltojampan paikalle. Hän ähersi oven parissa aikansa, päätti sitten mennä hakemaan sorkkaraudan. Hyvin kaikui sitten hetken se pauke vessan betoniseinistä, mutta ovi pysyi kiinni. Huoltojamppa käski yrittää rikkoa sitä ovea kun oli sitä heikentänyt sillä sorkkaraudalla. Aukenihan se viimein, puolitoista tuntia siellä sainkin kökkiä. Olisi voinut käydä mielenkiintoiseksi jossei pomo olisi vastannut puhelimeen kun työaika oli jo loppunut.

Lauantaina käytiin katsomassa ilotulitusta avon, veljensä ja tämän vanhemman (kohta 4v) muksun kanssa. Muksu oli kotona ollut ihan reteenä kun pääsee katsomaan paukkuja, mutta niinhän siinä kävi kuten arvata saattoi. Heti kun päästiin Koskipuistoon, alkoi se kitinä että hän tahtoo kotiin. Sitten kun ekat raketit paukahti, alkoi itku vaikka oli korvatulpatkin. Eikä hän kuulemma halunnut ees nähdä niitä raketteja, veti vaan pipon silmille. No, ehkä hän joskus alkaa nauttia noista paukuistakin...

Sunnuntai oli osittain orastavaa hermojen menetystä. Päätettiin lähteä ostohysteriahelvettiin, myös Ideaparkkina tunnettuun paikkaan. Aateltiin että jos mennään ajoissa, ei siellä ole niin kauhea ryysis. 12.10 oltiin parkkiksella, ja se oli melkeinpä jo silloin ammuttu täyteen. Tosin vielä täydempi se oli sitten kun lähdettiin, siellä olisi parkkisakkoja saanut liisat kirjoittaa ranteet hellinä. Joululahjoja lähdettiin ostamaan, ja yllättävän hyvin niitä saatiinkin hankittua. Se ihmismäärähän siellä sitä hermoa vaan kiristää, meistä kumpikaan kun ei ole mitään ruuhkissa viihtyvää tyyppiä. Tarkoituksena oli käydä syömässä siellä jotain, mutta luovuttiin toivosta kun nähtiin jonot joka ruokapaikkaan. Samasta syystä jäi kahvitkin välistä. No, nälkä kadotettiin täydellisesti keskustassa Haraldissa. Tuosta paikasta voisi tulla vaikka joku perinne meille näihin aikoihin vuodesta, vuosipäivän tienoilla. En kyllä suostu ottamaan mitään stressiä noista muutamasta puuttuvasta joululahjasta, tänään käyn vielä kaupungissa hommaamassa yhden, tässä on hyvin vielä aikaa, ja pari ideaa on jo mitkä toteutan viikonlopun Turun reissun yhteydessä. Jospa pitkästä aikaa säästyisi siltä 23. päivän syletykseltä kun yrittää muiden myöhäisten kanssa epätoivoisesti löytää jotain...

tulta

2008-12-08T12:11:00.002+02:00

Valokuvatorstain 111. haaste

Melkein jaksais

2008-12-05T09:50:00.000+02:00

Ei kyllä yhtään juuri kiinnostais mennä töihin. Onneksi sentään on perjantai. Toisaalta on siinä mielessä kiva mennä, että tietää jo mitä tekee tänään, jopa saanu koko viikon tehdä samaa paikkaa ilman mitään sähellystä. Pahaa pelkään että ensi viikko ei enää jatku samaan malliin, vaan joudun ravaamaan paikoista toisiin. Ihmettelen oikein miten mun hermo on kestäny noita lapsia tuolla (ala-asteella siis olen ollut tämän viikon), onneksi ne on vaan osan päivää jaloissa pyörimässä. Sitten kun ne lähtee koteihinsa ja siirryn ala-/kellarikerrokseen, säikyn kaikkia ääniä mitä ei normaalisti siinä metelissä edes huomaa. Yks mikä varmaan eniten ärsyttää tän viikon hommassa, on työajat, 11-18.30. Tokihan työkohde on vielä toisella puolen Tamperetta, että varmasti joudun lähtemään ajelemaan jo heti kympin jälkeen, ja sitten illalla kun käväsen pikasesti kaupassa, kello onkin äkkiä melkein kasi ennen kuin olen kotona. Eipähän ole minkäänlaista ongelmaa vapaa-ajan vieton suhteen. Jospa tänään tekisi vähän rivakammin hommat, voisi ehtiä aikaisemmin kotiin. Avokin vaihtoi aamuvuoroon tänään, ois aika jees ehtiä vaikka yhessä kauppaan ja tehä jotain muuta kivaa.

Miten minut taas yllätti tuo kalenteri! Olin suunnitellut kaikenlaista (joululahjashoppailua, teatterilippujen hakemista yms.) kovasti, sitten yhtäkkiä tajusin että eihän niistä mitään tule ku on itsenäisyyspäivä. Ei vaan aina pysty hahmottamaan :D. No, ei kai siinä auta kuin siirtää shoppailut sunnuntaille ja lippujen haku ens viikolle. Saa nähdä miten toteutuu tuo minun päätös joululahjojen ostamisesta. Niin usein se jää sinne aaton aattoon, että päätin tänä vuonna hankkivani ne ajoissa. Osa on jo hankittu, vaikeimmat tietty vielä jäljellä. Kai se pitää raahata ittensä ostohysteriahelvettiin (lue Ideapark) kun ei millään jaksaisi laukkoa eri puolilla kaupunkia tuolla loskapaskassa. Täytyy vaan toivoa ettei siellä ole puolta maakuntaa yhtä aikaa, sitten ei kyllä kestä hermo millään.

Ahistaa kun kello on noin paljon. Kai se pitää alkaa kampaamaan naamaa, tosin tuon palkkalaskelman avaan kyllä ensin, ehkä se motivoi edes vähän taas lähtemään.

Ai niin, pitää muistaa ottaa autoon joku levy mukaan. Voitin Radio957:lta "Melkein vieraissa- Nimemme on Dingo"-levyn ja olen pari päivää sitä kuunnellut autossa, nyt alkaa riittämään. Aina noissa tribuuttilevyissä on sama vika, joitain biisejä kun kukaan ei pysty tekemään paremmin kuin alkuperäisesittäjä. Varsinkaan jos musiikin tyylilaji mennään muuttamaan ihan täysin. Kuunnelkaa itse tuo levy, niin tiedätte mitä tarkoitan...

Särkyvää

2008-11-27T08:02:00.000+02:00

Valokuvatorstain 110. haaste on lasi.

Aamukaffetta

2008-11-26T07:25:00.000+02:00

Tajusin tuossa hetki sitten, että mulla on ollut ikävä näitä aamuisia kahvihetkiä tässä tietokoneen äärellä aamutv:n uutisten kuuluessa taustalla. Kummallista, että tällaisella yöihmisellä on voinut olla tällaista ikävä. Kaikesta sitä joutuu luopumaan kun töihin menee.

Töissä on periaatteessa mennyt ihan ok. Vähän on toisaalta tympinyt kun päivässä tulee ajeltua 80-100 kilometriä paikoista toisiin. Ei mulla mitään sitä vastaan ole, että paikkoja joissa täytyy käydä on noin monta, mutta kun ne ovat niin hajallaan ympäri kaupunkia ja naapuripitäjää. No, tänään menenkin sitten vaan yhteen paikkaan katselemaan mitä siellä pitää tehdä kun sieltä vakkari on lomalla ens viikon ja mun pitäisi tuurata. Huominen menee siellä kans. Siinä mielessä ihan mukavaa myös, että tänään soi kello vasta viideltä (koska vein avon kuuteen töihin) eikä neljältä niinkuin normaalisti on viime aikoina soinut. Ja tässähän ehtii tehdä kotihommiakin vähän ennen kuin pitää lähteä suhaamaan tuonne itäpuolelle. Tästäkin viikosta tulee lyhyt työviikko, kuten viime viikostakin. Viime pe olin kipee, ihan kiva kun olen ollut tuolla niin vähän aikaa töissä, että meni palkattomaksi saikkupäiväksi. Ja tän viikon pe tulee palkattomaksi kans, kun on aamupäivästä hautajaisiin meno.

Pitääkin muistaa soittaa tänään liittoon. Kyllä ois helpompi tuossa mielessä jatkaa vaan kotona makaamista. Aloitin siis työt 12 päivä ja vaihdoin liittoa. Uuden liiton jäsenyys alkoi 18. päivä ja nyt tuli palkka kolmelta päivältä. Niistä ei ole mennyt liiton maksuja, täytyy maksaa itse, ja sitten vielä viimeiset liiton rahat on jumissa kun olen odotellut palkkatodistusta. Hyvällä tuurilla seuraavastakin tilistä joudun itse maksamaan toiselle liitolle parin päivän palkan. Miksi nämä jutut ei mene koskaan silleen sujuvasti, ilman mitään ylimääräisiä sähellyksiä? Sylettää tällainen.

Kehtaako jo tähän aikaan laittaa tiskikoneen päälle? Kyllä kai sitä jo nyt, tunti sitten mietin samaa ja siitähän on niin kauan jo aikaa että kyllä nyt voi.

Vaikka mitä

2008-11-17T15:36:00.000+02:00

On siis ehtinyt tapahtua taas viime postauksen jälkeen.

Lauantai-ilta toissa viikolla vanhan porukan (ja uusien tuttavuuksienkin) kanssa meni mukavasti. The Grillissä käytiin täyttämässä maha, ja sen jälkeen täytettiin päätä eriasteisesti Höyryssä ja Tabussa. Aikas myöhäänhän siellä meni, vaikka kovasti ensin aattelin ettei ole oikein sellainen fiilis että jaksaisi hirmumyöhään olla. Mutta johtui varmaan seurasta, että siellä sitä kuitenkin pönötettiin niin pitkään. Sunnuntai sitten ei ollutkaan mikään häävi päivä. Hiukan oli hutera olo, mutta eipähän voi sanoa että yllätyksenä tuli se.

Viime viikolla mulla alkoi oikeasti hajoilemaan pää kotona olemiseen. Laitoin sitten tiistaina hetken mielijohteesta työhakemuksen ihan jollekin muulle alalle kuin omalleni. Tunti sen jälkeen kun netissä hakemuksen täytin, sieltä firmasta soitettiin ja pyydettiin iltapäivällä käymään. Keskiviikkona sitten työt alkoivatkin aamukuudelta. Aiemmin joskus vuosia sitten olen samanlaista hommaa tehnyt, ei mitään yletöntä herkkua, mutta ei mitään järetöntä kärsimystäkään, varsinkaan kun heittää aivot narikkaan ja ajattelee jotain ihan muuta.

Perjantaina oli Pakkahuoneella Apulanta. Ennen keikkaa nähtiin samanhenkisten kavereiden kanssa kahvin/tms. merkeissä Klubilla. Oli siinä mielessä erikoinen keikka mulle, että avo laittoi täydellisen pogouskiellon mulle päälle. Hyvästä syystä, myönnän. Tulin nimittäin tuossa joku päivä selälläni/vasemmalla kyljelläni kuusi betonirappusta alas, ja vasemman kyynärpään alapuolella on muhkea mustelma, samoin muutamassa kohdassa vasenta jalkaa. Samassa rytinässä ilmeisesti oikea polvi vääntyi jotenkin ja oikea pohje revähti vähän. Perjantaina oli sen verran vaikeaa sitten se kävelykin, etten kyllä suoraan sanottuna tiedä, tekikö edes mieli pogota. Huomasin, että jotenkin keikasta saa eri asioita irti kun nojailee siellä salin puolen välin tienoilla seinään ja seurailee kaikenlaisia juttuja. Sen voin sanoa, että olipa hieno keikka (jälleen). Kumi, nahka, piiskan ja mextexin aikana oli varmasti vaikeinta pysyä aloillaan. Akustinen osio oli loistoa. Uudet biisit kuulosti livenäkin hyviltä. Jälki oli kiva kuulla. Erityismaininnan saavat keikkaseuralaiset, kiitoksia teille.

Lauantaina käytiin avon ja hänen veljen muksun kanssa Särkänniemessä. Harmitti hiukan kun delfinaario oli kiinni, mutta riitti meillä näkemistä akvaariossakin. Tais muksua pelottaa vähän Näsinneulassa, vaikkei se sitä juuri myöntänytkään. Myönsi sentään että pelkäs sampea akvassa. Harmitti kyllä kun tuli vesisade juuri sopivasti kun mentiin neulaan ylös (aamulla ei satanut), ei nähnyt kyllä juuri mitään maisemia. No, ehtiihän sitä. Minä olen tainnut käydä useammankin kerran siellä, mutta avo ei. Tosin Pyynikin näkötornista näkee melkein yhtä pitkälle siedettävällä hinnalla, tuo Särkän touhu on kyllä sellasta rahastusta että voi hyvää päivää. En kyllä muista että viime vuonna olisi vielä maksanut 8€ hissikyyti Näsinneulaan, korjatkaa jos olen väärässä.

Sunnuntaina sitten oli avon veljen nuoremman lapsen ristiäiset. Hyvin meni bileet, lapsi sai nimen, pappi kahvia ja muut mahansa täyteen voileipä-, täyte- ja juustokakkua. Oikeestaan ihan kiva kun nyt sitä pikkusta voi kutsua virallisesti nimelläkin, eikä tarvi aina vaan vauvatella.

Illan odotusta ja muuta

2008-11-08T11:05:00.000+02:00

Hirveesti ois hommaa vielä täällä kotona ennen iltaa. Vanha kaveriporukka ja vähän ekstroja kokoontuu tänään syöpöttelyn ja juopottelun merkeissä. Eipä hiukka kivaa, siitä on niin kauan aikaa kun olen osan tästä porukasta viimeksi nähnyt! Ja ei niitä muitakaan voi liian usein nähdä :). Pitäisi tässä sitä ennen saada makaroonilaatikko pyöräytettyä, siivoiltua ja ja ja... Tässä sitä vaan istun silti. Tosin minähän tarvitsen sen kiireen että saan mitään tehtyä.

Minä en oikein tiedä pitäisikö minun avautua tyhmistä ihmisistä. Siinä käy helposti niin, että alkaa sylettämään taas. Otan silti riskin.
Tässä meidän lähistöllä asuu tyhmiä ihmisiä. Ne on jatkuvasti (useamman kerran viikossa) oven takana pummaamassa rahaa ja milloin mitäkin. Eivät ymmärrä ettei meillä kiinnosta elättää niitä vaikka kuinka nihkeästi yritetään vastailla lainapyyntöihin. Ei sillä, kyllä minä yleensä lainaan rahaa kavereille jos on mahdollista, ja jos he tosiaan maksavat takaisin silloin kun lupaavat. Mutta a) en menisi näitä ihmisiä heti luokittelemaan kavereiksi ja b) kun niinä kertoina joina ollaan lainattu, rahat on tullu takaisin monta viikkoa luvattua aikaa myöhemmin. Sitten näillä on pokkaa tulla kysymään autoa lainaan, vaikka me ei lainailla edes rahaa. Miksi ihmeessä me haluttaisi lainata niille auto, varsinkin kun tiedetään että se saatetaan saman illan sijasta sitten palauttaa kuukauden päästä?? Minä en ymmärrä oikeasti miten voi olla krooninen rahapula niin paha, että tullaan lainaamaan rahaa sillä verukkeella että lapsille pitää saada ruokaa, jos samaan aikaan on varaa käydä hakemassa rotukoiran pentu ja pitää kahta autoa, toista vielä sellaisella paikalla että pyyhkijöiden alla on nippu sakkolappuja. Ja maksaa jokapäiväiset bussimatkat kertalipulla kun se nyt vaan maksaa kahdessa viikossa enemmän kuin kuukauden työmatkalippu. Kannattaisiko ehkä miettiä rahankäyttöä uudestaan jos joka toinen päivä joutuu käydä lainaamassa puurorahoja, laittaa menot tärkeysjärjestykseen? Ai niin, ja sitten kun tämä rotupiski pureskelee puhelimen laturin, niin mitä silloin käydään lainaamassa? Veikkaan että kaikki normi-ihmiset tulisi kysymään että oisko ylimääräistä laturia. Mitä tekee tyhmä ihminen? Totta kai tulee kysymään että oisko teillä ylimääräistä puhelinta. Tätä jupinaa voisin jatkaa ties kuinka pitkään, mutta en jaksa enää pilata päivääni syletyksen keräämisellä.

On ollut tämä Kuutio tehokuuntelussa. Siinä mielessä eroaa edeltäjästään EVOEI:sta että tämä aukeaa minulle huomattavasti nopeampaa kuin EVOEI. Muutama biisi on aivan helmiä (freestylemeikit, ravistettava ennen käyttöä ja kuution palaset)! Loputkin on kyllä ihan ok:n yläpuolella. Osassa biiseissä on niin mukavaa rytyytystä, että vanhakin innostuu kunnolla. Turha kai tässä on alkaa koko levyä selostamaan, parempi kun jokainen kuuntelee itse :).

Olen yllättänyt itseänikin tänä vuonna. Ne joulukortit on jo aikaa sitten askarreltu, ja nyt on joululahjaostoksetkin kalenteriin nähden ihan loistavassa mallissa. Eilen löytyi yksi lahja ja tuolla kaapeissa odottaa muutama juttu jotka ovat osa jotain lahjaa. Ei ole vuosikausiin ollut näin hyvää tilannetta. Mutta kyllä minä silti varmaan aatonaattona juoksen paniikki kannoilla kaupoissa. Pahoin pelkään että näin siinä käy joka joulu.

Meinasin ihan unohtaa!

2008-11-05T18:30:00.000+02:00

Tiinalla oli tuossa päivänä eräänä tällainen blogissa, ja halusin itselleni tekemistä. O:n sain!

Kommentoi tähän postaukseen ja minä annan sinulle kirjaimen. Kirjoita blogiisi 10 sanaa, jotka alkavat kyseisellä kirjaimella ja lisää mukaan selostus, mitä kyseinen sana sinulle merkitsee ja miksi.

1. Olemassaolo. Tätä ei liene tarvetta perustella mitä tämä merkitsee. Oma ja rakkaiden olemassaolo. Ja valitettavasti kaikkien mottipäidenkin.

2. Omena. Vihreät varsinkin. Ette usko mikä syletys oli kun tajusin tulleeni omenille pahasti allergiseksi. Vihreät omenat on ehkä melkein parasta mitä tiedän, tai siis oli. Ei vaan ole moneen vuoteen pystynyt syömään.

3. Ontelo. Poskiontelo. Tuntuu välillä että nuo ovat ikuinen riesa minulle. Viime talvi meni antibiootteja syödessä, toivottavasti tämä flunssa ei aiheuta samanlaista kierrettä.

4. Olohuone. Sieltä löytyy rakkaat rotat, kirjat, levyt, siellä on yleensä mukavaa.

5. Onnellisuus. Pitää osata olla onnellinen niistä pienistäkin asioista, eikä aina odottaa mitään elämää suurempaa. Muuten sitä voi elää elämänsä ilman onnellisuutta.

6. Onni. Huippumuksu, avon kummipoika.

7. Olli. Nukke, jonka sain ensimmäisenä joulunani. Tuossa hyllyn reunalla se tuijottaa lonkkavikaisena (toinen jalka melkein kokonaan irti).

8. Odotus. Mieluisan postin odotus on vähän samanlainen tunne kuin lapsena odotti joulupukkia. Yksi Apulannan parhaista biiseistä. Myöhässä olevan kaverin odottaminen on yleensä raivostuttavaa.

9. Onki. Mato-onki, virveli, ihan sama kumpi oikeastaan. Kalastus on melkein parhautta.

10. Orgasmi. Tarviiko tätä muka perustella??

Pakko malttaa.

2008-11-05T16:46:00.000+02:00

Viime yönä oli Radio rockin ennakkosoitossa Apulannan Kuutio (kuinka aurinko voitettiin). Ensin mietin että maltan odottaa siihen asti, että saan levyn hyppysiini (maltoin olla kuuntelematta noita biisejä kun ne tiputellen soiteltiin radiosta, oliko ylex vai mikä olikaan). No, enhän sitten malttanut. Kuulosti ihan järjettömän hyvältä. Oli varmasti ensimmäinen biisi ikinä tuo Pakkomielle missä kuulen käytettävän sanaa yhteishakukaavake. Nyt on sitten pakko malttaa odottaa huomiseen että saan sen levyn käsiini kauppareissun yhteydessä. Ei todellakaan jaksa lähteä bussilla jurruuttamaan mihinkään kauppaan tässä flunssassa. Kasvattaa luonnetta kummasti tällainen odottaminen. Sitten tuo levy varmaan meneekin tehokuunteluun, on kiva sisäistää biisit ennen Pakkahuoneen keikkaa. Innolla odotan sitä keikkaa, tosi mukava nähdä monia kavereita kahvin merkeissä ennen kuin siirrytään tapahtumapaikalle.

Eilen olin ahkera, leivoin kinkkupiirakkaa pellillisen ja sellaista hyydytettävää suklaa-tuorejuustokakkua. Voin kertoa että hyviä olivat molemmat, tosin nyt on jonkun asteinen suklaaöveri päällä kun just vedin palan kakkua. On hiukka makeaa, mutta eipähän sitä tarvi isoa palaa kerralla vetää.

Tänään en jaksa olla yhtä ahkera. Jos sentään kahvit jaksaisi keittää, laittaa pyykit narulta kaappiin ja imuriakin voisi moikata.

Niinhän sitä luuli.

2008-11-02T12:19:00.000+02:00

Eilen vielä tuntui siltä, että olisin voittamassa flunssan. Tänään ei tosiaankaan tunnu siltä enää. Ei koskaan pitäisi mennä iloitsemaan mistään ennen kuin se on satavarmaa. Taas se nähtiin.

Havahduin tänään muutamaan tekemättömään asiaan, mitkä pitäisi saada tehdyksi aika pian. Partsin tuijalle pitäisi jonkinlainen kylmänsuoja kyhätä laatikon ympärille ja harsoakin pitäisi käydä ostamassa. Jospa jälkimmäisen muistaisi tänään kauppareissulla. Kellarikoppi pitäisi käydä järjestelemässä. Aina siinä käy niin, että ensin järjestelet sen tosi hyvin, sitten muutaman kerran kun viet sinne tavaraa, niin nakkaat ne vaan siitä ovesta ja sitten siellä on taas mukava viettää aikaa sitä järjestellen. Miksi se on niin vaikeaa laittaa ne tavarat suurinpiirtein edes hyvin. Tosin taidan ensi kerralla katsella niitä tavaroita sillä silmällä, että mitkä joutaa kirpparille. Ei kertakaikkiaan voi kahdella ihmisellä olla kellarikopissa noin paljon roinaa, pakkohan niistä osan on olla turhaa. Tosin onhan siellä pari keittiönpöytää, kahvinkeitintä, vedenkeitintä yms. mitkä tuli tuplana kun muutettiin yhteen eikä olla vielä saatu aikaseksi hävittää niitä minnekään. Pitäisi vaan raskia heittää omista nurkista pois. Tai sitten vaan järjestää ne sinne kunnolla :).

Tilasin eilen Absessin uuden levyn. Innolla odotan milloin se on hyppysissä ja pääsee kuuntelemaan. Niin ja uuden Apulannan levyn ilmestymiseenkään ei ole enää kauhean paljoa aikaa! Eikä niiden Tampereen keikkaankaan!

Voiton puolella.

2008-11-01T13:47:00.001+02:00

Minä vs. flunssa-taistelussa saatan olla voiton puolella. On aika reippaasti parempi olo kuin muutamana viime päivänä. Mutta en kuitenkaan innostu vielä, sen verran kokemusta flunssailusta, että ei pidä tosiaankaan iloita ennen kuin on enemmän kuin satavarma että se on ohi. Saa nähdä miten avon flunssan käy, hänellä oli jo hyvähkö olo ja lähti tänään koskelle kalaan. Ja huomenna pitäis mennä nostamaan vene (ensinnä ylös pohjasta laiturin vierestä ja varmaan melko pian sitten kokonaan maihin). Toivottavasti ei nyt tule sitten uudestaan kipeäksi.

Mistähän saisi kärsivällisyyttä lisää? Ainahan mun kärsivällisyys on ollut aika heikkoa joissain asioissa, toisissa asioissa jopa luokattoman huono. Tänään meinasi kilahtaa oikein kunnolla kiinni tiettyjen nettisivujen ponnahdusmainoksien kanssa. Tiedättekö, niiden juuri jotka ponnahtelee peittämään koko helvetin ruudun joka toisen lauseen kohdalla. Ei kestä tällaisina päivinä tämän ihmisen hermo niitä. Ei kyllä meinaa kestää minään muunakaan päivänä.

Sitä paitsi täällä kämpässä haisee ihan itänaapurille. Teen nimittäin kaalipataa. No, kaitpa tätä hajua kestää kun kerran tietää kuinka hyvää ruokaa sieltä on tulossa.

Tuosta kärsivällisyydestä vielä... En millään malttaisi odottaa että saan ensimmäisen postcrossing-kortin. Numerot 9 ja 10 odottelee postilaatikkoon pääsyä tuossa olohuoneen pöydällä ja olisi se kiva saadakin sieltä jo jotain. Tiedän, että eihän tässä ole kauaa edes mennyt, mutta kun tahtoo hetiheti.

Jotain positiivistä sentään tähän päivään: satoi räntää! Niin no, olisihan se lumi ollut mukavampi, mutta kyllä räntäki on ihan jees näin syksyllä. Kunhan sitten sitä ei tammikuussa tule. Toisaalta odotan lunta ihan innolla, toisaalta toivon että ei ihan hetkeen tulisi, pitäisi nimittäin käydä suppilovahveroita poimimassa vielä jahka tämä flunssa on vähän paremmin ohi.

Köh köh

2008-10-27T19:58:00.001+02:00

Sitä on vissiin flunssaa liikkeellä. Mulla on ollut reilun viikon jo sellainen olo, että flunssa olisi tulossa. Ei vaan ole tullut kunnolla vielä, mutta pahasti näyttää siltä että nyt tulee. Kurkku on karheampi ja lämpöäkin on noussut vähäsen. Avo kuulostaa kipeältä myöskin. Stockalla käytiin tänään ja valehtelematta joka toinen myyjä ja asiakas aivasteli. Kunhan vaan ei tulisi viime talven kaltaista poskiontelokierrettä, silloin meni kyllä antibioottia toisen perään ihan huolella.

Lauantaina käytiin Helsingissä. Se on kyllä sellainen kaupunki, että mun hermoilla tuntuu aina kivalta tulla takaisin Tampereelle. Tai ehkä se johtuu siitä, että olen aina siellä missä tungoskin on. Tällä kertaa sitä tungosta riitti messukeskuksessa kirjamessuilla. Aamusta (oltiin siellä jo heti kymmenen jälkeen) ei ollut vielä paha, mutta puolen päivän aikaan olikin jo ihan toinen juttu. Siskoni miehensä kanssa Turusta olivat siellä myös. Yleensähän meillä on ollut tapana käydä Turun kirjamessuilla, mutta tänä vuonna jäivät väliin, eli oli pakko korvata ne Helsingin vastaavilla. Kiinnitin huomiota, että divaripuolella hinnat vaikutti jokseensakin korkeammilta kuin viime vuonna Turussa, johtuuko sitten yleisestä kallistumisesta, vaiko paikkakunnasta, en tiedä. Mutta ihan hyviä ostoksia tehtiin silti.
Messuilta paineltiin sitten Ikeaan. Ei kai vaan sielläkin sitten porukkaa ollut ihan riittämiin, eipä. Piti mennä hakeen sieltä vaan minifångsteja rottahäkkiin, mutta viisikymppiä saatiin tuhlattua siellä. Tosin ei kyllä mitään oikeasti turhaa ostettu. Kaikenlaista pientä tarpeellista rottapehmolelusta (joka sai nimekseen Otto Waldemar) peltiseen poljinroskikseen.

Tänään kävin sitten hamstraamassa postikortteja Kirjatorilta ja Puutarhakadun korttikaupasta. Niitähän mulla on toki muutenkin kotona, mutta kun selailin niitä, niin tulin siihen tulokseen, että muutaman (tässä tapauksessa reilut parikymmentä) kivan tarvin vielä. Nyt niitä kortteja alkaa sitten menemäänkin tuon postcrossingin takia enemmän kuin aiemmin.
Anoppi poikkesi tuossa iltalenkillään täällä kahvilla. Toisaalta pakko ihailla ihmistä joka pystyy puhumaan niin paljon koko ajan ja vaihtamaan aihetta sujuvasti kesken lauseen. Kun vielä pystyisi kehittämään itselleen sellaisen kyvyn, että voisi seurata kärryillä pysyen tätä tulvaa. Oli muuten ensimmäistä kertaa tarpeen nuo Oriflamen huulipunanäytteet. Kun ne tuli mulle, ajattelin että ei kai näillä mitään tee, mutta kyllä anoppi niihin jaksoi perehtyä, kai ne sitten tarpeellisia ovat. Tuoksunäytteiden tarpeellisuus on kyllä tullut testattua jo aiemmin.

Tekisikö tee ehkäpä hyvää? Kyllä luulen niin, siispä vettä kiehumaan.

Sillalla

2008-10-23T14:47:00.001+03:00

Valokuvatorstain 107 haaste oli "Silta nykyaikaan".

Tässä kun seisoo, ei ole kaukana menneisyys, eikä nykyaika. Tuolta päästä löytyy kalliomaalauksia ja kun siltaa pitkin lähtee takaisin päin, nykyaika muistuttaa olemassaolostaan yllättävänkin nopeasti. Jos ei hyttysmyrkyn etsimisenä, niin hetken kävelemisen kuluttua kaukaa kantautuvina autojen ääninä.

Laiskuutta vaiko itsehillintää?

2008-10-22T15:44:00.001+03:00

Tänään postinjakaja toi lappusen, että Apulannan Vauriot oottelee mua postissa. Nätti punainen vinyyli, jonka sisältö a-puolta lukuunottamatta on vielä mysteeri. Otsikossakin mietin jo, olenko laiska, vai onko minun itsehillintä loikannut ihan uudelle tasolle. Levysoitinhan on tuolla olkkarin kirjahyllyssä, mutta pari piuhaa ei ihan yllä oikeille paikoille. Avo sanoi aamulla, että hän laittaa, johon vastasin ettei sun tarvitse. Aattelin että kyllä minä laitan ne itse. En ole vielä laittanut. Laiskuutena tuo alkoi, ei vaan jaksanut heti kun tuli kotiin kaupasta, ja nyt ajattelin testata itsehillintää, että riittääkö se iltaan asti.

Viime viikolla taisin valitella rapun vatipäistä, jotka terrorisoi muiden yöunia huolella. No, nyt on ollut muutama yö hiljaisempaa (jyskytän puuta huolella). Mutta johan sitä riittikin. Su-ma yönä se alkoi ja pe-la yö taisi olla viimeinen mekkalayö. Olihan siinä välissä toki to-pe yö hiljaista. Voin kertoa, että näinkin rauhallisella ihmisellä kuin minä (yeah right) alkaa hirttämään pahasti kiinni tuossa tilanteessa. Meillähän avolla oli viime viikko aamuvuoroa, eli kello herättää viideltä. Automaattisesti herään kolmen kellon pirinään siis siihen. Ei tässä iässä enää jaksa montaa yötä alle kolmen tunnin yöunilla. Maanantaina oli asukaskokous, missä mukana oli asukasisännöitsijä, ja hän sanoi, että säätiössä ollaan hyvinkin tietoisia häiriöstä (laput, soittelut, käynnit on siis tehonnut?) ja asiaan on tulossa muutoksia ehkä hyvinkin nopeasti. Tuskin maltan odottaa :D.

Viikonloppuna käytiin maaseutuajelulla. Aikamme kuluksi ja vanhat purkit mielessä suuntasimme Häijääseen, Sattuman kauppaan. Sieltä löytyikin kolme vanhaa kahvipurkkia, just sellaisia mitä olen kirppareilla kuolaten katsellut (ja jättänyt ostamatta hinnan takia). Tuolta sain kolme purkkia samalla hintaa kuin tamperelaisilta kirppareilta yhden.
Häijäästä suihkastiin Hämeenkyröön Frantsilaan kahville ja ostamaan kolotustippoja äidille joululahjaksi. Olenkin kerrankin ajoissa jouluhommien suhteen, 50 korttia olen jo askarrellut ja ainakin yksi osa yhdestä lahjasta on siis hankittu. Ja tänään selasin Oriflamen tämän jakson kuvastoa, ja sieltä pomppasi pari lahjaideaa myös... Olen kuitenkin varma, että muut sitten jäävätkin taas aatonaattoon, niinkuin melkein aina :D.

Nyt tämä pää vaatii kahvia.

Enjoy the silence?

2008-10-17T12:10:00.000+03:00

Valokuvatorstain 106. haaste: Suomalainen nuorallatanssi.

Ruuhka-Suomeen entistä enemmän ruuhkia, muualle entistä enemmän hiljaisuutta?

Pitäisiköhän muuttaa maalle?

2008-10-15T08:50:00.001+03:00

Kyllä varmaan. Mutta kenen? Minun, joka ei kestä kolmatta yötä putkeen vatipääbileiden ääniä naapurista, vai sen naapurin joka ei ymmärrä että rapun kahdeksassa muussa kämpässä joku voisi haluta nukkua arkiyönä? Tuosta naapurista on tässä vähän ajan sisään tehty pari häiriöntuottamisilmoitusta ja vahva veikkaus, että tänään kiertää lappu taas, ei muuta kuin nimeä alle. Minä en ymmärrä ihmisiä, jotka eivät ota sen vertaa naapureitaan huomioon, että edes vähän hillitsisivät musiikin luukutusta, rappukäytävässä huutamista, tavaroiden paiskomista, huutamista keskellä yötä. Kyllä minä sen sulatan, että viikonloppuisin on bileitä silloin tällöin, mutta kun tuolta kämpästä ei oo bileitten ääniä kuulunut vielä kertaakaan viikonloppuisin, aina arkisin. Sylettää ehkä ihan huolella. Jos ensi yönä en saa nukuttua kunnolla, voi palaa ihan kunnolla kiinni. Eilen oli pahin päänsärky puoleen vuoteen, niskat jumissa ja kaksi puoliksi nukuttua yötä takana. Tänään voi mennä myös särkylääkettä samaan vaivaan. Varmasti tämä kahvin juominen auttaa hirveästi tuohon päänsärkyyn, neljäs mukillinen menossa tälle aamulle. Kolmen aikoihin nukahdin viimein möykästä huolimatta ja viiden aikaan soi kello, avolla aamuvuoro. Enhän sitten tietenkään enää puoli kuuden jälkeen unta saanut, ihmekö tuo jos tekee mieli kofeiinia, paljon kofeiinia.

Sylettää jo valmiiksi niin paljon, että ihan sama tässä konkurssissa alkaa imuroimaan (vastenmielisin kotihomma ikinä).

Ei näin.

2008-10-13T13:04:00.001+03:00

Mihin se viikonloppu taas meni? Tuntuu että saa jotain aikaseksi, mutta silti se menee ihan liian nopeeaa. Perjantaina avo piti puolipekkasen, ehdittiin siis käydä avon veljellä, kaupoilla ja tehdä jotain kotonakin. Lauantaina löydettiin Kontista kirjotuspöytä makkariin (mahtuu vähän paremmin kaikki roipe tietokoneesta perhovehkeisiin tähän kuin vanhalle), kävästiin taas Nokialla avon veljellä. Sunnuntaina anopilla syömässä ja kirppareilla. Löydettiin mukavan hämärä lamppu ja vanhahko radio suht halvalla. Illalla yritettiin epätoivoisesti keksiä mihin yksi kaappi mahtuisi täällä kämpässä, harmitti oikein jättää se sinne kirpparille.

Otsikon ei näin tarkoittaa sitten tätä aamupäivää. Avo heräsi viideltä, minä samaan aikaan. Puoli kuuden aikaan mietin, että torkun puolituntia ja sitten aamutv ja kahvia. Niinpä niin, kello oli 11.15 kun seuraavan kerran avasin silmät. Ei sillä että sylettäis. Olisi tässä muutama homma mitä pitäisi tehdä tänään. Avo pääsee kahden maissa töistä ja sitten lähdetään suoraan taas anopilla poikkeamaan ja kaupassakin pitäisi käydä. Ja minä tässä vaan istun koneella tappamassa aikaa, kun voisin oikeasti tehdä jotain ihan muuta. Esim. laittaa nuo pyykit kuivumasta kaappiin. No, kaitpa minä vielä ehdin. Pakko.

Ja että oikein saisin aikaa kulutettua tässä vähemmän tärkeässä hommassa, teenpä Tiinalta löytyneen meemin :).

Onko sinulla sängyssä "halityyny", jota halit kun nukut?
[ ] Ei
[ ] Kyllä
[x] Toisinaan (silloin kun avo on lähtenyt esim. töihin ja jatkan unia, avon tyyny hoitaa tätä virkaa)

Jos rahalla voisi ostaa onnea, olisitko halukas myymään onneasi?
[ ] Mikä ettei. Riippuu hinnasta.
[x] En, hinnasta riippumatta.
[ ] Eipä olisi mitään mitä myydä.
[ ] En osaa sanoa

Missä säilytät kännykkääsi?
[x] Housujen etutaskussa (kun en ole kotona)
[ ] Housujen takataskussa
[x] Repussa / laukussa (jos on hame päällä)
[ ] Takin povitaskussa
[ ] Takin sivutaskussa
[ ] Jossain muualla
[ ] Minulla ei ole kännykkää
[x] Milloin missäkin (kotona)

Voisitko koskaan harkita muuttoa ulkomaille?
[ ] En
[ ] Kyllä, mutta enintään vuodeksi
[ ] Kyllä, 2-5 vuodeksi
[x] Kyllä, pidemmäksi aikaa mutta en pysyvästi (en kyllä osannu oikeasti valita näistä kyllä-vaihtoehdoista. Riippuisi varmaan maasta ja muusta kuinka pitkäksi aikaa...)
[ ] Kyllä, pysyvästi
[ ] En osaa sanoa

Minkä väriset hiukset sinulla on?
[ ] Harmaat
[ ] Mustat
[x] Punaiset (värjäyksen tuloksena)
[ ] Ruskeat
[ ] Siniset
[x] Vaaleat (luonnollinen väri)
[ ] Valkoiset
[ ] Vihreät
[ ] En osaa sanoa
[ ] Olen kalju

Missä säilytät kotiavaimiasi?
[ ] Avainnauhassa
[x] Housuntaskussa
[ ] Laukussa
[ ] Lompakossa
[ ] Takintaskussa
[x] Jossain muualla (avainkaappi)
[ ] Minulla ei ole kotia

Jos WC-paperi on mielestäsi telineessä väärin päin, korjaatko sen ja laitat rullan "oikein"?
[x] Kyllä (hyvin paljon sylettää julkiset vessat, missä teline on sellaista mallia ettei sitä rullaa voi kääntää jos joku tumpelo on laittanut sen väärin päin)
[ ] En
[ ] Toisinaan

Mitkä ovat (olivat) lempiaineitasi koulussa?
[ ] Biologia
[ ] Englanti
[ ] Filosofia
[ ] Fysiikka
[ ] Yhteiskuntaoppi
[x] Kemia (yläasteella, lukiossa ei todellakaan)
[ ] Kuvaamataito
[x] Käsityöt (kasilla ja ysillä kun oli tekninen, sitä ennen ei rättikässyt todellakaan)
[ ] Liikunta
[x] Maantieto
[ ] Matematiikka
[ ] Musiikki
[ ] Psykologia
[ ] Ruotsi
[ ] Saksa
[ x] Uskonto / Elämänkatsomustieto
[ ] Äidinkieli
[ ] Inhosin kaikkea!
[x] Jokin muu aine (venäjä)

Jos olisit kansainvälisesti tunnettu huippu-urheilija, mikä olisi lajisi?
[ ] Golf
[] Koripallo
[ ] Jalkapallo
[ ] Juoksu
[ ] Jääkiekko
[ ] Mäkihyppy
[ ] Nyrkkeily
[x] Muu laji
[ ] En osaa sanoa
[ ] En voisi millään kuvitella olevani huippu-urheilija

Mitkä ovat arkivaatteidesi hallitsevimmat värit?
[ ] Harmaa
[ ] Keltainen
[x] Musta
[x] Punainen
[ ] Ruskea
[ ] Sininen
[ ] Valkoinen
[ ] Vihreä
[ ] Jokin muu

Mihin aikaan heräät arkiaamuisin?
[ ] Ennen viittä
[ ] 05-06
[ ] 06-07
[ ] 07-08
[ ] 08-09
[ ] 09-10
[ ] 10-11
[ ] 11-12
[ ] Mihin aikaan sattuu
[x] Vaihtelevasti

Kumpia sinulla on enemmän, ystäviä vai vihamiehiä?
[x] Ystäviä
[ ] Vihamiehiä
[ ] Yhtä paljon
[x] En varmasti tiedä ketkä kaikki vihaavat minua

Voisitko kuvitella meneväsi kauneusleikkaukseen?
[ ] Kyllä
[ ] En
[x] Vain onnettomuuden, palovammojen tms jälkeen
[ ] En osaa sanoa

Oletko itse tai onko sinulle koskaan luettu Uppo-Nallea?
[ ] Kyllä
[ ] Ei
[x] En ole varma

Kuinka vastaat puhelimeen?
[x] "Haloo"
[x] "Moi"
[ ] "Niin?"
[ ] Epämääräisellä ynähdyksellä
[ ] Jollain muulla tavalla
[] Omalla etu- ja sukunimellä
[x] Omalla etunimellä (kännyyn)
[ ] Omalla sukunimellä
[ ] En osaa sanoa
[ ] En vastaa puhelimeen

Kuinka WC-istuin (rinkula) ja istuimen kansi tulee jättää käytön jälkeen?
[ ] Sekä kansi että WC-istuin alhaalla
[x] WC-istuin alhaalla, kansi ylhäällä
[ ] Sekä WC-istuin että kansi ylhäällä
[ ] Asialla ei ole mitään väliä

Kirjoitatko nopeammin koneella vai käsin?
[x] Koneella
[ ] Käsin
[ ] Yhtä nopeasti
[ ] En osaa sanoa

Millainen olet juuri nyt?
[ ] Ahkera
[ ] Iloinen
[ ] Janoinen
[ ] Kärsimätön
[ ] Levoton
[ ] Masentunut
[x] Nälkäinen
[ ] Onnellinen
[ ] Pirteä
[ ] Surullinen
[ ] Tylsistynyt
[ ] Unelias
[ ] Vihainen
[x] Väsynyt

Kuinka tyytyväinen olet tähänastiseen elämääsi? Anna sille kouluarvosana 4-10.
[ ] 4
[ ] 5
[ ] 6
[ ] 7
[x] 8 (viimeaikainen elämä kompensoi paljon aikaisempaa, siksi jopa kasi)
[ ] 9
[ ] 10
[ ] En osaa sanoa

Onko sinulla tapana syödä tietokoneesi ääressä?
[x] Kyllä
[ ] Ei
[ ] Toisinaan

Kuinka kauan olet yleensä suihkussa?
[ ] En käy suihkussa
[ ] 0 - 2 min
[ ] 3 - 5 min
[x] 6-10 min
[x] 11 - 15 min
[x] 16 - 20 min
[ ] 21 - 30 min
[ ] yli 30 min
[ ] riippuu ajasta ja paikasta

Mitkä asiat ovat sinulle pyhiä?
[ ] Harrastus
[x] Isänmaa
[ ] Jumala/jumaluus
[x] Koti
[ ] Lemmikkieläin
[ ] Perhe
[ ] Raha
[x] Rakkaus
[ ] Sauna
[ ] Sotaveteraanit
[ ] Sunnuntait
[ ] Talvisota
[ ] Uskonto
[ ] Vapaus
[ ] Mikään asia ei ole minulle pyhä

Mitä täytteitä et ikinä haluaisi pizzaasi?
[ ] Ananas
[x] Anjovis
[ ] Aurajuusto
[ ] Basilika
[ ] Chilikastike
[ ] Edamjuusto
[ ] Fetajuusto
[ ] Herkkusieni
[ ] Jalopeno
[ ] Jauheliha
[ ] Kana/broileri
[x] Kananmuna
[ ] Kanttarelli
[ ] Katkarapu
[ ] Kebabliha
[ ] Kinkku
[x] Kuivattu tomaatti
[x] Maissi
[ ] Mozzarella
[ ] Naudanliha
[ ] Oliivi
[ ] Oregano
[ ] Paprika
[x] Parsa
[ ] Pekoni
[ ] Pepperoni
[x] Persikka
[ ] Poronliha
[ ] Porsaanfilesuikaleet
[x] Rucola
[ ] Salami
[x] Simpukka
[ ] Sinihomejuusto
[ ] Sipuli
[x] Siskonmakkara
[ ] Smetana
[ ] Suolakurkku
[ ] Tatti
[ ] Tofu
[ ] Tonnikala
[ ] Valkosipuli
[ ] Vuohenjuusto

Mihin rusinat kuuluvat?
[x] Maksalaatikkoon (en koskaan osta rusinatonta maksalaatikkoa)
[x] Simaan
[x] Pullaan
[ ] Yäk, ei mihinkään!

Oletko jo liukastunut (ja kaatunut) kuluneena talvena?
[x] En ole (ootellaan nyt sitä talvea ensin, kaatuminen tulee takuuvarmasti)
[ ] Olen
[ ] En muista

Kumpi laitetaan leivällä päällimmäiseksi?
[x] Juusto
[ ] Makkara / kinkku
[ ] En syö juusto- tai makkara/kinkkuleipiä
[ ] Asialla ei ole mitään merkitystä

Olisitko halukas kuulemaan tarkan kuolinhetkesi etukäteen?
[ ] Kyllä
[x] En (vois vähän ahistaa!)
[ ] En osaa sanoa

Tunnustaisitko syyllisyyden murhaan jota et ole tehnyt, jos saisit siitä 3 vuotta vankeutta ja 10 miljoonaa euroa korvauksena todelliselta tekijältä?
[x] En (tässä elämäntilanteessa todellakaan!)
[ ] Kyllä
[ ] En osaa sanoa

Jos tekisit itsemurhan, mitä välinettä käyttäisit?
[ ] Ampuma-ase
[ ] Korkea paikka (hyppääminen)
[ ] Köysi
[ ] Myrkky/lääkkeet/alkoholi
[ ] Pommi
[ ] Veitsi
[ ] Vesi (hukuttautuminen)
[ ] Jokin muu
[x] En osaa sanoa (En ole juuri ajatusta uhrannut tälle asialle)

Kuinka usein halaat toista ihmistä?
[ ] Halaaminen on homojen hommaa. En halaa koskaan.
[ ] Joka päivä, yli 10 kertaa päivässä
[x] Joka päivä muutaman kerran (avoa)
[ ] Kerran-pari viikossa
[ ] Useimpina päivinä viikossa
[ ] Viikoittain
[x] Kerran kuussa (riippuu kuinka usein näen näitä ihmisiä joita on tapana halailla)
[ ] Kerran, pari vuodessa
[ ] Vieläkin harvemmin

Kuulutko yleensä mielipideasioissa enemmistöön vai vähemmistöön?
[ ] Enemmistöön
[ ] Vähemmistöön
[ ] Minulla ei ole omia mielipiteitä
[x] Milloin mitenkin (en ole ajatellut, riittää että on mielipide)

Mistä tyypillisesti katsot kellonajan?
[x] Herätyskellosta
[x] Kysyn kaverilta
[x] Kännykästä
[ ] Mikroaaltouunista
[ ] Radion aikamerkistä
[ ] Rannekellosta
[x] Seinäkellosta
[x] Tietokoneen kellosta
[x] Ulkoisesta julkisesta kellosta
[ ] Videonauhurista / DVD-soittimesta / TV:stä
[ ] Muualta

Mitä näistä "hyvistä käytöstavoista" noudatat?
[x] Avaan oven tuntemattomille
[ ] En aloita syömistä ennenkuin naapurissa istuvat ovat saaneet annoksensa
[ ] En pidä kyynärpäitä ruokapöydällä
[x] Laitan käden suun eteen kun aivastan
[x] Laitan käden suun eteen kun haukottelen (pyrin ainakin)
[x] Päästän mummon istumaan bussissa

Seisooko lopussa kiitos?
[x] Ei (en jaksa uskoa tähänkään)
[ ] Kyllä
[ ] Riippuu tilanteesta
[ ] Toivottavasti

Jotain tekisi mieli tehdä...

2008-10-10T15:20:00.002+03:00

Olen tässä päivän, pari miettinyt että jotain harrastusta olisi kiva saada kuvioihin taas. Varmastikin osa "syyllinen" tähän mietintään on avo, joka on ihanan innostunut noista perhonsidontavehkeistään jotka sai keskiviikkona. Tekisi mieli itselläkin koittaa tuota sidontaa, mutta epäilen ettei se kuitenkaan olisi minun hermoilla se paras mahdollinen harrastus :). Mutta kyllä minä silti sitä kokeilen, välillä hermo kestää pientä näpräilyä ihmeen hyvin.
Sitten olen päättänyt elvyttää vanhoja harrastuksia (vai voiko niistä käyttää sanaa harrastus, sen verran satunnaista toimintaa osa näistä kuitenkin on ollut, no käytän silti), mm. askartelut, uinti, pajutyöt... Parvekkeen nurkassa onkin nippu kuivia pajuja, pitäisi laittaa likoamaan jossain sopivassa välissä. Tosin eihän tuo nippu mihinkään riitä, täytyy käydä sopivassa välissä keräämässä lisää. Jos vaikka ehtis ennen joulua jotain tehdä, saisivat sukulaiset taas vuoden tauon jälkeen pajusta tehtyjä lahjoja :).
Tänään mennään kaupoille kun kerran hyvin ehditään avon puolipekkasen takia (muutenhan hänen iltaviikoilla ei mitään kauppahaahuilua ehdi harrastaa). Tiimarista voisin käydä katsomassa jotain kivaa askarteluhässäkkää. Vähän on jälkikäteen harmittanut, kun jätin edellisen asuinpaikkani kerhohuoneelle pahvilaatikollisen askartelutarvikkeita lasten iloksi.
Uimassa olen tosiaan ihan oikeesti päättänyt alkaa käydä, on niin mukavan lähellä tuo uimahalli, ja uinti on kuitenkin niitä harvoja liikuntamuotoja joista tykkään tosissani.
Niin, ja aloitinhan yhden uuden jutun juurikin eilen, kun kirjauduin käyttäjäksi postcrossingiin. Ensimmäinen kortti odottelee postimerkkiä ja postiin pääsyä tuossa eteisen akvaarion päällä. Pitääkin muistaa ottaa tänään mukaan kun lähdetään kaupoille.

Ne ovat jo täällä?

2008-10-09T14:42:00.000+03:00

Valokuvatorstain 105. haaste

Päivät kuluu hukkaan...

2008-10-08T20:25:00.000+03:00

Tämä päivä ei kyllä lähteny mitenkään hyvin käyntiin. Vakaana tarkoituksena oli herätä suht aikaisin, ysin aikaan (eihän tämä muuten aikaisin ole, mutta näin avon iltavuoro-viikoilla on viime aikoina ollut, nukkumaan meno venyy aina myöhään yöhön). Niin, melkein onnistu. Kello oli puol kakstoista kun noustiin ylös. Siinä sitten jossain vaiheessa menin jääkaapille, tarkoituksena alkaa tekemään ruokaa. Tietenki jauhelihassa oli ollu päiväys jo eilen ja näytti niin epämääräiseltä, että kippasin biojätteeseen koko köntin. Hetki mietittiinettä mitä tänään syötäisiin, kaapit näytti aikalailla tyhjää. Kotipizzaan päädyttiin. Samalla käväsin kaupassa ettei tarvinnu eestaas ajella. Muuten tää päivä onki sit menny tasapaksusti. Ei mitään erityistä mainittavaa.

Huomenna ehkä näen pienen ihmisen. Maanantaina syntyi avon veljen perheeseen tyttö. Mulla oikeestaan pelottaa noi vauvat. Kun en tiedä miten niitten kans pitäis olla. Ne vaan tuijottaa, virnistelee, irvistelee, kurtistaa naamaansa ja puhaltelee kuolapalloja. En osaa tehä mitään niitten kans, en osaa lässyttää niille mitään ja ja ja... Ja sitten kun ihmiset aina sanoo "kylläpä on isänsä näkönen", "ihan on äitinsä nenä", niin minä katson huuli pyöreänä että jaa, vauvaltahan tuo näyttää. En vaan osaa niin pienestä sanoa että kenen piirteitä siinä on. Sitten kun ne on muutaman vuoden ikäsiä, niin sitten saattaa pystyä sanomaan vähän paremmin. Ittensä näkösiä kai nekin on. No, katotaan sitten huomenna onko mun kaikki äidinvaistot vieläki täysin hukassa (kun ei mulle ole koskaan tullut sellasta oloa vauvan ollessa näköpiirissä, että pitäisi alkaa huokailemaan ja säteilemään kun se on niin herttainen). Ehkä ne sieltä vielä joskus herää?

Luin uutisen missä kerrottiin Vantaalta löytyneen muumion asunnosta. Minä en käsitä, miten voi olla ettei kukaan ihminen tai mikään muu taho kaipaa ihmistä vuoteen tai pitempäänkään aikaan. Ei vaan pysty käsittämään. No, on maailmassa paljon muutakin mitä en käsitä. Enkä haluakaan käsittää kaikkea.

Vähän väriä piristykseksi pimeään iltaan:

Musiikkimeemi

2008-10-07T12:24:00.002+03:00

Tiinalla oli tuossa joku aika sitten kiva meemi blogissaan, aattelin aikani kuluksi tehdä tuon myös.
Ohjeet kuuluvat:
1. Avaa Winamp/Windows media player tai muu vastaava.
2. Laita random (sekoitus, suffle) päälle.
3. Kirjoita 50 ensimmäistä randomilla tullutta, vaikka ne olisivat kuinka noloja.
4. Kirjoita lyhyesti joitakin muistoja/ajatuksia jokaisen biisin alle.

1. Dropkick Murphys - Bastards on Parade
Mitään ihmeempiä muistoja tähän biisiin ei liity... Jotenkin mukavaa musiikkia joka saa hyvälle tuulelle.

2. Apulanta - Vastaus kaikkeen
Apulanta, lemppari jo 90-luvun puoliväliltä asti. Tätä biisiä olen kuunnellut monesti tietyssä fiiliksessä. Siinä sellaisessa jossa makoillaan pimeän huoneen lattialla ja musiikki soi aika hiljaisella.

3.Sentenced - Her Last 5 Minutes
Jostain tulee mieleen vuosi 2005, kevät-talvi. Ehkä silloin kuuntelin tätä levyä paljon.

4. Sielun Veljet - On mulla unelma
Jäin miettimään mikä on mun unelma. Ehkä mulla ei ole mitään todella selkeää unelmaa, tai sitten on joku, mutta en myönnä itselleni haluavani sitä, ainakaan niin paljon että käyttäisin sanaa unelma.

5. The Knob - Happy
Talvi 2005, Knobia, paljon Knobia.

6. Ramones - I Wanna Be Your Boyfriend
Hyvä on aina hyvää, ei siitä mihkään pääse.

7. Nicole - Valta
Kun on tietynlainen syletys päällä, tämä biisi toimii lujalla soitettuna joka kerta.

8. Apulanta - Veritahrat
Sama kommentti kuin edelliseen.

9. Apulanta - Tulva
Tulee mieleen eräs kesä edellisessä asuinpaikassani ja grillaus naapureiden pihalla.

10. Apulanta - Jälki
Tästä tulee aina jotenkin syys-talvifiilis.

11. Misfits - Die Monster Die
Joskus olen ajatellut jotain ihmistä ja lauleskellut tätä kertsiä. Se oli sitä aikaa vuosituhannen alkupuolella...

12. Von Krom - Master of Chains
Kevät 2005 ja bussimatkat TAKK:iin

13. WASP - I am One
Ei mitään ihmeempää.

14. Motörhead - I Got Mine
Harvemmin istuskelen suorastaan tätä kuuntelemassa, mutta taustamusiikkina kelpaa erittäin hyvin.

15. Killswitch Engage - This Fire Burns
Tästä tulee mieleen eräskin talvi jokunen aika sitten.

16. Miljoonasade - Meitä jyrätään
Miljoonasade oli paljon kuuntelussa vuostuhannen alussa, tämä biisi on jostain syystä yks rakkaimmista mulle.

17. Apulanta - Rantavahdit
Tätä on mukava lauleskella yksistään autossa.

18. Pantera - Medicine man
Tästä ei ole mitään järin ihmeellistä sanottavaa, perusmättöä.

19. Sentenced - Bleed
kts. edellinen

20. Bad Religion - Prove it
Tämä menee mun talvimusiikki-osioon. En osaa sanoa millä perusteella mikäkin on mihin vuodenaikaan liitettynä, se on vaan se tunne.

21. Apulanta - Laululintu
Tästä tulee mieleen ystäväni K ja talvi Kiila-levyn julkaisemisen jälkeen.

22.Misfits - Nike A Go Go
Ihan jees meininkiä.

23. Bad Religion - 21st Century Digital Boy
Alkaa jalat ja pää nykimään biisin tahdissa automaattisesti.

24. Dingo - Suru tahtoo sua
Tätä Hanna kuunteli teininä riittävästi.

25. Apulanta - Valokuva.
Kts. kohta 7.

26. Hammerfall - Secrets
Tuleepa mieleen kalsarikännit muutaman vuoden takaa. Tai useammatkin.

27. Dingo - Valomerkki
Rovaniemen opiskeluajat. Täysin.

28. Razorblend - Bull´s Eye Man
Reiskan keikka Vastavirrassa.

29.So Called Plan - On and On
Hyvän mielen talvimusiikkia.

30. Dimmu Borgir - The Sinister Awakening
Joskus on oloja, joihin Dimmu on ihan omiaan.

31. Trio Niskalaukaus - Surupuku
Niskalaukauksesta tulee aina mieleen ajat jolloin asuin Neksussa.

32. Ismo Alanko - Rakas rämä elämä
Kertsi jää erittäin tehokkaasti soimaan päähän.

33. Dead Kennedys - The Man with the Dogs
En tiedä mistä ihmeestä johtuu, mutta eka ajatus kun biisi lähti soimaan oli Turku.

34. Mokoma - Itken silmät päästäni
Suurimman osan ajasta taustamusiikki-osastoa. Toisinaan taas ei.

35. Clark Kent - Impossible
Kevät-ilta, irkkausta, kahvia, kynttilä.

36.The Knob - A is A B
Tästäkin bussimatkat kevätaamuina TAKK:iin.

37. Apulanta - Sait aivan liikaa
Laulamista/huutamista yksin autossa. Liikennevaloissa viereisen auton ihmiset katsovat hämmentyneinä eläytymistäni :).

38. Apulanta - Käännä se pois
Pakkanen. Ensimmäinen asia mikä tulee mieleen on pakkanen.

39. Jape Valkoinen - Sami-mammutti
Viimeisimmän koulun/työpaikan työkaverit.

40. Absessi - Liihottaja
Pyrtsi!

41. Apulanta - Ett Orm
Yhteislaulua toista kotimaista karsastavien iloksi ja riemuksi.

42. Cradle of Filth - Funeral in Carpathia
Raivosyletys helpottuu tällä.

43. Miljoonasade - Kasvukipuja
Tästä biisistä tulee mieleen mummolassa vietetty hiihtoloma joskus aikojen alussa. Älkää kysykö miksi. Joku osa sanoista sen tekee, kai.

44. Jermaine - These Falls
Bussimatka H:n kanssa A:n luota mun luo.

45. Apulanta - Kaivo
Erään kesän alkupuoli, Apulannan keikka, paras porukka mukana.

46. Apulanta - Hemi
Ei koskaan onnistu olla pogoomatta kun tää keikoilla tulee. Enkä tiedä miksi edes pitäisi yrittää.

47. Steep - Silence is not golden
K:n kanssa Vastavirralla, päät kiiltää ja K kuittaa mulle välittömästi.

48. Apulanta - Kuollakseen elossa
Parhainta Kiilalta. Se vaan on niin.

49. Jermaine - Boston Massacre
Napit korvilla sohvalla talvi-iltana.

50. Kari Peitsamo - I want to be a hell´s angel
Jahas, tämä tuli itsellekin yllätyksenä. Se, että tämä löytyy koneelta on varmasti avon tekosia. Syytä en tiedä, enkä sitä halua todellakaan lähteä arvailemaan. Öh.

Hermojen lepuutusta

2008-10-06T14:51:00.003+03:00

Tulin sitten lepuuttamaan hermojani tähän koneelle. Alettiin eilen kokoamaan palapelejä, eka tehtiin sellanen näppärän kokoinen 300 palan ja sitten jatkettiin jo kerran aloitettua 1500 palan hässäkkää. Aika nopeesti tuli mieleen miks jätettiin se sillon aikanaan pölyttymään :). Voin sanoa että tulee kyllä voittajafiilis jos ton saa joskus tehtyä. Ei mulla siinä rasita se palojen määrä, vaan se että samaa väriä tulee laajoja alueita ja sitten puolestaan toisaalle tulee isompi kokonaisuus missä on paljon pieniä yksityiskohtia. En voi muutenkaan kehua että mun hermot ois maailman parhaimpia, ja kyllä tuossa hommassa taas huomaa, että pieni paussi on paikallaan sillon tällön. Sen paussinhan voi käyttää hyödyksi (laitoin sentään pyykit pyörimään ennen kuin tulin tähän koneelle ja tarkotus ois kuiten maksaa laskujakin jossain vaiheessa... *selittelen itselleni*)

Eilettäin oli kyllä jotenkin ihmeen reipas päivä. Okei, nukkumaan meno meni aika pitkään joten herääminenkin meni luonnollisesti. Kahvin jälkeen sitten alettiinkin siivoamaan. Kolme tuntia siinä meni mutta eipä ole pitkään aikaan ollutkaan näin siistiä. Siis, kyllähän täällä siivotaan säännöllisesti, muttei noin perusteellisesti joka kerta. Sitten iltapäivällä tuli appiukon porukka käymään kahvilla, ekaa kertaa. Ihan leppoisasti meni vierailu, eipä siinä kyllä koskaan tarvi mitään ressata kun rouva pitää aika pitkälle huolen puheen riittämisestä. Siinä sitten riittääkin vaan että nyökyttelee ja mutisee jotain väliin. Toisaalta helppoa, mutta toisaalta rasittavaa jollain tapaa. Illalla käytiin vielä ilta-ajelulla ja keskustassa subilla kun unohdettiin ostaa lauantaina kaupasta sunnuntaille suunniteltuja ruoka-aineita.

Kai sitä vois mennä jatkamaan sitä kirottua palapeliä. Villi veikkaus että vartti ja taas menee silmät solmuun ja hermo liian tiukalle. Onneksi olen hyvä keksimään kaikenlaista muuta tekemistä...

Luna

2008-10-03T16:23:00.004+03:00

Valokuvatorstain 104. haaste: Kiltti

Edesmennyt rottamme Luna oli ihana, kiltti ja kaikinpuolin rakastettava tapaus <3.

Perjantaita...

2008-10-03T15:18:00.005+03:00

Olenkohan tulossa vanhaksi, kun tuntuu nämä viikot menevän niin nopeesti? Luulisi äkkiseltään että aika kuluisi hitaasti kun ei sinällään ole mitään ihmeempää hommaa. Mutta joka päivä on vähän se tunne, että aika loppuu kesken kun ei ole saanut tehdyksi kaikkea sitä mitä on aikonut. No, luulenpa kuitenkin että se johtuu vaan siitä etten saa aikaiseksi tehdä kaikkia niitä asioita mitä aion, mieluummin istun koneella tai teen joitain muita mukavampia asioita. Laiska paska mikä laiska paska. Sitten ne asiat kasaantuu aina loppuviikolle ja yllättäen sitten on kiire.

Huomasin tänään itsessäni tyttö-piirteitä taas. Olen aina pitänyt itseäni enemmän poikamaisena kuin tyttömäisenä, mutta kyllä jotkut tyttöjutut kiinnostaa. Pinkki värinä ei kuulu niihin (paitsi hiusvärinä), eikä shoppailukaan innosta, ainakaan vaatekaupoissa. Mutta yks uusi asia mikä on alkanut kiinnostaa, on kosmetiikka. Johtuu varmasti siitä, että minut ylipuhuttiin Oriflamen myyntikonsultiksi tuossa parisen kuukautta sitten. Tänä aikana olen mielenkiinnolla seurannut yöpöytääni, sinne on nimittäin alkanut kertyä purkkia ja purnukkaa. Vähäistähän tuo vielä on moneen muuhun naiseen verrattuna, mutta huomattavasti enemmän noita on kuin aiemmin. Tosin eipä noita ole kuin neljä tuossa nyt, eli oikeasti vähän. Tänään tuli Oriflamen paketti. Siinä menikin sitten taas aikaa kun järjesteli tavarat sen mukaan kenelle ne menee, kirjoitteli kuitit, pussitti tuotteet, kuvastot mukaan jne. Avomies pudisteli päätään kun katseli touhua. Mutta ihan tyytyväisenä kuitenkin otti suihkuun mukaan uuden suihkugeelin, dödön ja partavaahdon. Että se siitä tyttöjutusta, kyllä sieltä karvanaamoillekin löytyy tavaraa :).

Rakastan syksyä. Se on ylivoimaisesti kaunein vuodenaika. Monet sanoo, että kesä on ihanan värikäs, mutta katsokaapa pihalle, eikö syksy vasta olekin värikäs! Harmi, näyttää vähän siltä että alkaa sataan. Olisin voinut lähteä vaikka tuonne rantaan kävelylle, haistelemaan vähän syksyä. Ei vaan huvita jos sataa, kun tuntuu että ois vähän flunssaa tulossa. Ei mua normaalisti kyllä pieni, eikä vähän isompikaan sade haittaa, mutta en nyt tahtois tulla enempää flunssaseksi. Viime talvi on vielä niin hyvin muistissa jatkuvine poskiontelontulehduksineen... Illemmalla sitten suihkasen kyllä tuonne metsäpolulle jos yhtään selkenee. Jospa huonoksi korvikkeeksi laittais sitten vaikka syksyisen kuvan...

Miten niin tympäsee?

2008-10-02T23:53:00.003+03:00

Niin, oon tässä yrittäny ettiä töitä kolmisen kuukautta. Hakemuksia oon naputellu sormet kipeinä ja haastatteluissakin olen juossut. Monta kertaa olen ihmetelly matkan varrella, että jouduinko aikakoneella yhtäkkiä johki 1900-luvun alkuun. Olen kuullut niiiiiiin monta kertaa lauseen: "Me emme palkkaa naisia." Okei, asiahan ois ihan ok, jos oisin hakenu seisaaltaan kusijan paikkaa, mutta kun kyse on koneistushommista. Usein eivät ole sen enempää ees perustelleet miksi eivät palkkaa naisia, osa on sanonut että liian raskasta. Se vaan, kun nykyään joka puljussa on apuvehkeet millä niitä palikoita nostetaan jos ne menee vaikka kymppikilon yli. Huvittavin tapaus oli, kun firmassa missä kappaleiden painot on 8000 kilosta ylöspäin, sanottiin että kappaleet on liian raskaita naisille. Munillaanko ne miehet niitä siellä sitten siirtelee paikasta toiseen? Jakoavain tais olla raskainta mitä ne siä nosteli käsin. Ja kun minä tiedän olevani hyvä koneistushommissa. Tai ainakin moniin tuttuihin jätkiin verrattuna jotka ovat saaneet työpaikan, esim. jomman kumman koulun jälkeen mitä oon käyny, siis koulukaverit. Viimesimmästäkin koulusta pääsi tyyppejä töihin jotka ei vuosi ennen töitten alkamista olleet koskaan ees sorvia nähneetkään. Se tässä vituttaa kun on 4,5 vuotta elämästään opiskellu alaa työpainotteisesti, ja sitten se työpaikan saanti tyssää siihen että on väärät vehkeet jalkovälissä. Välillä sitä ajattelee että nostanpa tästä meteliä, mutta tiiättekö kun ei jaksa. Ei vaan jaksa, kun asian ajatteleminenkin alkaa sylettään niin äärettömästi. Silti jatkan pään seinään hakkaamista ja hakemusten näpyttelyä. Ehkä vielä löytyy se firma missä pomo ei ole jymähtänyt jollekin menneelle aikakaudelle jolloin naiset pysy kotona luolassa ja miehet metsästi mammutteja aroilla.

Minäkin

2008-10-02T20:34:00.000+03:00

No niin, minäkin sitten halusin tällaisen. Paikan jossa jakaa jurputusta, mussutusta, iloja, riemuja ja sitä sun tätä. Sisältö tuskin tulee olemaan maailmoja mullistavaa, lähinnä asioita mitä päässä millonkin liikkuu ja tulee mieleen syystä taikka toisesta. Joskus saatan jopa innostua kuvia laittamaan, mielialan mukaan mennään tässäkin. Mitään stressiä päivitysten takia en ala ottamaan, epäilen että ihan joka ainoa päivä ei tekstiä tule, mutta toisinaan saattaa tulla useamminkin.